Jakob Rosin (s. 1995) on aikaansaapa mies millä tahansa mittarilla. Alle kolmekymppinen Rosin on Viron näkövammaisten liiton puheenjohtaja, missiohenkinen yrittäjä ja suosittu radiotoimittaja.
Esteettömyys ja saavutettavuus, viroksi ligipääs, ovat asioita jotka saavat Rosinin pitämään tilaisuuden tullen lempeän epistolan niin poliitikoille kuin Tallinnan kaupungin virkamiehille, kenelle tahansa, jolla on valta ja voima helpottaa toimintarajoitteisten ihmisten mahdollisuuksia osallistua yhteiskuntaan.
Suositulla Facebook-sivullaan Jakob Rosin julkaisee videoklippejä, joissa sokea törmää arjen ihmeellisyyksiin. Esimerkiksi kaupungintalon hissin painikkeeseen, jossa pistekirjoitus on ylösalaisin. Meille näkeville se olisi sama kuin jos napissa lukisi ISSIH. Klipistä tuli heti hitti.
”Se oli hauska video, en arvannut että se lähtisi niin isosti lentoon. Tykkään esitellä esteettömyyttä tällä tavalla. Ylösalaisin oleva nappi tuntuu alkuun vitsikkäältä, mutta entä jos et oikeasti tiedä onko se hissi, avaako se oven vai käynnistää palohälytyksen?”
Videoita kuvaa usein Jakobin vaimo Maarja, jonka kanssa Jakob perusti muutama vuosi sitten Ligipääsuke-nimisen yrityksen, suomeksi siis ”likipääskynen”. Konsultoimalla ja neuvomalla he opastavat, miten fyysisen ympäristön esteettömyyttä ja digitaalisten palvelujen saavutettavuutta parannetaan.
Tarhassa ja koulussa
Jakob itse on ollut sokea lähes koko elämänsä. Lapsena hän vielä näki valoja ja varjoja, mutta sekin vähä katosi teini-iässä. Vanhempien mielestä pojan olisi tulevaisuudessa pärjättävä näkevien keskellä, ja niinpä hänet pantiin tavalliseen tarhaan ja kouluun. Tarhan lisäksi Jakob kävi näkövammaisten lasten päiväkodissa oppimassa pudonneiden tavaroiden etsimistä ja muita hyödyllisiä arjen taitoja.
Jakobin vanhemmilla oli periaate, että sokea lapsi on tavallinen lapsi, joka vain ei näe. Ja että mikään ei ole mahdotonta, tulee vain löytää keino asian ratkaisemiseksi.
”Koulussa minulla oli tunnilla avustaja, joka välitti kuvallista opetusmateriaalia, auttoi lukemaan taululla olevia asioita ja kirjoittamaan työvihkoa pistekirjoituksella.”
Rosin kehuu myös tuolloin vielä toiminutta näkövammaisten lasten opetusneuvontakeskusta, jossa hänkin sai kerran viikossa tukiopetusta kouluaikoina.
”Tunnilla vauhti on niin kova, että siinä ei välttämättä pysy perässä. Kun opettaja piirtää taululle miten fysiikassa atomit liikkuvat tai miltä biologiassa asiat näyttävät, sokealle lapselle ne tulee esittää toisin.”
Rosinin mielestä on valitettavaa, että monet palvelut kuten neuvontakeskuskin ovat kadonneet. Hänen mukaansa näkövammaisten lasten vanhemmilta vaaditaan entistä enemmän jaksamista ja jääräpäisyyttä. Tartossa toimii näkövammaisten lasten koulu, Rosinin mielestä sinänsä hyvä asia, mutta sekään ei sovi kaikille.
”Pitää olla mahdollisuus käydä koulua myös normaaliluokassa ja olla osa muuta yhteiskuntaa. Lukion jälkeen joka tapauksessa joutuu menemään yliopistoon näkevien kanssa, samoin töihin.”
Partiossa ja viidakossa
Luonteeltaan aktiivisena ja sosiaalisena Rosin oli jo koulupoikana monessa mukana, muun muassa järjestämässä pyöräretkiä, tanssi- ja kokkauskursseja näkövammaisille. Porukalla perustettiin myös oma partioryhmä, jonka kautta näkövammaiset lapset pääsivät näkevien kanssa yhteisille partioleireille.
”Se oli mahtavaa aikaa – sai tehdä samoja asioita kuin muutkin. Kun keskellä kesää ukkosti ja sadevesi tulvi leiripaikalle, kasasimme peittoja ja yritimme pelastaa itsemme ja muita. Jokaisella lapsella oli näkevä avustaja, joka auttoi tekemään asioita ja kertoi mitä ympärillä tapahtuu.”
Rosin sanoo, ettei ole koskaan pelännyt luonnossa kulkemista. Hän uskoo partiosta olleen hyötyä myös Amazonin sademetsässä. Sinne hän päätyi 2018 ollessaan toimittajana Raadio 2:ssa, jossa kollega Ivo Tšetõrkin veti Reispass-matkailuohjelmaa. Toimituksen keittiössä idea heitettiin ilmaan ja seikkailu alkoi.
”Sademetsä on todellä jännittävä paikka, se antaa niin paljon informaatiota muille aisteille. Linnut ja pörriäiset ovat toisenlaisia, hajut ja tuoksut erilaisia, ilman kosteus ja lämpötila toinen.”
Lintujen kakofonisen aamukonsertin äänet toivat mieleen laserin ja peruuttavan kuorma-auton. Rosin epäilikin paikallisten pilailleen ja laittaneen mankan soimaan puskaan. Mutta ei, lintuja ne sittenkin olivat.
Yrittämässä ja vaikuttamassa
Jo koulussa Rosin tykkäsi kirjoittamisesta, mutta kirjallisen ilmaisun lisäksi hän halusi ottaa selvää asioista. Radio kiinnosti erityisesti, joten lukion jälkeen oli luontevaa laittaa paperit vetämään Tallinnan yliopiston media- ja elokuvakouluun.
”Radio on siinä mielessä hieno väline, että se tarjoaa seuraa, mutta myös tietoa. Näkövammaiset ovat alusta lähtien kuunnelleet radiota ja äänikirjoja, mutta meillä Virossa ihmiset ovat vasta oivaltamassa, että informaatiota voi kuluttaa useamman kuin yhden aistin avulla”, Rosin selittää podcastien suosiota.
Vaikka radio on Rosinille rakas, täysipäiväisenä toimittajana hän ehti toimia vain muutaman vuoden ennen kuin hän hyppäsi mikrofonin takaa yrittäjyyteen. Täysin ura ei ole katkennut, Rosinin ääni kuuluu viikoittain Vikerraadion Huvitaja-ohjelmassa, jossa ruoditaan elinympäristöön ja elämäntapaan liittyviä aiheita.
”Ligipääsuke on minun ja vaimoni yhteinen yritys. Likipääsy eli se, miten erilaiset ympäristön tilanteet olisivat kaikille ihmisystävällisiä, on aihe, joka on lähellä sydäntäni. Haluan muuttaa yhteiskunnallista ajattelua osallistavammaksi.”
Rosinit haluavat ratkaista käytännössä esteettömyyden ja saavutettavuuden ongelmia, joita eri vammaisryhmillä on niin rakennetun ympäristön kuin vaikkapa kotisivujen, kännykkäsovellusten tai asiakaspalvelun kanssa. Ligipääsuke neuvoo, kouluttaa ja koetestaa. Asiakkaina on laaja kirjo yrityksiä ja laitoksia start-upeista pankkeihin, laulujuhlista valtionhallintoon.
Toista työsarkaa Jakob kyntää Viron näkövammaisten liitossa, jonka puheenjohtajana hän on toiminut useita vuosia. Liitto puolustaa näkövammaisten ja heidän järjestöjensä intressejä pitäen yhteyttä poliitikkoihin, kunnallisiin päättäjiin ja yrittäjiin. Rosinin mukaan esteettömyys on liitossa usein tapetilla, mutta on paljon muutakin. Tällä hetkellä pohdinnan alla on, miten Viron hallituksen suunnittelemaa autoveroa pitäisi soveltaa näkövammaisiin.
Edunvalvonta vie miestä myös Viron rajojen ulkopuolelle. Jakob Rosin on kansainvälisen saavutettavuusalan ammattilaisten järjestön IAAP:n jäsen ja Viron näkövammaisten liiton puheenjohtajana hän osallistuu EU:n komission ja parlamentin lobbaamiseen. Aika tuntuu olevan kortilla; tätä haastattelua sovittaessa Rosinin kalenterista löytyi vain pari sopivaa tuntia, sillä edessä oli työreissu Pariisiin.
Saavutettavuus on missio, joka yhdistää Rosinin toimintaa niin journalistina, yrittäjänä kuin näkövammaisten edunvalvojanakin.
Teknologian pauloissa
”Teknologia ja sen mahdollisimman laaja käyttö kiinnostaa minua kovasti. Jo nyt on olemassa tekoälyyn pohjaavia ratkaisuja, esimerkiksi sovelluksia, jotka vähentävät kännykän taustamelua ja auttavat kuulovammaisia kuulemaan puheen paremmin. Sokeita tekoäly voi auttaa välittämällä ympäröivää visuaalista maailmaa”, Rosin kuvailee.
Ihan tavallista kännykkääkin voi käyttää hyväksi. Soittamalla videopuhelun sokea voi näyttää missä liikkuu ja saada toiselta ihmiseltä opastusta.
Rosin kuitenkin muistuttaa, ettei kaikilla ole mahdollisuutta ostaa älykännykkää. Vammaisilla teknologian hyödyntäminen jää liian usein rahasta kiinni. Samalla kauempana tulevaisuudessa häämöttää jo mahdollisuus vamman korjaamiseen. Rosin uskoo, että voisi itsekin olla näkevä vuosikymmenien päästä.
”Jo nyt tehdään kokeita aivojen kytkemiseksi tietokoneeseen, ja signaalien avulla voidaan ohjata tietokonetta tai antaa aivoille informaatiota. Jonain päivänä sokeus ja ylipäätään vammat ovat parannettavissa, tai ainakin niitä voidaan kompensoida erilaisilla ratkaisuilla.”
Rosin ei ole kuitenkaan varma, haluavatko kaikki sitä. Samalla tavalla koko elämänsä eläneille on yhtäkkiä tarjolla on uusi aisti, josta on kuultu paljon mutta ei koskaan koettu.
”Riski on melkoinen.Tällä hetkellä en itse todellakaan päästäisi ketään pääni kimppuun”, Rosin naurahtaa.
Rosin esittelee teknologian suomia mahdollisuuksia mielellään mediassa ja some-kanavillaan. Kuvailutulkkauksen avulla hän kertoo ”nähneensä” ensimmäistä kertaa laulujuhlat ja lajittelee älylasit päässään postilaatikossa olevat kirjeet. Hän kertoo, miten sokeat käyttävät älykännykkää tai miksi he pelaavat videopelejä.
Tavallisesti tapaan haastateltavani kasvokkain, mutta tällä kertaa juttutuokio Rosinin kanssa sujui Zoomissa. Onhan se tavallaan reilua, olemme äänen varassa molemmat. Rosinista välittyy kuva nopeaälyisestä, myötätuntoisesta ja huumorintajuisesta miehestä, joka on hyvä sekä kuuntelemaan että puhumaan.
Ällistelen, ettei Jakob Rosinista ole sivua Viron Wikipediassa. Ikää ja meriittejä on ongittava haastateltavalta suoraan. Rosin muistuttaa hymyilevällä äänellä, ettei itsestään ole lupa laatia sivua.
Jos nyt jotain saisi veikata, niin en ihmettelisi jos Virolla on joskus sokea presidentti.