It-asiantuntija ja riskisijoittaja Jaanika Merilolla on meriittejä vaikka muille jakaa, mutta ennen kaikkea hän on Ukrainan patriootti.

23. helmikuuta Jaanika Merilo lensi työmatkalle Kiovaan. Sodan merkit olivat olleet pitkään ilmassa, mutta Merilo toivoi monien muiden tavoin järjen voittavan. Valko-Venäjän rajalla nähdyt USA:n vakoilulennokit huolestuttivat silti.

Aamulla hän heräsi hotellirakennuksen tärähtelyyn. Sireenit soivat ja valot välähtelivät. Merilo käsitti tilanteen kuitenkin vasta kun avasi uutiset ja vastaanottotiskillä virkailijat komensivat hänet kauemmas ikkunoista.

”Heti ei todellakaan ymmärtänyt, että nyt sota oikeasti alkoi…”

Merilo ei aikaillut kauempaa. Nopeiden päätösten naisena hän totesi, että on viisainta lähteä Kiovasta. Siellä hänestä ei olisi nyt mitään hyötyä, ja perhekin on Virossa. Kyydin hankkiminen vaati kymmeniä puhelinsoittoja, ja matka Lviviin kesti normaalin seitsemän sijaan 20 tuntia.

Viimeiset 15 kilometriä rajalle Merilo käveli.

”Rajanylitys olikin monille rankin kokemus. Edessä oli jumissa kymmenien tuhansien ihmismeri lapsineen, lemmikkeineen ja laukkuineen.”

Kotona Tallinnassa aika on täyttynyt Ukrainaan liittyvästä joka rintamalla. Sodan ensi päivinä hän etsi avustusjärjestöille kumppaneita puolin ja toisin yrittäen selvittää, miten apu ja ambulanssit saadaan parhaiten perille.

Päivätöitä Jaanika Merilo paiskii viestintäjohtajana osakerahoitusalusta Funderbeamissa. Ohessa hän haarukoi startup-firmoja, jotka voisivat kehittää Ukrainan terveydenhoitoa, kyberturvallisuutta ja infoteknologaa.

”Lisäksi kerään rahaa Harkovaan erilaisille järjestöille. Kaupunki on minulle ja perheelleni hyvin rakas.”

Yllättäen it-nörtti Merilo on löytänyt itsensä myös simultaanitulkkauskopista. Hän toimi tulkkina, kun presidentti Volodymyr Zelenskyi puhui Viron Riigikogussa, ja tulkkaa tuon tuosta virolais-ukrainalaisissa valtiollisen tason tapaamisissa.

Virolaisten myötätuntoa ja pakolaisten lämmintä vastaanottoa selittää Merilon mukaan se, että virolaisten on helppo samaistua Ukrainan kohtaloon.

”Tuntuu erittäin lämmittävältä kuulla, miten ukrainalaiset delegaatiot kiittävät Viroa sanoin ’te olette enemmän kuin ystäviä, te olette veljeskansa’.”

Auringonkukkien maa

Virolaisen äidin ja ukrainalaisen isän tyttärenä Jaanika Merilo sai monikulttuurisuuden syntymälahjana.

”Ukrainalaista on minussa on varmasti temperamentti ja ulospäinsuuntautuneisuus, samoin jääräpäisyys ja periaatteellinen taistelutahto. Virosta olen saanut arvomaailman, nollatoleranssin esimerkiksi korruption, sovinismin ja seksismin suhteen. Siinä mielessä Ukraina on vielä matkalla neuvostoajoista kohti täysin eurooppalaista suhtautumista ja arvoja.”

Myös Suomi maana ja kielenä on Merilolle tuttu. Teini-iässä hän muutti Tartosta vuodeksi Turkuun, kun äiti Heinike Heinsoo toimi siellä viron kielen lehtorina.

”Rakastan edelleen Suomea ja pidän yhteyttä entisiin kollegoihin.”

Parikymppisenä Merilo palasi Suomeen töihin it-asiantuntijaksi Arvopaperi-lehteen, johon hän kirjoitti lisäksi kolumnia kehittyvistä markkinoista. Hän oli kiinnostunut Ukrainan ja muiden entisten neuvostotasavaltojen reformeista jo koululaisena.

Lapsuutensa idylliset kesät kuluivat Kiovan tai Kamyanets-Podilskin liepeillä sukulaisten luona.

”Muistan junan ikkunoista avautuvat loputtomat auringonkukkapellot, mehukkaat arbuusit ja maissipellot, joissa me lapset käytiin tähkävarkaissa. Samoin Kiovan kultaiset kupolit, pikku kylät ja ränsistyneet datsat verantoineen, kirsikkapuut, lampaat ja vuohet.”

Jaanika Merilo kirjoitti omista Ukrainan vuosistaan ja kokemuksistaan joulukuussa 2021 julkaistun kirjan Minu Ukraina. Lubaduste maa. Terävä yhteiskunnallinen analyysi on mielenkiintoista luettavaa: miten vasta itsenäistyneestä Ukrainasta tuli oligarkkien johtama, korruption ja byrokratian hallitsema maa, jossa presidentti toisensa jälkeen on pettänyt kansan toiveet, ehkä nykyistä lukuun ottamatta. Ja mitkä valtavat mahdollisuudet maalla toisaalta olisi.

”Ukraina on pinta-alaltaan Euroopan suurin maa, ja se on suuri myös tietotekniikkamaana, jossa on 320 000 it-asiantuntijaa. Bruttokansantuotteesta kolme prosenttia tulee it-sektorilta,” latelee Merilo.

”Ukraina kuuluu Eurooppaan, ukrainalaiset itse eivät ole sitä koskaan epäilleet.”

Muutos lainehtivista viljapelloistaan tunnetusta maasta digitiikeriksi on tapahtunut nopeasti. Nykyisin ukrainalainen voi esittää kännykällään niin passinsa kuin ajokorttinsakin, käyttöön on otettu digireseptit ja hallinnon palvelut sähköistyvät. E-vaalejakin valmistellaan. Tähän kaikkeen Jaanika Merilo on ollut itse vaikuttamassa.

Ukrainan hallituksen digiviisas

Jaanika Merilo opetteli jo lukioikäisenä ohjelmoimaan ja perusti oman it-yrityksen parikymppisenä vuosituhannen vaihteessa. Sen jälkeen hän teki uraa sijoitusjohtajana virolaisissa yrityksissä. Myöhemmin, menestyneenä bisnesnaisena Merilo ryhtyi enkelisijoittajaksi tukeakseen itse startup-yrityksiä.

Merilo alkoi etsiä kasvuyrityksiä myös Ukrainasta ja oli mukana luomassa sinne sijoittajien yhdistyksiä.

Ukrainassa Merilo alkoi promota digivaltioideaa ja sähköisen hallinnon kehittämistä. Hän päätyi vuosien varrella ministereiden ja kaupunginjohtajien neuvonantajaksi. Merilo toimi kolme vuotta miljoonakaupunki Dnipron apulaiskaupunginjohtajana ja jatkaa tälläkin hetkellä etänä tehtäväänsä Ukrainan digiministerin Mykhailo Fedorovin neuvonantajana.

Ukraina voittaa mutta mikä on hinta?

Venäjän hyökkäyksen jälkeen Jaanika Merilo valvoi aluksi yökaudet lukien uutisia ja sosiaalisen median viestejä sodan kulusta. Harkovan kaupungin kohtalo huolestutti erityisesti, sikäläisistä ystävistä monet ovat lähteneet rintamalle.

Merilo uskoo Ukrainan voittavan, mutta joutuvan maksamaan siitä raskaan hinnan. Ukraina menettää paljon ihmishenkiä ja ehkä alueitakin.

”Eniten pelkään sitä, että länsi unohtaa. Voi olla, että uusia pakotepaketteja ei tehdä tai luovutaan aiemmista sanktioista, jos Venäjän katsotaan tehneen joitain myönnytyksiä.

Sodasta voi kuitenkin koitua jotain hyvääkin. Jaanika Merilo uskoo, että Ukrainan integroituminen länteen vauhdittuu. Euroopan unioniin menoa valmistellaan jo, ja jossain tunnelin päässä häämöttää myös Nato.

”Aiemmin puhuttiin vuosista EU-hakemuksen osalta, mutta nyt nopeutetusta prosessista. Ukraina saavuttaa Natonkin standardit nopeammin.”

Merilo uskoo sodan puhdistavan monia yhteiskunnallisia prosesseja, ja arvojen muuttuvan selkeämmiksi. Hän viittaa byrokratiaan, päätösketjujen pituuteen ja korruptioon.

”Yhä useampi ymmärtää, että reformeja pitää tehdä vauhdikkaammin ja valtion on muututtava nopeammin. Kun on taisteltu oman maan vapauden puolesta, on sillä ihan toinen arvo.”