Andra Teede (34) voi hyvinkin olla Viron ahkerin sanaseppo. Dramaturgiksi valmistunut kirjallisuuden sekatyöläinen on suoltanut tekstiä teini-iästä lähtien. Vuoden sisällä on täyttynyt erilaisia pyöreitä: kymmenes runokokoelma ilmestyi viime syksynä, näytelmiäkin on kymmenen, ja lisäksi Teede on käsikirjoittanut maan suosituinta tv-draamasarjaa jo kymmenen vuotta. Mukaan mahtuu kritiikkejä, artikkeleita ja myös yksi libretto.

Andra Teede tuntuu myös ihmiseltä, jota olisi luontevaa halata jo ensitapaamisella. Kättelen kuitenkin automaattisesti, sillä hymyilevä Andra tupsahtaa kahvilan pöytään selän takaa ja tukkakin on tumma eikä blondi kuten lehtikuvissa. Kirjailija on piukahtamaisillaan raskaana.

Teede on nähnyt näytelmän ensimmäiset lukuharjoitukset ja kihisee innosta. Tällainen kahden teatterin produktio on harvinaista herkkua. Varamiehet on suomalais-virolainen yhteistuotanto, jossa on mukana näyttelijöitä molemmista maista. Harjoitukset alkoivat helmikuussa Draamateatterissa Tallinnassa, keväämmällä niitä jatketaan Helsingissä.

Virolaisista keikkatyöläisistä kertovan näytelmän idea syntyi jo viisi vuotta sitten Riiassa, kun Teede tutustui Aino Kiveen teatterifestivaalilla. Kahden freelancerin persoonat natsasivat, Teede heitti ajatuksen ilmaan ja Kivi otti siitä kopin.

”Itse kuvittelin, että teemme kolme esitystä jossain kellariteatterissa yhden näyttelijän voimin, mutta Aino oli heti sitä mieltä, että mennään Kansallisteatteriin ja jos sinne ei huolita, niin mennään sitten kellariin.”

Tarina kolahti heti Kansallisteatterin johtajaan Mika Myllyahoon, joka oli teatterin työmaalla törmännyt itsekin virolaisiin raksamiehiin. Prosessia ovat venyttäneet niin korona kuin molempien teattereiden remontit ja viimeisimpänä Myllyahon päätös siirtää teos suurelle näyttämölle.

”Hassua on se, että ensi-iltaan mennessä Aino ja minä olemme tänä aikana saaneet yhteensä neljä lasta”, Teede naureskelee. Tuottelias kaksikko siis muutenkin.

Laiva hiljaista miestä kuljettaa

Käsikirjoitus syntyi samaan tapaan kuin Teeden aiemmissa näytelmissä eli dokumentaarisen aineiston pohjalta. Kohtaukset ja monologit perustuvat Suomessa keikkailevien virolaisten haastatteluihin, eikä Teede käyttänyt suodattimia tuodessaan puheet teatterin lavalle.

Teede toivoo herättävänsä keskustelua nostamalla esiin tabuja joista ei puhuta, esimerkiksi sitä mitä virolaiset ajattelevat suomalaisista, mutta eivät uskalla sanoa ääneen ja päinvastoin. Nykyinen cancel- ja woke-kulttuuri on hänen mielestään saanut ihmiset varomaan sanomisiaan, varsinkin Suomessa. Rasistista, russofobista tai estofobista puhetta ei pidetä kosherina.

”Kun dialogi tulee juopottelevien rakennusmiesten suusta, ja joka toinen sana alkaa veellä, siellä ei ole mitään poliittisesti korrektia. Pari suomalaisnäyttelijää kysyikin, puhuuko ne oikeasti niin.”

”Tyypillisesti virolainen ajattelee, että porot ovat tyhmiä ja hitaita ja tekevät kaiken sääntöjen mukaan. Suomalainen taas ajattelee, että virolaiset ovat varkaita ja roistoja ja käyttävät hyväkseen sosiaalietuuksia.”

Toisaalta samat virolaiset arvostavat kuitenkin sääntöjä noudattavaa työnantajaa.

”Suomalaisia kehutaan siitä, että pomot eivät ketkuile ja palkka maksetaan aikanaan. Ne virolaiset, joita huijataan, tekevät töitä toiselle virolaiselle. Suomalaiseen firmaan luotetaan.”

Varamiehet on komedia, ja hilpeyttä herättänevät jo miesten nimet Kalju ja Rivo. Virolaiskatsojaa luultavasti naurattaa suomalainen Pete, joka katuslangissa viittaa homoon. Teeden mukaan komediallisuus on tärkeää, sillä mitalin toinen puoli on traaginen ja surullinen. Hän sanoo silmiensä kostuneen monesti haastateltavien kohtaloita kuunnellessa.

Suuria unelmia vastassa on karu todellisuus, on ulkopuolisuuden tunnetta, ikävää kotiin ja perheen luo. Monet ovat jääneet asuntolainaloukkuun.

”Mies saa ihanneperheen ja unelmatalon laitakaupungille, pihaan bemarin tai volvon, mutta käy vuosikymmeniä töissä Suomessa ja viettää Virossa vain viikon kuussa. Asuu autossa ja näkee talonsa tammiparketin vain skypessä.”

Monet eivät halua viedä perhettä Suomeen pelätessään lastensa suomalaistuvan. Andra Teedekin uskoo virolaislasten suomalaistuvan nopeasti, erityisesti pieninä muuttaneiden.

”Siinä ei ole mitään pahaa. Suomessa integraatio vain toimii tehokkaammin kuin Virossa, jossa venäläisiä ei ole pystytty integroimaan 30 vuodessakaan.”

Teede epäilee, että Ukrainan sodan välillisesti synnyttämä inflaatio saa aikaiseksi uuden muuttovirran. Keskiluokan köyhtymisen hän sanoo kokeneensa omakohtaisesti, kun uuden kodin euribor-sidonnainen asuntolaina kallistui vuodessa kolmanneksen ja lämmityskulut nelinkertaistuivat.

Voiko runoilijatar rivoilla?

Kun Andra Teede julkaisi ensimmäiset runonsa, hänelle ropisi kiitosta, mutta ihan kaikkia 17-vuotiaan nuoren naisen puhekielinen ilmaisu ja aiheet eivät miellyttäneet.

”No miten shokeeraavaa se on, kun teinit kiroilee? Nuorempana käytin voimasanoja enemmän, nyt ymmärrän, ettei niitä niin paljon tarvita. Ja kohta olen kahden lapsen äiti enkä kiroile kotona”, Teede vitsailee.

”Rakennusmies voi työmaalla sanoa että homma meni vituiksi, mutta Kansallisteatterin näyttämöllä tai runokirjassa sana saa paljon suuremmat punnukset kylkeensä ja muuttuu tuhat kertaa voimallisemmaksi.”

Kieltä Andra Teede joutui miettimään myös hypättyään 23-vuotiaana Viron suosituimman perhesarjan käsikirjoittajan saappaisiin. Mitä maamies sanoo viskaavansa kun luo lantaa navetassa? Tuskin kakkaa.

Toisekseen naisille on Teeden mielestä asetettu eri standardit. Kun parikymppinen nainen kuvaa runoissaan kännipäistä sekoilua, häntä katsotaan varmasti toisin kuin samoin kirjoittavaa miestä.

”Sama koskee rakkausrunoja, edellytetään että naisena sinun pitää kirjoittaa rakkaudesta kuin Doris Kareva tai Kristiina Ehin. Varmasti jossain vaiheessa aloin ihan uhmasta rikkoa niitä tabuja.”

Teedeä naurattaa myös se, miten hänet toisinaan esitellään lukijatapaamisissa.

”Nyt lavalle astuu runoilijatar Andra Teede! Tuntuu kuin silkkiverhot laskeutuisivat ympärille ja minun pitäisi olla kuin joku haltiatar. Ei kaikkien naisten tarvitse olla haltiattaria. Naiset voivat myös polkea jalkaa ja jättää mutaiset jäljet lattialle ja olla vähemmän täydellisiä.”

Viime syksynä ilmestynyt uusin runokirja Emadepäev (Äitienpäivä) pyrkii murtamaan myyttejä siitä, millaista on olla nuori äiti. Teede kuvaa mitä äidit oikeasti miettivät, kun lapsi ei nukahda, talossa jyllää loputtomalta tuntuva remontti ja televisiossa putoilevat pommit.

”Kirjassa on paljon väsymystä. Esikoinen oli kuukauden vanha kun aloin kirjoittaa. Silloin olisin itse halunnut lukea kirjaa, jossa kerrottaisiin ettei kaikki ole niin ruusuista.”

Osoitteena Onni 13

Õnne 13 on Viron pitkäikäisin draamasarja, josta Eesti Televisioonissa on meneillään jo 30. kausi. Andra Teede on sarjan viides käsikirjoittaja. Fiktiivisen keskivirolaisen Mornan pikkukaupungin päähenkilöitä ovat osoitteessa Õnne 13 sijaitsevan puutalon asukkaat. Sarjassa näyttelevät maan tunnetuimmat näyttelijät, ja koko kansan tuntemia Almaa ja Lainea ovat esittäneet alusta lähtien legendaariset Helgi Sallo ja Luule Komissarov.

Andra Teede oli jo nuorena arvostettu runoilija ja dramaturgi, mutta sarjan käsikirjoittaminen on tehnyt hänestä vähintään puolijulkkiksen. Iltapäivälehdet uutisoivat Mornan juonenkäänteitä sensaatioina, ja Teede saa usein kommentoida henkilöidensä tekemisiä.

Kauden aikana Andra Teede kirjoittaa yleensä 30 osaa, joka viikko yhden, ja pitää lomaa maaliskuusta heinäkuulle. Pitkän tauon aikana hän kirjoittaa muita tilaustöitä tai näytelmän tai runoja. Lapsien syntymätkin hän on onnistunut ajoittamaan kesäpaussilla.

Kymmenen vuotta käsikirjoittajana on pitkä aika, mutta Teede ei koe vielä leipiintyneensä. Ainoastaan alku oli hankala, kun hänen piti opetella kymmenien mornalaisten henkilöhistoria ja sielunelämä.

Õnne 13 on ajankohtaissarja, jossa päivän puheenaiheet politiikassa ja yhteiskunnassa käsitellään siinä missä reaalielämässäkin, niin euron tulo, korona kuin Ukrainan sotakin.

Alussa Teedeä kutkutti mahdollisuus vaikuttaa, katsoohan sarjaa 10-20 prosenttia virolaisista.

”Halusin sanoa, että ottakaa kissa löytökodista, älkää käyttäkö muovipusseja, älkää olko rasisteja ja sovinisteja. Mutta todellisuudessa viihdesarja ei voi olla sormea heristelevä moraaliohjelma.”

Vaikuttaa voi, mutta se on tehtävä katu-uskottavasti. Kun Alma ja Laine ottivat sarjassa tovin pähkäiltyään koronaroketteen, rokottamisen suosio kasvoi katsojien parissa.

Koska käsikirjoitus on kuvauksia useita viikkoja edellä, kirjoittajan on osattava ennustaa, onko jokin ilmiö ohimenevä vai kannattaako siihen puuttua. Korona ehdittiin mainita yhdessä jaksossa ennen kuin sulku jysähti päälle ja kuvaukset katkesivat.

Teede on tarkoituksella käsitellyt sarjassa MMS-tuotenimellä markkinoitua natriumkloridia, jota vanhemmat ovat antaneet rohtona myös lapsilleen. Lapsia on sen seurauksena joutunut sairaalaan ja jopa huostaanotetuiksi.

”Kun kirjoitan henkilön, joka antaa lapselleen myrkyllistä ainetta, joudun kirjoittamaan dialogiin myös hänen oikeutuksensa toiminnalleen. Googlasin ja luin aiheesta niin paljon, että aloin jo itsekin melkein uskoa siihen”, Teede hymähtää.

Sarjassa ihmelääkettä on puitu nyt jo yli vuosi, ja yleisötapaamisissa se nousee Teeden mukaan lähes aina keskustelun aiheeksi.