”Tämä tarina liikkuu jossain tietoisuuteni rajoilla, niin että saatan melkein koskettaa sitä. Se väreilee muistini viileissä nurkissa, hämärä kaiku onnellisemmista päivistä, hymyistä, eräästä äänestä. Se on kuin albumissani haalistuvat mustavalkoiset valokuvat, joiden kulmista liima on kulunut ja jotka pyrkivät albumin avautuessa ulos kuin heräävät perhoset. Niiden lento on lyhyt ja minulla on vaikeuksia laittaa ne takaisin, sillä merkitykset ovat kadonneet ajan mukana, lentäneet pois kuin pölynä.”
(Aareleid s. 13)

Kirjailija, kääntäjä ja toimittaja Kai Aareleidin (s.1972) toinen romaani Korttitalo sijoittuu sodan jälkeiseen Tarttoon ja kertoo Tiinan ja hänen perheensä tarinan. Romaani käsittelee menneisyyttä ja sen muistamista, teemaa, joka viime aikoina on ollut keskeinen virolaisessa kirjallisuudessa. Kirjan alussa Tiina alkaa tehdä tiliä menneisyytensä kanssa ja muistella lapsuuttaan, perheen vaiheita sekä erityisesti isää ja tämän kuolemaan liittyviä vaiettuja aiheita. Tarina etenee useassa aikatasossa nykypäivän Tiinan ja nuoren Tiinan näkökulmien vuorotellessa. Alun vaihtuvien näkökulmien jälkeen kerronnassa keskitytään kuitenkin enimmäkseen Tiinan lapsuusaikaan, ja romaani voidaankin nähdä eräänlaisena nuoren tytön kasvutarinana.

Romaani kuvaa Tiinan lapsuuden tunnelmia ja muistoja. Ihmissuhteet ovat täynnä jännitteitä. Aikuisten puheet vaikuttavat lapsen näkökulmasta arvoituksellisilta. Vanhempien menneisyyteen liittyy vaiettuja asioita, joista ei puhuta, mutta joista lukijalle annetaan hienovaraisia vihjeitä tarinan edetessä. Tiinan elämää leimaavat yksinäisyys ja ulkopuolisuuden tunne. Lapsi kaipaa erityisesti isänsä huomiota, mutta isä, Peeter, on kuitenkin harvoin kotona, eikä hänellä tunnu olevan aikaa tytölle. Suhde äitiin Liisiin tuntuu vielä etäisemmältä. Myös puolisoiden välinen suhde rakoilee. Miestään parikymmentä vuotta nuorempi Liisi haaveilee rakkaudesta ja uudesta onnesta. Liisi muuttaakin pois uuden rakkauden perässä, mutta palaa ennen pitkää takaisin pettyneenä kotiin. Peeterin salaisuutena taas on viehtymys uhkapeleihin, mikä lopulta ajaa hänet tuhoon. Vanhempien keskittäessä huomionsa muualle Tiina viettää aikaa naapuruston tätien, Hedin, Idan, Laine-tädin ja rouva Wunderlichin hoivissa. Lohtua Tiinalle tuovat rouva Wunderlichin kirjat ja niiden tunnustelu sekä erityisesti ystävyys venäläispojan Vladimirin, Vovan, kanssa. Erilaisista taustoistaan huolimatta virolaisen Tiinan ja venäläisen Vovan välille syntyy lämmin ystävyys, joka tuo Tiinan elämään aivan uudenlaista iloa ja toivoa. Ystävyys päättyy kuitenkin, kun Vovan perhe komennetaan Venäjälle. Nuorten ystävyyden kautta Aareleid kuvaa mielenkiintoisesti virolaisten ja venäläisten keskinäisiä suhteita, joita leimaavat erilaiset jännitteet ja ennakkoasenteet.

Neuvostoajan kuvaus rakentuu vähäeleisesti mutta vakuuttavasti. Tarina onnistuu tavoittamaan neuvostoaikakauteen latautuneita tunteita: kyyditysten jälkeen jättämä epätietoisuus ja häpeä, jatkuva sodan uhka sekä epävarmuus tulevasta. Perheen oman vaietun menneisyyden kuvaus rinnastuukin vahvasti koko kansakunnan vaiettuun menneisyyteen. Poliittinen kuohunta sekä yhteiskunnalliset ja poliittiset muutokset rytmittävät kerrontaa. Tapahtumien taustalla vilahtelevat todelliset historialliset tapahtumat kuten Stalinin kuolema ja Gagarinin käynti avaruudessa. Myös sodanjälkeinen Tartto, Aareleidin syntymäkaupunki, ja sen kadut, sillat ja muut tunnistettavat maamerkit ovat vahvasti läsnä kerronnassa luoden osaltaan autenttisuuden tuntua.

Romaani rakentuu lyhyistä katkelmista, mutta kerronnan monikerroksisuus ja fragmentaarisuus eivät päästä lukijaa helpolla. Kun menneisyyden kipeät muistot tuodaan esiin vaivihkaa, ilman alleviivaavia selityksiä, lukijan on itse täytettävä kerronnan aukot ja viimeisteltävä tarina. Romaanin suomentaja Outi Hytönen on onnistunut käännöstyössään välittämään suomalaislukijalle romaanin tunnelman ja tyylin.

Aareleid on kotimaassaan voittanut mm. arvostetun Friedebert Tuglaksen novellipalkinnon vuonna 2013 ja Korttitalosta hän sai vuoden kirjailija -kunniamaininnan vuonna 2016. Korttitalon lisäksi Aareleidilta on ilmestynyt hänen esikoisromaaninsa Vene veri (2011, ei suomennettu), runokokoelmia sekä novelleja.