Viro, historia, laulu ja leipä – siinä on resepti, jota virolainen ei voi vastustaa. Sen tietää myös Ivar Põllu, jonka kirjoittama ja ohjaama näytelmä Praktiline Eesti ajalugu (Käytännönläheinen Viron historia) sai ensi-iltansa taktisesti Viron itsenäisyyspäivän aattona Tarton Uudessa Teatterissa. Kevään esitykset myytiin hetkessä loppuun.
Näytelmä on kunnianhimoinen: se esittää 2,5 tunnissa Viron historian, tai pikemminkin virolaisen mentaalihistorian kehittymisen, maailmanluomismyytistä nykyhetkeen. Lähestymistapa on konkreettinen: perinteiden ja maailmankuvan taustalla on aina jokin käytännönläheinen selitys tai tilanne. Kuten ruoka. Põllun mukaan olemme sitä, mitä syömme ja haluamme tulla siksi, mitä emme ole vielä syöneet. Lavalla onkin ihkaoikea kokki ja ruokakirjailija, Ann Ideon, joka tarjoaa kattauksia kapakalasta 2000-luvun ruokasnobismiin. Katsoja ei pääse syömään, mutta saa silmänruokaa ja vatsansa täyteen verbaalisesta ravinnosta, jota kokki suoltaa keitostensa sekaan oivallisesti näytellen ja laulaen.
Kuva: Tartu Uus Teater
Ruuan lisäksi tarinaa vie eteenpäin laulu eli ihmiselle luonnollinen tapa ilmaista itseään ja välittää perinteitään eteenpäin. Tehtävän on saanut legendaarinen Kukerpillid-yhtye, jonka musiikki soi lavalla sekä näyttelijöiden että muusikoiden esittämänä. Kahdestakymmenestäyhdestä laulustaan huolimatta näytelmä ei ole musikaali; musiikki pikemminkin kommentoi, täydentää tai kruunaa Põllun tiheää, lennokasta, humoristista ja usein parodistakin tekstiä. Yleisö nauraa kyyneleet silmissä ja osoittaa suosiotaan melkein jokaisen kohtauksen jälkeen, kun Põllu pöllyttää virolaista itseymmärrystä ja kansallista kaanonia.
Näytelmä ei ole silti pelkkää leipää ja sirkushuveja. Yksi koskettavimmista kohtauksista kertoo alkoholismista; näennäisen hilpeän ryypiskelyn takaa paljastuvat ahdistava neuvostoaika ja toisistaan vieraantuneet perheenjäsenet. ”Sua pyydän, isä, älä juo itseäsi humalaan / kun taas pyhät saapuvat / vaan tuo äidille kaupungista kukkia / kyyneleitä en kestä katsoa”, laulaa yksinäinen lapsi eli vetoava näyttelijä Robert Annus. Kertosäe on valitettavan ajankohtainen myös nyky-Virossa.
Annuksen lisäksi lavalla nähdään erinomaisesti esiintyvät näyttelijät Maarja Mitt, Maarja Jakobson ja Tambet Seling. Luontevasti näyttelevät myös Odd Hugo -yhtyeestä tunnetut muusikot Rando Kruus ja Oliver Vare. Kahdeksan näyttelijän ja muusikon seuraksi liittyy parissa kohtauksessa samankokoinen ukulele-ryhmä, joka koostuu Tarton Uuden Teatterin henkilökunnasta, teatterinjohtaja Raul Oreškin ja taiteellinen johtaja Ivar Põllu mukaan lukien. Ryhmä valkeissa vaatteissaan on kuin taivaasta tipahtanut suojelusenkelikaarti tai – virolaiselle ajatusmaailmalle läheisemmin – esivanhemmat tuonpuoleisesta. Kieltämättä sympaattinen lisämauste upeassa ja rikkaassa näytelmässä.