Tasavuosia täyttävän Kaakkois-Viron johtavan runoilijan ja näytelmäkirjailijan Kauksi Üllen digitaalinen sulka on tällä erää tallentanut muistiin lyhyitä näytelmiä viime ja kuluvalta vuosikymmeneltä. Näitä paikalliskäyttöön tarkoitettuja hupailuja voisi suomalaisittain kutsua lyhyiksi seura- tai huvinäytelmiksi tai kansankomedioiksi. Tiettävästi kirjan kaikki viisi kuvaelmaa on esitetty Setomaalla eri paikoissa, tuoreimpana Obinitsassa tänä kesänä esitetty Nigu nõidus (Kuin noituutta).

”Hittitehdas”-kirjan jälkisanat luovat laajempaa kontekstia niin pikkunäytelmille kuin kunnianhimoisimmille draamoille. Pikkunäytelmiä on kertynyt kaikkiaan kymmenkunta. Niitä on lähinnä tällä vuosituhannella tuotu näyttämöille aluksi pääsiäisen aikaan, sitten muulloinkin. Työhön on osallistunut Obinitsan keskeisiä kulttuurihenkilöitä, Tsibihärblästen nuoria ja jopa paikallinen musisoiva suomalaisvahvistus. Heidän ohessaan on käytetty vierailevia näyttelijöitä, ja projektit ovat poikineet vierailuesityksiäkin Mulgimaata ja Hiidenmaata myöten.

Ahtainta paikallisuutta ovat tekijällä aina laventaneet suurempaa yleisöä tavoittavat näytelmäprojektit, jotka on usein toteutettu yhdessä Tarton Vanemuine-teatterin kanssa. Mainittakoon näistä viime aikojen tunnetuimpia eli Taarka, Peko ja Obinitsa. Ne ovat ponnistaneet lujasti settojen kulttuurihistoriasta ja houkutelleet paikan päälle Setomaalle huomattavan yleisön.

Hitivabrik asettuu luontevaksi jatkoksi julkaisuille, joissa on jo yli parinkymmenen vuoden ajan julkaistu ennen kaikkea runoutta joko Obinitsan omin voimin tai yhdessä vakiintuneiden partnereiden kanssa. Tämä työ on pitkäaikainen todistus siitä, että vireä kylä Viron reunalla voi tuottaa elävää kulttuuria, joka ylittää murteen ja paikallisuuden keinotekoiset rajat. Näin siitä tulee myös malli, jonka kärki osoittaa Viron ohella Suomeen ja – Obinitsan kulttuuripääkaupunkitaustan tuntien – läheisen rajan yli itään, kohti kaukaisimpia suomensukuisia kansoja.