Jaan Kaplinski täyttää 60 vuotta 22. päivänä tammikuuta. Hän on Viron kirjallisuuden toinen vuodesta toiseen esille nouseva Nobel-ehdokas Jaan Krossin ohella, ja siitä virolaiset ovat ylpeitä. Mutta Kaplinskin nimi saa heidät myös ärtymään, ainakin nykyään. Kaplinski ei nimittäin ole pelkästään meditatiivista rauhaa huokuva runoilija vaan poleeminen lehtikirjoittaja ja tämän päivän Viron aidoin ja kiistellyin toisinajattelija. Hän hoitaa yksinään kotimaassaan Pentti Linkolan, Erno Paasilinnan ja Jouko Turkan toimen eli kansakunnan omantunnon kolkuttelun.
On terveen, tervehtyvän yhteiskunnan merkki, että totuuksien puhuja on saanut paikkansa julkisuudessa. Hienoa on sekin, että poleemikon roolin on ottanut syvällinen filosofi, jonka kulttuurikritiikki pohjautuu laajaan lukeneisuuteen.
Kaplinskin varhaisimpia kiinnostuksen kohteita ovat olleet suomensukuiset ja muut luontoa lähellä elävät kansat, kuten intiaanit. Kysymys sopusointuisesta luontosuhteesta tulee esiin myös hänen Kauko-Idän filosofioiden harrastuksessaan.
Sekä nuorena kirjoitetuissa esseissä että tämän päivän kolumneissa Kaplinski etsii vaihtoehtoa länsimaiselle, kaupungistuvalle ja teknistyvälle kehitykselle. Sen hän tuomitsee, oli sitten kyse 1800-luvun jäykistä saksalaisista runomitoista tai tämän päivän virolaisjuppien ahneudesta. Selvää on, mitä Kaplinski ajatteli neuvostojärjestelmästä, joka riisti ihmiseltä vapauden ja yritti alistaa luonnon.
Aito virolaisuus etsimässä itseään, puolustautumassa venäläistä tai saksalaista herruutta vastaan - käsitellessään tätä asetelmaa Kaplinski on hyvin virolainen kirjailija, joka taitaa eteläisen Viron murteet ja on kirjoittanutkin niillä. Toisaalla tuotannossaan hän sitten muistaa omat kansainväliset juurensa, jotka Puolan ja juutalaisuuden kautta johtavat kauas Bysanttiin. Silloin hän haluaa siirtää totuttuja ajatuksen ratoja tai pikemminkin häivyttää kaikki rajat.
Onko tässä ristiriita? Sitä jokainen voi tutkia kirjojen äärellä. Sama meri kaikissa meissä, Olemisen avara hiljaisuus, Laulaako Tartossa satakieli, Rukous mantra runo, Rajalla jota ei ole, Titanic – siinä suomennetut teokset. Ja runous on nyt saatavilla jokseenkin täydellisenä viroksi. Joulukuussa ilmestyi Kirjutatud. Valitud luuletused, lähes tuhatsivuinen teos, jossa Hasso Krullin jälkisana johdattaa erinomaisesti Kaplinskin runouteen.
Viron Kirjallisuusmuseo kunnioittaa merkkipäivää järjestämällä tammikuussa kirjallisuudentutkijoiden kansainvälisen symposiumin otsikolla ”Globaali Kaplinski”.