Jussi Niinistö ilmoittaa teoksensa esipuheessa kirjoittaneensa kirjan Suomen heimosodista, koska aiheesta ei ole olemassa ajan tasalla olevaa yleisesitystä. Teoksen julkaisemisen perustelua voi pitää hyvänä, varsinkin kun muistetaan sotahistorian suosio lukijoiden keskuudessa. Vaikka teos onkin yleistajuinen esitys, jonka kohderyhmänä on selvästi suuri yleisö, se on kuitenkin varustettu lähdeviitteillä, lähdeluettelolla ja henkilöhakemistolla. Huolellisesti valittu ja osin ennen julkaisematon kuvamateriaali lisää kirjan kiinnostavuutta.

Estofiilejä kiinnostava osuus, Viron vapaussota, kattaa lähes neljänneksen teoksen sisällöstä. Lisäksi Inkerin taistelut liittyvät Länsi-Inkerin osalta Viron sotahistoriaan: Inkerin rykmenttihän oli virolaisten varustama ja toimi muodollisesti Viron armeijan ylipäällikön, kenraali Johan Laidonerin alaisuudessa. Koska kirjan aiheena on Suomen heimosotien historia, Viron vapaussodasta esitetään vain ne jaksot ja rintamalohkot, joissa suomalaisia oli mukana.

Niinistö on varsin taitava kynänkäyttäjä ja hänen tekstinsä etenee sujuvasti. Allekirjoittanutta myös ilahdutti se kiihkottomuus, jolla Niinistö esittelee niin suomalaisten sankaritekoja kuin retken vähemmän kunniakkaita vaiheitakin. Suorat lainaukset vapaaehtoisten kirjeenvaihdosta ja muistelmista antavat tekstille elävyyttä ja valottavat hyvin miesten tunnelmia.

Pohjan poikien saapuessa Tallinnaan ranta oli mustanaan ihmisiä ja soittokunta soitti Porilaisten marssia. Pääjoukon lähtö kotimatkalle pari kuukautta myöhemmin tapahtui miltei huomaamatta ja Tallinnan satamassa oli ”saattamassa vain joku hassu ihminen”. Syitä tähän voi jokainen itse miettiä kirjan luettuaan. Valmiita vastauksia Niinistö ei tarjoa, paljon tietoa ja aineksia pohdintaan kylläkin.