En varmaankaan tee yllättävää juonipaljastusta, vaikka kerron heti alkuun Noitarovio-romaanin päähenkilön elämän päättyvän kuolemaan tuomittuna tulisiin liekkeihin. Paljastukseeni liittyvän mahdollisen epävarmuuden selvittämisen jätän uteliaalle lukijalle. Nyt suomennettu Noitarovio ilmestyi alun perin vuonna 1967. Teos sisältyy kirjailija Karl Ristikivin keskiaikaa kuvaavien historiallisten romaanien joukkoon. Ristikivi kuuluu virolaisten pakolaiskirjailijoiden ryhmään. Hän pakeni kotimaastaan Suomen kautta Ruotsiin vuosina 1943–1944.

Historiallisena romaanina Noitaroviossa yhdistyy fakta ja fiktio. Keskiajan ajattelutapojen ja arkisen elämänpiirin kuvauksen lisäksi Ristikivi hyödyntää yleisesti tunnettuja tarinoita. Romaanin esipuheessa mainitaan 1430-luvulta peräisin oleva Ylä-Baijerin prinssi Albrechtin ja alempisäätyisen Agnes Bernauerin rakkaustarina. Teoksen päähenkilön, tohtori Johannes Faberin, sotkeutuminen prinssi Albrechtin elämään on lopulta teoksen huipennus ja samalla syy päähenkilön tilanteeseen. Tätä ennen Ristikivi kuljettaa lukijaa myöhäiskeskiajan Euroopassa. Lääkäri-Faber matkaa vauhdikkaasti Prahasta Wieniin, Padovaan, Venetsiaan ja Müncheniin. Välillä ihmeellisiltäkin tuntuvat juonenkäänteet Ristikivi kuvaa uskottavasti. Kaikki mitä päähenkilölle tapahtuu, olisi voinut tapahtua tapahtuma-aikana eläneelle lääkärille.

Kirjallisuushistoriaa ja maailmankirjallisuutta hyvin tunteva Karl Ristikivi vie tarinaa taidokkaasti eteenpäin. Kolme päivää kestävässä tilanteessa, jossa lääkäri Johannes Faber kertoo elämäntarinansa dominikaanimunkille, toistuvat ulkopuolisen kertojan havainnoimina dominikaanimunkin kysymykset ja miesten väliset dialogit. Näistä siirrytään – usein vaivihkaa – Faberin minä-kertojana kertomiin pidempiin jaksoihin. Kertomuksista hahmottuu lopulta hänen tunnustuksensa, elämäntarinansa, ja syntyy vaikutelma kehyskertomuksesta, kertomukseen upotetusta toisesta kertomuksesta.

Myöhäiskeskiajalla tieteelliset läpimurrot tekivät vasta tuloaan. Uskonto, kansanparannuskeinot, tähdistä ennustaminen ja kiinnostus alkemiaan säilyivät tarkentuvan tieteellisen tiedon rinnalla. Faberinkin lääkärilaukkuun kuuluu yliopisto-opintojen lisäksi tietoisuus työskentelystä Jumalan avulla ja taito sekoittaa erilaisia rohtoja luonnon parantavaan voimaan luottaen. Juuri luonnon salaisuuksien tunnetuksi tekeminen on Faberin omien sanojen mukaan keskeistä: ”Ainoa olemassa oleva magia on luonnon omaa magiaa, joka ei ole mustaa eikä valkoista. Vain se, ettemme tunne kaikkia luonnon salaisuuksia, saa meidät siihen johtopäätökseen, että kyseessä olisivat ihmeteot ja taikarohdot.” Ihmeiden tekemisen illuusion ja noituuden liittämisen lääkärin ammattiin Ristikivi maalailee tässä romaanissa vakuuttavasti.

Noitarovion keskeisiksi teemoiksi nousevat ihmisen ja tiedon rajallisuuden hyväksyminen sekä totuuden etsimisen vaikeus: Mihin ihminen lopulta voi luottaa? Leimaammeko automaattisesti vääräksi tai pahaksi sen, mitä emme tunne tai tiedä? Johannes Faberin alkemiapohdinnoissa näiden kysymysten mietiskelyssä näkyy uskonnon vaikutus: ”Kuten ihminen, ei metallikaan muutu paremmaksi ja puhtaammaksi ilman Jumalan apua. Vielä vähemmän se on mahdollista pimeyden voimien avulla. Noituus on vain illuusio ––.” Ristikivi pitää päähenkilönsä hyvän puolella tietäen, että keskiajalla noituuteen liitettiin yhteistyö Paholaisen kanssa. Noituudesta Faberia ei siis pitäisi pystyä syyttämään, koska noituutta ei hänen mielestään ole olemassakaan.

Ehkä yllättävin poikkeama muuten tosielämää kaunokirjallisin keinoin dokumentoivassa teoksessa on jakso, jossa Johannes Faber kohtaa Wienissä kreivi von Drachenheimin. Kreivi on nimeä myöten muunnelma Bram Stokerin luomasta Dracula-hahmosta. Noitarovio-romaanissa tämä Transilvaniaan päätyvä fantasiamainen episodi on perusteltu siinä mielessä, että kreivi Drachenheimin hahmon kautta päähenkilö voidaan myöhemmin liittää noituuteen. Nykylukijaa seikkailu vampyyrien parissa lähinnä huvittaa, sen verran poikkeava tämä jakso romaanissa on. Ehkä kirjailija itsekin on hykerrellyt Drachenheimista kirjoittaessaan.

Johannes Faber liikkuu maailmassa, jossa uusi tieto ei automaattisesti korvaa vanhaa. Ilmiö lienee yleismaailmallinen ja totta kaikkina aikoina. Faber hankkii monenlaisia taitoja, mutta tuntuu tietävän rajalliset mahdollisuutensa ammattinsa harjoittamisessa. Inkvisition voima on kuitenkin hirmuinen. Noidaksi leimatulla ei ole mahdollisuutta välttää liekkeihin joutumista. Roviolle matkatessa väkijoukosta erottuu kiertelevä ylioppilas, joka vielä todistaa kuolemaantuomitun puolesta: ”Lääketiede ei ole mitään noituutta. Olen kyllä kuullut, että tohtori Faber on parantanut sairaita, mutta en kertaakaan, että hän olisi tehnyt ihmeitä.”

Noitarovio-romaania voi suositella kaikille historiallisista romaaneista ja keskiajasta kiinnostuneille. Ristikivi kuvaa tarkasti keskiajan elämää ja osoittaa tuntevansa romaanin tapahtumapaikat hyvin. Historiallisen romaanin kirjoittamisen taitajana Karl Ristikivi on suotta jäänyt esimerkiksi suomalaisille lukijoille tunnetumman virolaisen kirjailijan, Jaan Krossin, varjoon. Suomentaja Antti Salon soisikin saavan jatkaa Ristikiven teosten tunnetuksi tekemistä suomalaisille lukijoille.