Olav Osolin on ilmeisesti koko Viron tuntema henkilö. Vuonna 1953 syntynyt Osolin on ehtinyt olla mukana monessa. Koulutukseltaan hän on toimittaja, mutta suurimman osan työvuosistaan Osolin on toiminut mainostoimistoalalla. Suuri yleisö tuntee hänet kuitenkin pääasiassa radion musiikkiohjelmista ja suosittuna television musiikkiohjelmien tuomarina. Viime vuonna Osolin yllätti kaikki julkaisemalla lähinnä kai muistelmateokseksi luokiteltavan Minu esimene elu -kirjan, josta tuli valtaisa myyntimenestys. Tänä vuonna Osolin yllätti uudelleen julkaisemalla dekkarin, joka sekin on jo viikkokaupalla ollut Virossa kirjakauppojen myydyin teos.
Kus lendab part -romaanin päähenkilö ja minäkertoja on Samuel Part -niminen turvamiehestä rikospoliisin palvelukseen siirtynyt 42-vuotias poliisimies. Yhdessä varsin erikoisen pomonsa, komisario Mart Sepisten, kanssa Samuel Part lähtee Etelä-Viroon metsien keskelle pieneen hotelliin selvittämään murhaa. Murhattu on tunnettu dekkarikirjailija Katrin Pauts. Ensimmäisenä poliisimiehet alkavat epäillä murhasta kirjailija Indrek Harglaa, sillä hän on ensimmäinen rikosromaanien kirjoittaja, joka Partille ja Sepistelle tulee mieleen. Sitten Katrin Pautsin ruumis katoaa, ja sitten ilmestyy punainen Ferrari ja Kimi Räikkönen ja…
Osolinin teksti on yksinkertaista ja helppolukuista. Juttu luistaa ja kirjaan kerran tartuttuaan sitä ei henno laskea kädestään, ennen kuin koko 223-sivuinen romaani on luettu. Suurta kaunokirjallisuutta on Osolinin romaanista ehkä turha etsiä, mutta huumoria, mukavia pikku tarinoita ja yllättäviä käänteitä kyllä riittää. Dekkarista ei lopulta taida olla kyse, mutta paikoitelleen teoksesta löytyy kyllä varsin osuvaa nyky-Viron ja nykyvirolaisen elämänmuodon kritiikkiä.
Olav Osolinin kirja tuskin löytää pysyvää paikkaa kirjahyllystäni, mutta uskoisin taitavan mainosmiehen kovasti hypetetyn kirjan tarjoavan mukavia lukuhetkiä sekä tavalliselle lukijalle että erityisesti niille virolaisille, jotka yleensä eivät osta ja lue kirjoja. Sehän on ilman muuta hyvä asia!
Tapio Mäkeläinen
Elo 5/2021