Kairi Lookin Piia Pikkuleipä muuttaa on hyväntuulinen ja humoristinen tarina reippaan Piia-tytön elämästä uudessa kodissa. Kun Pikkuleipien perhe muuttaa omenapuiden ympäröimään tunnelmalliseen puukerrostaloon, tapahtuu Piian elämässä yhtä ja toista hilpeää sattumusta. Yksi kirjan hauskimmista kohdista on luku, jossa kerrotaan jokavuotisesta Suuresta Lehtikasaanhyppäämiskilpailusta. Kisaan kokoontuu koko joukko sukua ja naapurustoa, ja tarkoituksena on tehdä mahdollisimman vaikuttava hyppy keittiön ikkunasta sen alla olevan suureen lehtikasaan.

Virossa matkustanut ja virolaista kulttuuria tunteva lukija löytää tarinasta useita tuttuja kulttuurin piirteitä. Tartossa käyneen ei ole vaikea kuvitella mielessään kaunista puutarhan ympäröimää puutaloa, jollaisia Karlovan ja Supilinnan kaupunginosista löytyy toinen toisensa perään. Yhdessä luvussa taas kerrotaan äidin ja Piian käynnistä äidin vanhan kuoron konsertissa. Piian äiti on entinen kuorolaulaja, Piian isän mukaan ”Tarton kuumin sopraano”.

Kiinnostava ero löytyy, kun kirjaa vertaa uuteen suomalaiseen lastenkirjallisuuteen. Kun suomalaisessa lastenkirjallisuudessa on jo jonkin aikaa ollut vahvana trendinä perheiden moninaisuus ja sukupuolirajojen häivyttäminen, on tässä kirjassa hyvin perinteiset sukupuoliroolit, jotka ilmenevät yhdessä jos toisessakin tilanteessa. Kun äiti lähtee hame hulmuten kaupungille viettämään vapaapäivää, tulee hän takaisin kynnet huolellisesti lakattuina ja hajuvedeltä tuoksuvana. Piian äiti vastaa perinteiseen tapaan kodinhoidosta, kuten ruuanlaitosta ja pyykkihuollosta. Piian isä taas on perinteistäkin perinteisempi mies, joka on kaikenlaisissa kodinhoitoon liittyvissä asioissa pihalla kuin lumiukko. Kirjan nuorempi sukupolvi murtaa kuitenkin vakiintuneita käsityksiä sukupuolirooleista. Naapurissa asuva opiskelijatyttö Mirjami opiskelee yliopistossa mekaniikkaa ja auttaa tuskastunutta Piian isää kokoamaan uuden kodin hyllyjä.

Kirjan mieshenkilöistä lähes kaikki ovat enemmän tai vähemmän pikkupoikamaisia, sympaattisen hupsuja hahmoja, jotka säheltävät ja käyttäytyvät lapsekkaasti. Yksi hauskoista mieshahmoista on Piian isän lisäksi Mirjamin kanadalainen poikaystävä Jack, joka opettelee viron kieltä ja tulee Piian kanssa mainiosti juttuun. Kirjan jännittävin hahmo taas lienee alakerran salaperäinen Siim Susi, liukas poliitikko, joka onnistuu väistelemään jopa taivaalta putoilevia vesipisaroita.

Piian oivalluskyky ja mielikuvituksen rikkaus vetävät väkisinkin hymyn lukijan huulille. Piia kuulee ja näkee asioita, joita aikuiset eivät huomaa. Pikkuleipien Luutu-kissa lentää vain Piian nähden ja kylvyssä saippuakuplien sisältä löytyy ihan oikeita kuplaeläimiä. Ulla Saarin kuvitus on lapsenomainen ja sen voisi melkein kuvitella päähenkilö Piian itsensä piirtämäksi. Rivien väliin on kirjoitettu viihdykettä myös aikuisille. Kirja sopiikin mielestäni parhaiten perheessä ääneen luettavaksi, ja tarina voi herättää hauskoja keskusteluja lasten kanssa.