Salaperäinen kukkavoro

Mika Keränen

Lector, 2020
Suomennos Kaisu Lahikainen

Salaperäinen kukkavoro -teoksen kansi

Mika Keräsen lasten dekkarisarja Salaseura Divari sai talvella pitkän tauon jälkeen jatkoa myös suomeksi. Kaikki kolme suomeksi ilmestynyttä osaa on suomentanut Kaisu Lahikainen. Viroksi sarjasta on ilmestynyt kymmenen osaa. Salaperäinen kukkavoro ilmestyi Virossa jo vuonna 2011, ja kirjasta huomaa, ettei se ole aivan tuore. Salaseura Divari tarinat on kuitenkin rakennettu niin klassisten ja hyväksi havaittujen perustusten päälle, että sen voi hyvin kuvitella kiinnostavan lapsia vielä muutamankin vuosikymmenen päästä.

Salaseura Divari koostuu viidestä alakoululaisesta, jotka selvittävät lähiympäristössä tapahtuvia rikoksia. Päähenkilöksi nousee Mari, jota kuvaa parhaiten vanha kunnon sana neuvokas, mutta myös Satu, Reilikka, Anton ja Olavi tulevat lukijalle tutuiksi. Tämän kirjan lukeakseen ei tarvitse lukea edellisiä, mutta hahmoihin saa toki syvyyttä, jos ne tuntee paremmin.

Divarin neljäs tapaus alkaa, kun lapsille selviää, että Emajoen istutuksista varastetaan kukkia. Kukat ovat erityisen tärkeitä siksi, että ne on istutettu Suomen presidentin vierailua varten. Salaseura divari kokoontuu päämajaansa, Marin pihalla olevaan vanhaan kalastusveneeseen ja päättää selvittää, kuka kukat on vienyt. Arvoitus ei tietenkään selviä ennen presidentin vierailua, mutta lapset saavat yllättävän lisäjäsenen salaseuraansa.

Hienoa sarjassa on, että lasten jokapäiväinen elämä kulkee mysteerien ratkaisujen rinnalla tavallisia ratojaan. He käyvät koulussa ja harrastuksissa, kuten kaikki lapset. Salaperäisessä kukkavorossa kiinnostava juoni on Marin pohdinta jalkapallon ja baletin välillä. Hän päätyy sattumalta jalkapallojoukkueen maalivahdiksi, ja innostuu lajista. Joukkueeseen sopeutuminen ei kuitenkaan ole ainoana tyttönä ihan helppoa, eikä baletinopettajakaan innostu jalkapalloharrastuksesta.

Salaseura Divarin seikkailuista on ilmestynyt myös virolais-suomalaisena yhteistyönä mainio elokuva Soppalinnan salaseura. Elokuva sai kriitikoilta hyvät arvostelut, mutta valitettavasti katsojamäärät jäivät Suomessa pieniksi. Toivottavasti kirjasarjaa julkaistaan suomeksi lisää, ja se löytää paikkansa suomalaislasten suosikkien listoilta.

Salaseura Divari -kirjat ovat tietenkin kirjoitettu lapsille, mutta ne palvelevat hyvin myös Tarttoa ikävöivän aikuisen tarpeita.

Katariina Suurpalo

Elo 4/2020