Kirjassa Kun Musti muni mummon Viron tunnetuin humoristi Andrus Kivirähk jatkaa riemastuttavan absurdia ilotulitustaan, mikä nauratti suomalaisia lapsia ja aikuisia jo kirjassa Koiranne alkaa kohta kukkia. Kirjan päättömissä pikkutarinoissa sutta näyttelevä koira onnistuu munimaan syömänsä isoäidin, apinan takapuolesta karannut häntä haluaa viisaaksi ja kiiruhtaa kouluun, grillimakkara kyllästyy elämäänsä uunissa ja alkaa kauniin piparkakkutalon asukkaiden lemmikiksi. Kivirähkin mielikuvitus on vailla vertaa ja tarinoiden juonenkäänteet täysin odottamattomia. Näissä tarinoissa Kivirähkin tyyli muistuttaa Daniil Harmsin absurdismia, mutta tarinat eivät ole yhtä makaabereja, minkä vuoksi ne ovat mitä mainiointa lastenkirjallisuutta.

Heli Laaksosen onnistuneesta suomennoksesta löytyy hauskoja eroavaisuuksia vironkieliseen alkuteokseen verrattuna. Virolaisen kansanlauluperinteen säkeet ovat vaihtuneet Kalevalan säkeisiin, virolaisten rakastama, mutta suomalaisten vähemmän tuntema kohuke-rahkapatukka onkin vanukas ja virolainen jouluherkku verimakkara on korvattu suomalaisille tutummalla grillimakkaralla. Myös Kekkonen on päässyt mukaan yhteen suomennoksen tarinoista.

Me kirjastojen kirjavinkkarit ympäri Suomea olemme vinkanneet Kivirähkin aiempaa samantyylistä kirjaa Koiranne alkaa kohta kukkia alakoulun kaikille luokka-asteille. Varsinkin pienemmille koululaisille ja heidän opettajilleen kirjaa on vinkattu erityisesti luokassa ääneen luettavaksi. Kirjan suosittelu vinkkauksessa ei ole vaikeaa; tarvitsee vain lukea ääneen joku kokoelman lyhyistä tarinoista, niin kirjan suosio on taattu. Nyt siis vinkattavaksi pääsee myös uusi tuleva suosikki Kun musti muni mummon. Taidan ehkä jo tietää minkä tarinan aion lukea… Ehkäpä tarinan Oskarin matikkanerosta tyynystä tai sitten jutun avuttomasta mandariinista, jonka eräs tytönryökäle saattoi merihätään.

Olen lukenut kirjaa hyvin eri ikäisille kuulijoille ja huumori on uponnut niin lapsiin nuoriin kuin keski-ikäisiinkin kuulijoihin. Kiinnostavaa on, että tässä ennen kaikkea lapsille suunnatussa kirjassa oleva Runo-niminen tarina nauratti enemmän aikuisia kuin lapsia. Tarinoista löytyy siis useita tasoja, minkä vuoksi kirja sopii monenikäisille absurdin huumorin ystäville. Kirjaa onkin hauska lukea porukalla, jolloin lukuhetki käy samalla nauruterapiasta. Christer Nuutisen hulvattomat kuvitukset sopivat hyvin Kivirähkin hersyvien tarinoiden tyyliin.