Gabriela Liivamägi on tarttolainen valokuvaaja, joka tällä hetkellä kuvaa ammatikseen lähinnä teatteria ja elokuvaa. Valokuvaus olikin graafista suunnittelua opiskelleen Liivamägin harrastus, jota varten hän lainasi ystäviensä kameroita niin kauan, kunnes sai yhden niistä kokonaan itselleen. Liivamägi on muodostanut oman taiteellisen kädenjälkensä harjoittelemalla ja kehittämällä itseään. ”Joskus ihmiset kysyvät, miten olet tämän tehnyt, opeta minullekin. Siihen en osaa vastata muuta kuin että tule ja elä minun elämääni – seitsemän vuotta riittää.”
Liivamägi suhtautuu valokuvaukseen vapaasti. Hän ei määrittele itseään valokuvaajana ja suhtautuu avoimesti siihen, että innostuu muistakin aiheista ja asioista. Hän ei ole vielä edes päättänyt olla valokuvaaja. Vaikuttaa silti siltä, että muut ovat päättäneet hänen puolestaan, sillä tällä hetkellä aika ei oikein riitä muihin projekteihin. Häitä hän kuvaa enää ystävilleen. ”Vieraiden ihmisten elämät lopulta väsyttävät, eikä kuvista tule hyviä, jos en ole tarpeeksi inspiroitunut. Lopulta en haluakaan tuntea kaikkia maailman ihmisiä.”
Liivamägi kuitenkin pitää ihmisten tutkailusta ja muotokuvien ottamisesta, erityisesti jos projektiin kuuluu jokin antropologinen tai psykologinen ulottuvuus, ”minulle on tärkeää, että asiat ovat aitoja”.
Valokuvauksessa parhaat kokemukset ja tulokset eivät aina ole kuvia, vaan tunteita tai keskusteluita, jotka voivat avartaa maailmankuvaa. ”Herään mielelläni aamuisin töihin, sillä tylsältäkin kuulostavalla kuvauskeikalla voi tavata kiinnostavia ihmisiä ja kuulla uusia asioita.”
Liivamägi on kuvannut elokuvantekoa myös Suomen Lapissa, missä kuvattiin Veiko Õunpuun uusinta elokuvaa Viimased. Lappi oli Liivamägille suuri elämys. ”Oli niin kaunista, että minusta tuntui, ettei siellä edes voi kuvata.” Myös suomalaiset näyttelijät tekivät tavallisuudellaan vaikutuksen valokuvaajaan. Koko päivän kestävä hiljaisuus autossa Samuli Edelmanin kanssa jätti jälkensä.