Espoon Modernin taiteen museossa EMMAssa on esillä virolaistaiteilija Konrad Mägin (1878–1952) laaja retrospektiivinen näyttely. Mägin aikalaisistaan erottava rohkea värinkäyttö, upeat intensiiviset maisemat niin Virosta kuin muualta Euroopasta ja aikaansa edellä olleet muotokuvat luovat EMMAan maailman, jonka katsojat pääsevät kokemaan 23. tammikuuta 2022 asti.
Maalauksen arvoitus -niminen näyttely on laajin Mägin teoksista koskaan koottu näyttely, se sisältää noin 150 teosta, mikä on merkittävä osa Mägin säilyneestä tuotannosta. EMMAn amanuenssi ja näyttelyn tuottaja Inka Laine kiittää virolaisia tahoja saadusta avusta, ja siitä, että miltei kaikkiin lainapyyntöihin suostuttiin. ”Tiedän, että on iso uhraus lainaajilta sitoutua siihen, että oman maan kansallisaarteet ovat jossain muualla näinkin pitkän ajan”, Laine toteaa.
Kondrad Mägin taiteen esittely laajentaa suomalaisten taiteen ystävien kuvaa paitsi virolaisesta taiteesta myös modernismista laajemmin. Näyttelyn yhteydessä on julkaistu itsenäinen, mutta näyttelyn nimeä kantava Mägin taidetta avaava kirja.
EMMAn museonjohtaja, näyttelyn kuraattori ja kirjan toimittaja Pilvi Kalhama kirjoittaa, että olemme Mägin laajemman kansainvälisen tunnettuuden kynnyksellä. Kalhaman mukaan nyt kirjoitetaan eurooppalaisen modernismin taidehistoriaa uudelleen. On aika korjata seikka, että moni taiteilija on jäänyt ulos virallisesta modernin taidehistorian kertomuksesta.
Viron merkittävimmäksi modernismin ajan taiteilijaksi kutsuttu Konrad Mägi on laajalle eurooppalaiselle yleisölle vielä monella tapaa kiinnostava arvoitus, mutta hän ansaitsee Kalhaman mukaan paikkansa myös kansainvälisessä katsannossa. Mägin tuotanto on ollut laajasti esillä viime vuosina Italiassa ja Ranskassa. EMMAn näyttelyssä esitettyjen videoiden perusteella noiden näyttelyiden järjestäjät jakavat näkemyksen siitä, että myös reuna-alueiden lahjakkuuksille tulee löytää paikka eurooppalaisen modernismin historiassa.
Inka Laine kertoo, että näyttelyä valmistellessa muutama teos paljasti arvoituksensa ihan konkreettisestikin. ”Kaksi maisemamaalausta, joita on aiemmin pidetty Roomaa kuvaavina, osoittautuivatkin napolilaisiksi. Niinpä maalausten nimet vaihdettiin.”
Maalauksen arvoitus viittaa Laineen mukaan myös siihen, etteivät Mägin maalaukset tunnu kuvaavan ainoastaan kohdettaan. ”Maisema on enemmän kuin maisema, se on portti johonkin toiseen todellisuuteen. Säätila, varsinkin Mägin ’tavaramerkiksi’ muodostuneet upeat pilvet, vaikuttaa heijastelevan niin taiteilijan kuin Viron kansakunnankin tuntoja. Välillä taivaalla on keveitä poutapilviä, mutta useimmiten pilvissä on jotain painostavaa ja uhkaavaa, joka ennakoi myrskyn puhkeamista.”
Taiteilijakirjassa Mägin pilvet ovat saaneet oman artikkelinsa, jossa meteorologi ja tietokirjailija Seija Paasonen kirjoittaa jääneensä koukkuun Mägin maalaukseen Maisema Vilsandista. Paasonen analysoi Mägin teosten säätiloja ja pohtii mielentiloja säätilojen takana. Hänen mukaansa Mägi on maalannut tunnistettavia ja eläväisiä säätiloja, vaikkei niiden tarkoitus välttämättä ollut vastata todellista tilannetta. Inka Laine kertoo Mägin tiettävästi maalanneen maisemateoksensa studiossa luonnostensa ja muistikuviensa perusteella. ”Hän saattoi myös yhdistellä näkymiä eri paikoista samaan maalaukseen”, Laine toteaa.
EMMAn näyttely on jaettu kahdeksaan kokonaisuuteen, ja kuuluisien maisemien lisäksi näyttelyssä esitellään myös Mägin vähemmälle huomiolle jääneitä muotokuvia. Taitelijakirjassa taidehistorioitsija Kai Stahl kirjoittaa, ettei suhtautuminen Mägin muotokuviin ole ollut ollenkaan niin suopeaa ja lumoutunutta kuin maisemamaalauksiin ja kysyy samalla, oliko Mägi edellä aikaansa. Stahlin mukaan Mägin muotokuvat eivät olleet hänelle vain kuvia henkilöstä, vaan samalla taiteen luomuksia. ”Ihmiset, kukkulat ja pilvenhattarat näyttävät olleen Mägille yhdenvertaisia”, Stahl kirjoittaa. Inka Laineen mukaan Mägi oli erittäin taitava erityisesti naisten ja lasten kuvaajana. ”Ehkä hän aisti näissä samanlaista herkkyyttä kuin omassa luonteessaan”, Laine toteaa.
Konrad Mägillä on vahva kytkös Suomeen. Pietarissa taidetta opiskellut Mägi pakeni levottomuuksia Helsinkiin ja päätyi maalaamaan ensimmäiset työnsä Ahvenanmaalla Önningebyn taiteilijasiirtokunnassa. Mägi opiskeli hetken Suomen taideakatemian piirrustuskoulussa Ateneumissa. Vaikka Mägi oli kosmopoliitti ja asui parikin kertaa taiteen keskuksessa Pariisissa, hän maalasi tärkeimmät työnsä kotimaansa Viron sekä Norjan maaseudulla.
Inka Laine uskookin suomalaisia Konrad Mägin töissä puhuttelevan juuri pohjoinen luonto ja jylhät maisemat. ”Moni suomalainen on myös matkaillut Virossa ja voi näiden maisemamaalausten kautta heijastella omia kokemuksiaan. Toisaalta etelän lämpö vetää meitäkin puoleensa, aivan kuten Mägiä aikoinaan. Mägin kirjeistä tiedämme, että hän tarvitsi luonnon rauhaa pystyäkseen hoitamaan hermojaan ja kyetäkseen maalaamaan. Samalla tavoin me hakeudumme luontoon hektisen arjen keskellä rauhoittumaan ja lataamaan akkujamme.”
Konrad Mägi tunnetaan väreistään. Pilvi Kalhama kirjoittaa taiteilijakirjassa, että väri on Mägin maalauksissa kaikki kaikessa, ja se luo usein Mägin teoksiin latautunutta, todellisuudesta irtaantuvaa tunnelmaa. Kalhama kirjoittaa juuri värikylläisyyden, rytmiikan ja yksityiskohtien erottavan Mägin muista symbolisteista. Mägi poikkesi Kalhaman mukaan paikoin silmiinpistävästi muista aikalaistaiteilijoista.
Mägin maalauksista on käytetty myös sanoja psykedeelinen ja apokalyptinen. Hän kärsi terveysongelmista eikä viihtynyt kaupungeissa. Mägi oli Virossa jo elinaikanaan arvostettu taiteilija ja lyhyen elämänsä lopussa varakas, mutta hän sairasti masennusta ja kärsi monenlaisista kivuista.
Inka Laineen mukaan näyttelyä koostaessa oli mielenkiintoista verrata Mägin tuotantoa saman aikakauden suomalaistaiteilijoiden teoksiin. ”Mägi erottuu kameleonttimaisella kyvyllään omaksua eri tyylivirtauksia – mutta ei jäljittelemällä, vaan vapaasti yhdistelemällä ja omaan ilmaisuvoimaansa luottamalla.”
Laine kertoo Konrad Mägin näyttelyn istuvan hyvin sekä nykytaiteesta että modernista taiteesta koostuvan EMMAn näyttelyohjelmiston linjaan. Maalauksen arvoitus onkin Laineen mukaan otettu hyvin vastaan. Näyttely esittelee Mägin tuotantoa suomalaisille, mutta se on samalla myös virolaisille mahdollisuus nähdä Mägin tuotantoa keskitetysti yhdessä paikassa. Mägin näyttelyyn voikin EMMAssa tilata vironkielisen opastuksen.
Laine toteaa Mägin maisemissa ja muotokuvissa olevan jotain, joka puhuttelee meistä jokaista. Omaksi suosikikseen hän mainitsee teoksen Tiellä Viljandista Tarttoon.
”Maalauksessa ollaan liikkeellä; lähtöpaikka on jo jäänyt taakse, mutta määränpäähän on vielä matkaa. Hiekkatie kiemurtelee peltojen ja metsäsaarekkeiden halki. Maalausta katsoessaan voi miltei aistia kesäpäivän auringon lämmön ja kukkien tuoksun sekä kuulla rattaiden pyörien kitinän. Maaseutu näyttäytyy arkaaisena, kuin vastakohtana Mägin karttamalle kaupunkimiljöölle. Maalauksesta puuttuu täysin kaikki Mägille välillä tyypillinen ahdistuneisuus ja synkkämielisyys. Se on elämäniloinen ja kepeä, kirkkaine väreineen miltei satukirjamainen fantasiamaisema.”