Suomen ensimmäistä satelliittia suunnitellaan ja rakennetaan Aalto-yliopiston radiotieteen- ja tekniikan laitoksella. Aalto-1-satelliitti on määrä laukaista avaruuteen vuoden 2014 lopussa. Tämä kaikki tehdään pääasiassa opiskelijavoimin. Projektia koordinoi virolainen Jaan Praks. Hän työskentelee opettajana ja tutkijana avaruustekniikan osastolla tutkimusryhmässä. Praksin mukaan suuret kysymykset ja suuret vastaukset löytyvät juuri avaruudesta.
Suomen ensimmäisen satelliitin suunnittelu ja rakentaminen kuulostaa varsin kunnianhimoiselta tehtävältä. Millaisesta tilanteesta idea lähti?
Opiskelijasatelliitti on opiskelijoiden idea. Järjestin keväällä 2010 Antti Kestilän kanssa avaruustekniikan erikoistyö -kurssin, jonka puitteissa päätettiin tehdä ryhmätyö, pieni satelliitti. Tein jo tuolloin yhteistyötä virolaisen ESTCube satelliittitiimin kanssa, olimme perillä myös uudesta CubeSat nanosatelliittistandardista, sillä Antti oli seurannut läheltä Defi C3 satelliitin vaiheita Alankomaissa opiskellessaan. Opiskelijat etsivät satelliittiin hyötykuormat ja suunnittelivat alustavasti kokonaisuuden neljän hyötykuorman ympärille. Suunnitelma oli todella hyvä ja opiskelijatiimi hyvin innostunut ajatuksesta rakentaa oma satelliitti. Kesällä 2010 Aalto-yliopiston MIDE-instituutti otti projektimme siipiensä suojaan ja näin pystyimme aloittamaan satelliitin suunnittelun ja rakentamisen tosissaan jo vuoden 2011 alusta.
Projekti tehdään yhteistyössä opiskelijoiden kanssa, millaisia erityispiirteitä se tuo projektiin?
Aalto-1 on pikemminkin opiskelijaprojekti joka tehdään yhteistyössä opettajien ja asiantuntijoiden kanssa. Satelliitin alustan suunnitelmat on tehty kokonaan opiskelijavoimin, mutta satelliitin hyötykuormat tulevat yliopiston ulkopuolelta. Projektiin tulivat mukaan VTT, Ilmatieteen laitos, Turun yliopisto ja Helsingin yliopisto. Ne tekevät satelliitille erittäin korkeatasoiset mittausinstrumentit. Juuri tämä yhteistyö erottaa Aalto-1 projektin muista opiskelijasatelliiteista. Laajan opiskelijaprojektin hallinta on haastavaa. Opiskelijat eivät ole kokeneita suunnittelijoita ja projektityöntekijöitä, joten aikataulut muuttuvat joka päivä. Nämä ongelmat paikataan valtavalla innostuksella ja nuoruuden energialla. Joskus työtä tehdään yömyöhään.
Projekti on haastava ja hauska, sekä opiskelijat että opettajat oppivat valtavasti. Sanoisin että erityispiirteenä on valtava innostus ja tekemisen meininki.
Millainen merkitys satelliitin onnistumisella on yleisesti ja minkälaista tietoa se lähettää maahan?
Satelliittiprojektilla on useita päämääriä ja kaikkien saavuttamiseksi ei tarvitse edes mennä avaruuteen asti. Projektimme on kouluttanut jo nyt erinomaisia uusia insinöörejä ja tutkijoita. Satelliittiprojektin onnistumisella on tietenkin myös laajempaa, jopa kansallista merkitystä. Aalto-1 on teknologiademonstraatiosatelliitti ja sen maahan lähetettävä tieto liittyy tieteellisiin instrumentteihin, jotka kaikki ovat jollain tavalla täysin uusia ja mullistavia suomalaisia avauksia avaruustekniikassa. Aalto-1 pyrkii todistamaan, että kaikki nämä uudet teknologiat soveltuvat käytettäväksi avaruudessa ja että uudesta teknologiasta on hyötyä. Satelliitti lähettää maahan spektrometrilla kuvattuja kuvia maapallosta, säteilymittauksia sekä sähköpurjeen käyttöön liittyviä mittauksia. Satelliitti lähettää myös majakkasignaalia joka kertoo kaikille maailman radioamatööreille että ”Moi! Tässä menee Aalto-1, Suomen oma satelliitti”.
Virolla on jo oma satelliittinsa, miksi on tärkeää, että mailla on omat satelliitit?
Avaruustekniikan osaaminen kertoo teknologian ja tutkimuksen tasosta. Suomi on ollut jo 25 vuotta menestyksekkäästi mukana avaruusmissioissa, joten oma satelliitti ei ole suinkaan välttämätön. Avaruuteen on vaikea päästä ja satelliittien rakentaminen on ollut perinteisesti hyvin kallista. Nykytekniikka on kuitenkin helpottanut tehtävää oleellisesti. Satelliitit ovat hyödyllisiä, usein korvaamattomia. GPS-navigaatio, satelliittitelevisio, sääsatelliitit, tietoliikennesatelliitit – tässä vain pieni lista avaruuden työhevosista joita ilman jokapäiväinen elämämme olisi aika erilaista.
Mitä sinulle merkitsee, että olet virolaisena johtamassa Suomen ensimmäistä satelliittiprojektia, onko kansallisuuskysymyksillä tieteessä väliä?
Projekti merkitsee minulle opettajana, tutkijana ja tiedemiehenä hyvin paljon. Tärkeä voimavara minulle on myös identiteettini virolaisena, mutta se ei ole tämän projektin kannalta oleellista. Aalto-1 -tiimi on hyvin kansainvälinen ja työkielemme on pääosin englanti. Tieteessä kansallisuuskysymyksillä ei ole yleensä suurta merkitystä. On hyvä, kun tiimissä on väriä, erilaista ajattelutapaa ja erilaista taustaa, silloin löydetään luovempia ratkaisuja.
Olet sanonut, että avaruus kuvaa kaikkea sitä, mitä emme vielä tiedä. Millaisia ominaisuuksia avaruustutkijalta vaaditaan?
Tutkijalta vaaditaan sinnikkyyttä, uteliaisuutta ja luottamusta omaan päättelykykyyn. Avaruustutkijoilta vaaditaan yleensä vielä pidempää pinnaa kuin muilta tutkijoilta, koska avaruuslaiteprojektissa avaruusluotaimen ideasta ensimmäisin mittauksiin vieraan planeetan pinnalta voi kulua useampi vuosikymmen.
Mikä avaruudessa mielestäsi kiehtoo ihmisiä, tutkijoita, itseäsi?
Avaruus on suuri tuntematon, kaikkeus ja vertauskuva kaikkeudesta meidän päässämme. Kaikki, mitä emme vielä ymmärrä on siellä jossain, tähtienvälisessä pimeydessä. Avaruudesta katsottuna maapallo ja elämä on paljon kauniimpi ja arvoituksellisempi kuin kotisohvalta nähtynä. Nykypäivän tutkimusmatkat suuntautuvat avaruuteen, todellinen seikkailu ja suuret yllätykset odottavat meitä siellä. Avaruus kiehtoo sisäistä seikkailijaani ja tutkimusmatkailijaani.