Kristjan Järvi (52) on valovoimaisen virolaisen musiikkisuvun vesa. Maailmankuulun kapellimestarin Neeme Järven poika tunnetaan itsekin parhaiten kapellimestarina. Hän on myös säveltäjä, sovittaja ja musiikkituottaja – ja tunnettu musiikillisten genrerajojen venyttäjä.

Kristjan Järvi lennähtää hotelli Hiltonin lasiovista minuutilleen sovittuun aikaan ja käännähtää kohti nurkkapöytää, jonne olen asetellut kännykkäni ja läppärini. Aurinkoinen mies vajoaa rennosti matalaan nojatuoliin.

Painan nauhoitusnäpykkää ja seuraavan kolmen vartin aikana ehdin esittää vain yhden paperilla olleista kysymyksistä. Uudesta projektistaan Järvi sukeltaa sujuvasti elämänfilosofisiin syvänteisiin.

Pesäeroa perinteiseen konserttimusiikkiin tekee myös uusin projekti Bright & Black. Metallia ja orkesterimusiikkia yhdistävällä konserttikiertueella ei nähdä kitaroita tai muita tavanomaisia bändisoittimia, toisaalta ei myöskään nuottitelineitä. Sen sijaan soittajat liikkuvat ja kapellimestarikin liehuu ja riehuu ympäri lavaa.

Hankkeen vetäjä, ruotsalainen tuottaja Jacob Hellner ehdotti ideaa Järvelle jo seitsemisen vuotta sitten ja halusi kimppaan Apocalyptican Eicca Toppisen. Se sopi Järvelle, jolla oli kokemusta yhteistyöstä Toppisen kanssa 2013 ilmestyneen Apocalyptica – Wagner reloaded -albumin ajoilta. Projektiin haalittiin lisäksi neljän ruotsalaisen metallibändin nokkamiehet kirjoittamaan musiikkia sinfoniaorkesterille.

”Tämä virolais-suomalais-ruotsalainen yhteisprojekti on minusta todella hieno siksikin, että musiikkia eivät tule kuuntelemaan metallipäät, jotka haluavat hajottaa seiniä ja polttaa tavaroita”, Järvi vitsailee.

Kirkkaus ja pimeys

Bright & Black ei ole Kristjan Järvelle pelkkä projekti, vaan enemmänkin osa maailmankatsomusta. Hän näkee metallimusiikissa yhteyden arkaaiseen maailmankuvaan. Järvi uskoo, että metalli kiinnittyy ihmiskunnan muinaiseen juuristoon ja on juuri siksi niin suosittua Pohjoismaissa. Viikinkien perilliset, suomalaiset ja virolaiset ovat hänestä yhä alkuperäiskansoja, toisin kuin esimerkiksi ”aristokraattiseen olemiseen kuohitut” eurooppalaiset.

”Se on se heimo, joka ei ole vielä menettänyt yhteyttään maahan ja taivaaseen ja jolle rahasta ei vielä ole tullut uskonto”, Järvi kuvailee.

Myös Bright & Black -projektin nimi, kirkkaus ja pimeys, on symbolinen.

”Valo muuttuu tiivistyessään pimeydeksi ja pimeys on tiivistettyä valoa. Jos puserrat kehosi kasaan ja sitten avaudut, valaistut”, Järvi sanoo ja kietoo kätensä ympärilleen painaen päänsä polviin, oikaisee sitten selkänsä ja levittää kätensä säteilevän hymyn kera.

Pimeyttä taas voi verrata siihen, miten ihmiset hammasta purren pitävät sosiaalisissa rooleissa naamiota kasvoillaan.

”Tosiasiassa se ei ole ollenkaan meidän perusluontomme, vaan sitä on valo, kirkkaus, keveys ja ilo – sekä se kauneus, se magia, joka oikeasti on tehtävämme tässä maailmassa velhoina.”

Valon tuominen on myös Bright & Black -konserttikiertueen tarkoitus, ja velhoina toimivat muusikot. Salissa metallimusiikin synkkyys leimahtaa valoksi.

Bright & Blackin viimekeväinen neljän konsertin ennakkokiertue Tallinnassa, Tukholmassa, Berliinissä ja Hongkongissa oli menestys ja keräsi saleihin niin klassisen musiikin kuuntelijoita kuin metallibändien faneja.

”Ihmiset reagoivat siihen mikä tulee sydämestä. Jos uskot siihen mitä teet, se kajastuu musiikista ja hehkuu aitoutta, mikä liittää yhteen koko salin. Silloin olemme yhtä ja kaikki alkavat hengittää samaan tahtiin, heti”, sanoo Järvi napsauttaen sormiaan.

Kiertuetta on markkinoitu paitsi maailmankuululla solistilla eli Eicca Toppisella, myös villillä kapellimestarilla. Haastatteluissakin Järvi tuntuu olevan avoimen aito itsensä.

Järven mukaan musiikki on pohjimmiltaan aina samaa, olipa se sitten metallia tai klassista. Vain tapa esittää muuttuu sukupolvien ja vuosisatojen saatossa. Järvi muistuttaa 1800-luvun konserttien peruukkipäisistä ylhäisöyleisöistä sekä Haydnista ja Mozartista, jotka haastoivat tuolloiset traditiot ja halusivat esittää musiikkia kansalle aristokraattien sijaan. Järvi luopuisi mieluusti monista nykypäiviin eläneistä traditioista ja purkaisi hierarkioita entisestään.

Osin sen vuoksi kiertueella jatkaa Baltic Sea Philharmonic -orkesterin sijaan Järven uusi yhtye Nordic Pulse, sillä jo sana filharmonia ohjaa hänen mielestään ihmisten ajatuksia liiaksi yksiin uomiin.

Paluu juurille

Kristjan oli seitsenvuotias, kun Järven perhe muutti Neuvosto-Virosta Yhdysvaltoihin 1980. Neeme Järven tunsi tuolloin jo puoli maailmaa, mutta sen puoliskon sanelemat rajoitukset olivat alkaneet ahdistaa.

Kristjan on edennyt polullaan omin ehdoin, vaikka päällisin puolin hyvinkin samoilla urilla kuin isä, setä Vallo Järvi ja veli Paavo eli tahtipuikkoa heiluttaen. Oman tien raivaaminen on ollut hänen mukaansa hirveän raskasta. Toisaalta perhe on aina ollut tukena.

”Jumalan kiitos minulla on ollut sellainen persoonaltaan suuri ja jalomielinen esikuva kuin isäni, hän on saanut minut avautumaan ja antanut paljon rakkautta.”

Liilia-äiti taas on ollut perheessä kuin laivan kapteeni, joka on opettanut pojalleen itsekuria.

Järvi tunnustaa, että raha oli hänenkin uskontonsa ennen kuin hän palasi Viroon 2017.

Kristjan Järvi paiski töitä hullun lailla, johti orkestereita eri puolilla Eurooppaa, perusti yhtyeitä, Sunbeam-tuotantoyhtiön, menestyi ja oli ylipäätään monessa mukana. Siinä sivussa hän ehti olla pariin otteeseen naimisissa, tulla isäksi ja erota.

Paluu synnyinmaahan muutti elämänkatsomusta.

”Olen etsinyt jotain koko elämäni, olen halunnut tietää avaruusolennoista atomin pienimpään osaan, mutta vasta kun tulin tänne Viroon tajusin kaiken sen materialismin, jossa olen kasvanut. Olin siinä kiinni.”

”Meidän järkemme on niin järkevä, että se ei ymmärrä asioita, jotka ovat suurempia kuin se itse. Me yritämme käsitellä kaikkia asioita järjen tasolla ja yritämme todistaa ne fysiikan ja matematiikan keinoin.”

Järven mukaan erilaiset järjestelmät, kuten taloudellinen, poliittinen ja sosiaalinen, erottavat ihmiset yksilöiksi, vaikka kaikki ja koko universumi on yhtä. Oikeuksista taistellaan, vaikka ei tarvitsisi.

Toinen ihminen tulisi nähdä muunnoksena itsestä, tajuta että vain heijastaa toista, on itse se mitä näkee toisessa.

Siksi on yllättävää, että Kristjan Järvi uskoo ainakin osan tämänhetkisestä sivilisaatiosta tuhoutuvan.

”Ja jumalan kiitos, olen siitä iloinen. Tämä tie on kuljettu loppuun, se ei toimi. Tämä talous ei toimi, politiikka ei toimi, hallintomalli ei toimi, ei mikään”, Järvi toteaa ja nauraa hilpeästi.

Maailma ei tietenkään siihen lopu, ihmisellä on mahdollisuus pelastua ja oppia ymmärtämään universumia sisällään ja ympärillään. Järvi on vakuuttunut, että tekoälyn ja luovuuden yhdistelmä voisi tuoda ratkaisun. Niinpä hän on jo innoissaan mukana luomassa siihen liittyvää Estonian Muse -ohjelmistosovellusta.

Kolme vartin intensiivinen juttutuokio on hurahtanut ohi, ja viereiseen pöytään on ilmestynyt Järven PR-päällikkö odottamaan vuoroaan. Nousemme, Kristjan Järvi halaa lämpimästi lähtiäisiksi ja kävelen ulos pää pyörällä. Jollain kummalla tavalla marraskuinen maailma näyttää nyt hitusen valoisammalta.