Kun Jukka Toijala kävelee Tallinnan kaduilla, hänet tunnistetaan tuon tuosta. Viron miesten koripallomaajoukkueen suomalainen päävalmentaja on hyvin suosittu maassa, jossa koripallouutiset pysyvät urheilu-uutisten etusivuilla: onhan koripallo Viron suosituin ja seuratuin palloilulaji. Viimeistään luotsatessaan Viron miehet vuoden 2022 EM-kisoihin Toijala lämmitti viimeisetkin virolaissydämet. Hänet tunnetaan yleisesti erinomaisena psykologisena valmentajana ja tunneälykkäänä pelaajien tukijana, mutta kunnianhimoakaan ei puutu: hän on tarttunut Viron suureen haasteeseen kasvattaa pienestä maasta koripallojoukkue Euroopan huipulle. Yksi merkittävä avu hänellä on verrattuna moniin muihin maassa vaikuttaviin ulkomaalaisvalmentajiin: kielitaito. Toijala on opiskellut viron kielen.
Kerro päätymisestäsi juuri Viron miesten koripallomaajoukkueen päävalmantajaksi.
Viron koripalloliitto haki miesten maajoukkueeseen uutta päävalmentajaa syksyllä 2019. Tieto avoimesta työpaikasta lähetettiin Euroopan kaikkiin koripalloliittoihin ja Suomen liitosta minulle suositeltiin hakua. Kaikkiaan työtä tavoitteli noin 30 valmentajaa, ja erilaisten haastatteluiden jälkeen valinta kohdistui minuun. Hain työtä, koska näen Viron miesten koripallomaajoukkueessa potentiaalia nousta varteenotettavaksi haastajaksi Euroopan huippuja vastaan.
Olet asunut Tallinnassa jo jonkin aikaa. Onko elämä ja sopeutuminen sujunut, kuten ajattelit?
Olen sopeutunut mielestäni oikein hyvin. Aiemmin olen työskennellyt Belgiassa, Romaniassa ja Puolassa. Tallinna on luonnollisesti suomalaiselle tuttu ja turvallinen ympäristö. Tallinna kaupunkina on miellyttänyt minua aina, ja nyt kolme vuotta kaupungissa asuneena on tuo tunne vahvistunut entisestään. Sopeutuminen on mennyt kaikkiaan hyvin. Ihmiset ovat olleet kovin ystävällisiä ja avuliaita.
En osaa sanoa että minua olisi varsinaisesti yllättänyt Tallinnaan muutossa mikään. Positiivista on ilmainen joukkoliikenne, jota käytän suhteellisen paljon. Kahvilat sekä runsas ja rikas ravintolatarjonta miellyttävät myös, samoin kylpyläkulttuuri.
Onko suhteesi Viroon muuttunut merkittävästi päävalmentajapestin ja maassa asumisen myötä?
Tunsin maata kohtalaisesti jo ennen muuttoa. Tallinna, Pärnu ja Tartto kaupunkeina olivat aiemmin tuttuja, mutta nykyisessä ammatissani olen kiertänyt melkein Viron joka kolkan.
Ystäväni Ilkka Alangon, jolla on ollut jo vuosia asunto Tallinnassa, kanssa olen käynyt Tallinnassa useasti ja tutustunut hänen kauttaan myös muutamiin virolaisiin. Virosta on tullut minulle nopeasti toinen koti ja ostinkin noin vuosi sitten itselleni asunnon Kalamajasta.
Olet saanut paljon kehuja viron kielen taidostasi. Kerro viron opiskelustasi ja siitä, mitä kielen osaaminen on sinulle antanut?
Kielen oppimiseen avautui mahdollisuus korona-aikana. Monet projektit, joita olimme suunnitelleet tekevämme piti siirtää tulevaisuuteen ja minulle avautui hieman lisää vapaa-aikaa. Päätin sijoittaa sen fiksusti ja opiskella kieltä. Löysin kielikurssin maahan muuttaneille ja pääsin niin sanotusti takaoven kautta sisään. Opiskelu oli suhtellisen intensiivistä – kolme 2,5 tunnin ryhmäkokoontumista viikottain ja kotitehtävät päälle. Opiskelin aktiivisesti syksyn sekä kevään ja suoritin B2-tason kielikokeen, jolla olen pärjännyt hyvin arkielämässä. (Toimittajan huomio: virolaisten medialähteiden mukaan Toijala puhuu kieltä sujuvasti, käyttää sitä työkielenään ja pystyy toimimaan asiantuntijana studiokeskusteluissa, mikä vaatii jo vankkaa osaamista).
Viron kielen oppiminen on varmasti helpompaa suomalaisille, sillä kielioppi ja suhteellisen samanlainen sanasto tekevät oppimisesta helpompaa verrattuna moneen muuhun kieleen.
Kielen oppiminen oli tietoinen valinta myös siksi, että halusin osoittaa haluavani olla osa yhteisöä. Luonnollisesti se on tehnyt valmennuksesta helpompaa, ja esimerkiksi pelaajien kanssa kommunikointi on etenkin pelaajille luonnollisempaa, kun he saavat käyttää omaa äidinkieltään. Arjen askareet sujuvat myös helpommin. Myös faneille se on tärkeää – he tietävät, että voivat lähestyä minua omalla kielellään!
Mikä rooli Virolla on omassa identiteetissäsi?
Se, että saa elää ja työskennellä Suomen ulkopuolella, antaa ihmiselle todella paljon. Uskaltaisin väittää, että kaikki ulkomaankomennukset ovat muokanneet omaa identitettiäni. Olen oppinut ihmisistä ja eri maiden kulttuureista paljon ja niin on tapahtunut myös Viron kohdalla. Kolme vuotta on jo sen verran pitkä aika, että väkisinkin se alkaa vaikuttaa omaan identitettiin. Sielultani ja sydämeltäni olen kuitenkin supisuomalainen.
Koripallo on Viron suosituimpia, ellei suosituin urheilulaji. Mistä arvelet tämän johtuvan ja miten tämä näkyy virolaisessa arjessa?
Koripallolla on Virossa pitkät perinteet neuvostoajalta. Koripallon asema on vakaa, lajin pariin tulee paljon nuoria lahjakkaita urheilijoita, ja vaikka massat eivät ole suuria, niin potentiaalia on silti tulevaisuudessa menestymiseen.
Koripalloa seurataan Virossa paljon. Laji on mediassa näkyvissä päivittäin ja joka viikko koripalloa analysoidaan ainakin kolmessa eri podcastissa. Arjessa se näkyy niin, että pelaajat ja valmentajat tunnistetaan. Saankin päivittäin jutella ihmisten kanssa koripalloasioista asioidessani kaupassa tai vaikkapa kuntosalilla.
Kuinka vertailisit Suomea ja Viroa koripallomaina? Mitä opittavaa Suomen koripallolla on Virosta ja Virolla Suomesta?
Suomi on tällä hetkellä koripallossa niskan päällä. Suomessa aloitettiin selvä suunnanmuutos noin 15–20 vuotta sitten, kun liitto alkoi satsata valmentajakoulutukseen sekä nuorten ja aikuisten maajoukkueohjelmiin. Nykyisin Susijengi on jo kiivennyt Euroopan kymmenen parhaan joukkoon ja suomalaisia valmentajia on töissä erilaisissa Euroopan sarjoissa.
Viro teki 2030-luvulle ulottuvan strategian, jota on nyt toteutettu muutama vuosi. Muutos vie kuitenkin aikaa ja jos kaikki menee hyvin, on tavoitteemme, että vuosina 2025–30 Viron koripallo ottaa harppauksia kohti Euroopan huippua.
Suomesta Viron kannattaa varmasti ottaa oppia valmentajakoulutuksen standardien nostamisesta. Sitä kautta vaikuttavuus on varmasti kattavinta ja pitkäjänteisintä.
Viron puolelta suomalaiset tulevat hakemaan oppia pelikovuudesta. Suomalaisten mielestä virolaiset pelaavat kovaa, jopa pikkusikaa, vaikka virolaiset itse kokevat olevansa varsin pehmeitä.
Millaisena näet virolaisen koripallon tulevaisuuden? Mihin asti pieni maa voi yltää?
Kuten aiemmin mainitsin, on uudella ja nuorella sukupolvella mahdollisuus nostaa virolainen koripallo Euroopan huippumaiden joukkoon. Jos kaikki menee hyvin, pelaajat pysyvät terveinä ja etenevät urillaan, se on mahdollista. Toisaalta huippupelaajien määrä on pienessä maassa rajallinen, joten kovin montaa talenttia ei ole varaa hukata, muuten haaveet eivät toteudu.
Millaisia eroja näet Suomen ja Viron valmennuskulttuureissa koripallon tai muiden urheilulajien osalta? Mistä arvelet erojen johtuvan?
Virolaisessa valmennus- ja urheilukulttuurissa näkyy selvästi vielä vanhan neuvostoajan vaikutus – niin hyvässä kuin pahassa. Esimerkiksi valmentajan rooli ja käyttäytymismallit eroavat kovasti tämän päivän suomalaisesta. Virolaiset ovat kuitenkin halukkaita muokkaamaan ja uudistamaan omaa kulttuuriaan. Muutos ja uudistus vie aina aikaa ja voi olla, että vie vielä vuosikymmeniä ennen kuin voidaan aidosti puhua virolaisesta valmennuskulttuurista.
Virossa on parasta ihmisten innostus ja määrätietoisuus eteenpäin menemiseen. 30 vuodessa Viro ja etenkin Tallinna on kehittynyt hämmästyttävästi. Virossa on paljon osaamista ja uudistushalukkuutta. Sellaisessa ilmapiirissä on hienoa työskennellä!