Voiko pölynimurin avulla kiivetä kattoon? Miten vaihtaa auton rengas, kun apuvälineinä on vain ilmapatjan pumppu ja muovisäkki? Miten mitata urheilijan kyvykkyyttä?
Tällaisia tehtäviä nuoret ratkovat Viron television suositussa Rakett69-tiedekilpailussa. Sarja on innostanut virolaisnuoria tekniikan pariin yli kymmenen vuoden ajan. Yksi ohjelmaformaatin luojista ja taustavoimista on Aigar Vaigu (38), joka kiinnostui tieteen popularisoinnista jo vastavalmistuneena fyysikkona.
Haastattelu on sovittu Vaigun perheen Tallinnan laidalla olevaan omakotitaloon, jonne Aigar on kiirehtinyt suoraan töistä päästämään lapsenvahdin kotiin. Perheen äiti Ave opiskelee lääketiedettä Tartossa ja viettää siellä arkiviikot.
En saa porttia auki, ja hätiin säntää lumisen pihan poikki puhelias pikkupoika. Sisällä isä joutuu käymään hyvän tovin kauppaa haastattelurauhasta 8-vuotiaan Albertin ja pikkuveli Robertin kanssa, ennen kuin riehakkaat naskalit saavat haluamansa ja hiljentyvät läppärin ja piirrettyjen ääreen.
Raketin lähtölaukaus ammuttiin 2007 fyysikkojen yhdistyksen tapaamisessa. Tuolloinen tyttöystävä totesi Vaigulle, että ”jos te fyysikot haluatte olla suosittuja, teillä pitää olla oma ohjelma televisiossa”. Yhdistyksen puheenjohtaja Kaido Reivelt tarttui ideaan saman tien. Ensimmäinen jakso nähtiin 2010, tämän vuoden alussa pyörähti käyntiin 13. kausi. Nimensä Rakett69 sai ensimmäisen kuulennon mukaan.
”Ihminen lensi kuuhun raketilla, jossa oli vähemmän älyä kuin nykyään pesukoneessa”, Vaigu perustelee saavutuksen suuruutta.
Katsojaluvut ovat huikeat, virolaisista kymmenen prosenttia seuraa sarjaa. Sivuprojekteina TV-ohjelma on poikinut laajemmalle osallistujakunnalle suunnattuja tiedestudioita, harrastusleirejä ja jopa kokkausohjelman lapsille.
Euroopan yleisradioliitto palkitsi Rakett69:n parhaana opetusohjelmana vuonna 2012. Formaatti on myyty myös Luxemburgiin, jossa sarja alkaa tammikuussa.
Voittaja saa 10 000 euroa
Kausi rakentuu 16 jaksosta, ja toisesta alkaen yksi kilpailija putoaa jatkosta. Kaikkiaan kisaan osallistuu 15 nuorta. Aluksi pähkinöitä ratkotaan joukkueina, joita välillä sekoitellaan uusiksi. Tiimityöskentelytaidot ovat pitkälti menestyksen tae.
Loppupuolen jaksoissa kilpa jatkuu henkilökohtaisena mittelönä, ja aivan viimeisessä kaksi finalistia kilpailee 10 000 euron palkinnosta.
Katsojan kannalta ohjelma on viihteellinen, vaikkei ymmärtäisi sähkötekniikasta, binäärijärjestelmistä tai muustakaan yhtään mitään. Omalle voittajasuosikille pidetään peukkua, onnistumisen riemu ja pettymykset koskettavat, mutta nuoret osaavat myös laskelmoida ja juonitella jatkossa pysyäkseen.
Osallistujia etsitään avoimella kutsulla. Ikähaarukka on 15–24 vuotta. Suurin osa hakijoista on lukiolaisia, mutta mukana on myös ammattikoululaisia ja yliopisto-opintonsa aloittaneita. Hakijat seulotaan monessa vaiheessa.
”On nuoria, jotka ovat yrittäneet monta kertaa ja tulleet valituksi neljännellä. On kiinnostavaa nähdä miten he kehittyvät ja pääsevät syvemmälle asioihin”, sanoo Aigar Vaigu, joka toimii myös ohjelman juontajana ja yhtenä tuomareista.
Ihan helppoa se ei ole hänelle aina ollut, sillä kymmenen vuoden ajan Vaigu pendelöi ohjelman takia viikonloppuisin Tallinnaan Helsingistä, jossa hän toimi fyysikkona ja tutkijana Aalto-yliopistossa ja VTT:llä. Vuonna 2019 Vaigu valittiin virolaisen Metrosert-sertifiointilaitoksen johtajaksi. Perhe jäi aluksi Suomeen ja Aigar pendelöi edelleen, kunnes toisena koronavuotena perhe päätti asettua Viroon.
Ohjelman sisällöstä vastaa ja tehtävät koostaa tiedeteatteri KVARKin kymmenhenkinen tiedetoimitus, jossa Vaigu on tietysti mukana. Jaksoissa on tähän mennessä ratkottu yli 450 tehtävää, mutta ideoita on heitelty ilmaan vähintään kymmenkertainen määrä.
Ideat syntyvät satunnaisesti, usein arkisista tai muista mieleen juolahtavista asioista. Kerran Vaigu muisti pilakuvan, jossa oli jänisten houkuttamiseksi tehty porkkanasta pilli. Sanoista tekoihin, kotoa kaapista löytyi niin porkkana kuin porakonekin. Yöunilta herätelty vaimo ei tosin ymmärtänyt iloita onnistumisesta yhtä paljon kuin pilliä tuuttaileva keksijä itse.
Yksi Rakett69-tehtävistä syntyi tiimin pohdiskeltua, voisiko pölynimurista rakentaa kiipeilyvälineen. Kokeilujen tuloksena syntyi alusta, joka pölynimurin luoman tyhjiön avulla saatiin kiinni kattoon. Siinä pystyi jopa kiikkumaan. Viritelmä putosi tietenkin alas heti, kun imuri sammutettiin.
Viimeisessä jaksossa finalistit joutuvat aina rakentamaan ketjureaktioon perustuvan mutkikkaan Goldbergin koneen. Putkenpätkistä ja kaiken maailman rojusta kasattu vempain on katsojan kannalta erityisen viihdyttävä laite.
”Toteutukseen annetaan ehtoja, vaikkapa että laitteessa on oltava 12 vaihetta, elementti, jossa on tuli tai vesi, reaktion on noustava 2 metrin korkeuteen, tehtävä alkaa pallon vierittämisellä ja loppuu napin painallukseen”, Vaigu kuvailee.
Suomen kouluissa kilpaileminen on ollut jo pitkään lähes pannassa, mutta Vaigun mukaan kilpailulla on puolensa niin kauan kuin se ei estä kehitystä tai rajoita mahdollisuuksia.
”Tv-ohjelmassa tarvitaan jännitystä, jonka voi saavuttaa juonittelun tai konfliktin kautta. Tosi-TV-sarjoissa konflikti on ihmisten välillä, Rakett69:ssä ihmisen ja tiimin sekä ratkaistavan ongelman välillä”, sanoo Vaigu, jonka mukaan nuoria kiehtookin eritoten mahdollisuus ratkaista pulmia itse.
Ihmiskunta tarvitsee insinöörejä ja tytöt tönimistä
Luonnontieteiden, matematiikan ja tekniikan taitoja tarvitsee Vaigun mielestä koko ihmiskunta. Isoja ongelmia riittää koronasta ja muista taudeista ilmastokriisiin.
”Jopa ongelman ymmärtäminen on usein hyvin haastavaa. Toiselle turpiin antaminen sen sijaan on aina helppoa”, Vaigu hymähtää viitaten käymässä oleviin sotiin.
Poikia osallistuu Rakett69-kisaan reilusti enemmän, mutta voittoon on yltänyt myös tyttöjä. Vaigun mielestä syyt ovat syvällä yhteiskunnassa eivätkä siinä, etteivät tytöt pärjäisi matikassa tai luonnontieteissä yhtä hyvin.
”Tiedetään, että tytöt kiinnostuvat teknisistä aloista joutuessaan niiden kanssa tekemisiin. Heille vain täytyy antaa se mahdollisuus.”
Tyttöjä pitää siis rohkaista. Virossa heitä tönii siihen suuntaan tyttöjen oma tekniikkakerho Unicorn Squad, jonka piirissä harrastaa liki 4 000 robotiikasta, tekniikasta ja luonnontieteistä kiinnostunutta 8–14-vuotiasta tyttöä. Vaigun mukaan kerho on luonut liikkeen, jolla on suuri merkitys.
Suomen lehmänhäntämäinen lasku Pisa-tuloksissa ja Viron ampaisu ohi on aiheuttanut paljon keskustelua mediassa. Matematiikan osaaminen on rapistunut eniten ja varsinkin poikien osalta. Kirjoituksissa onkin vaadittu matemaattis-luonnontieteellisten eli LUMA-kerhojen lisäämistä Viron malliin.
Aigar Vaigu huomauttaa kuitenkin, että vastaavanlaiset harrastusryhmät ovat Virossa toki suosittuja, mutta nuorista niissä käy vain neljä prosenttia. Se ei ole ainoa selitys Viron menestykseen.
Rakett69-kilpailijoista monet ovat myöhemmin liittyneet ohjelman tuotantotiimiin tai lähteneet opiskelemaan ulkomaille. Sitä ei kuitenkaan ole seurattu, kuinka moni päätyy matemaattis-luonnontieteellisille aloille myöhemmässä elämässään.
”Meille sillä ei ole suurta merkitystä, olennaista on se, että nuoret kiinnostuvat aihepiiristä ja haluavat nähdä miten asiat toimivat.”
Aigar Vaigua voi pitää vakaumuksellisena koulutususkovaisena. Hänelle koulutuksen saatavuus on yhteiskunnassa avainasemassa. Kun koulutus alkaa eriarvoistua, seurauksena on sekä yhteiskunnallista että vaurauden kerrostumista, paljon tyytymättömiä ja vähän tyytyväisiä.
”Pienille valtioille kuten Suomelle ja Virolle on tärkeää, että kansalaiset ovat fiksuja, ja mitä enemmän on viisaita ihmisiä, sitä vauraampi ja onnellisempi on valtio.”
Kahden pojan isänä Vaigu muistuttaa, että vanhemmilla on vastuunsa kasvatuksessa.
”Pakotan ja suuntaan poikia toisinaan lukemaan tai ratkaisemaan matikan tehtäviä ja perustelen sitä sillä, että pieni ponnistus nyt takaa sen, että tulevaisuudessa on helpompaa.”
”Lasten lasku- ja lukutaitoja voi hyvin treenata lautapelien avulla,” sanoo Vaigu siivotessaan syrjään pöydän vallannutta isoa lautapeliä. Hän esittelee suomenkielisiä puuhakortteja, jotka pitävät yllä Suomessa tarhassa käyneen Albertin kielitaitoa. Suomenkielisistä piirretyistä pikkuvelikin on poiminut kiinnostavia sanoja kuten merihirviö ja pääkallo.
”Oppiminen vaatii ponnisteluja, sillä mikään ei tule elämässä helpolla. Yhteiskuntana meidän ei pitäisi pelätä sitä, että lapset joutuvat pinnistelemään. Ponnistus ja sitä seuraava lepohetki tuovat elämään iloa ja kehitystä.”
Pulmia ratkotaan myös tiedestudioissa ja tiedeleireillä
Toisena koronavuotena tiedeteatteri KVARK käynnisti uusina projekteina tiedestudio- ja tiedeleiritoiminnan.
Tallinnan lentokentän lähellä sijaitsevassa tiedestudiossa Rakett69-tehtäviä voivat pähkäillä kahden tunnin ajan kaikki kiinnostuneet. Pakettiin kuuluu tv-ohjelman tapaan juontaja, tiimit ja kilpailu. Tiedestudiota vuokraavat muun muassa yritykset henkilöstöpäivillään ja synttäriporukat kakunsyönnin lomassa, mutta erityisesti sitä käyttävät koululuokat.
”Olemme suunnitelleet tehtävät niin, että ne tukisivat koulujen opinto-ohjelmia. Jos fysiikantunnilla käsitellään yksinkertaisia koneita kuten vipua ja väkipyörää, tiedestudiossa oppilaat saavat niihin liittyviä tehtäviä”, kertoo Vaigu.
Vuonna 2021 tiedestudiossa kisasi 20 000 koululaista ja tuhannet aikuisryhmät koronasta huolimatta.
Kouluille suunnattuihin kolmipäiväisiin Rakett69-tiedeleireihin osallistui puolestaan 11 000 lasta eli 10 prosenttia koko maan koululaisista. Syksyisin ja keväisin järjestettävät viikonloppuleirit tarjottiin opettajille valmiina paketteina, joihin sai tulla paikalle kädet taskussa.
”Meidän mielestä opettajan ei tarvitse pohtia logistisia ongelmia vaan keskittyä opettamiseen – tai pikemminkin luomaan oppilaille mahdollisuuksia oppimiseen. Opettajat tykkäävät, kun heille ei tule lisäkuormitusta”, Vaigu tarkentaa periaatetta.
Televisiossa pyörii lisäksi pienemmille lapsille suunnattu ruokaohjelma Makea molekyyli, jossa tehdään ruokaa ja puhutaan siitä. Varttitunnin aikana opitaan vaikkapa keittämään muna ja muovaamaan se muotin avulla sydämen muotoiseksi voileipiä varten. Vihreä pinaattilettukin on nyt tuttu Virossa, Vaigun viemisinä Suomesta.
Rakett69-tehtäviä löytyy mm. Facebookista, Instagramista ja Tiktokista.
Ohjelma on katsottavissa ERR:n verkkosivuilla