Kirjoitin alkuvuodesta 2024 Tuglas-seuran Elo-lehteen varsin positiivisen arvion Piret Jaaksin Taeva tütred -romaanista. Kun tänä kesänä luin, että aiemmin erityisesti lasten- ja draamakirjailijana tunnetulta Jaaksilta (s. 1980) on ilmestynyt uusi romaani, kävelin uteliaana kirjakauppaan ostamaan sen.

Tälläkin kertaa teoksen päähenkilöt ovat naisia: kaksi sisarusta 1800-luvun alun Ormsöltä eli Vormsilta (romaanissa nimellä Ussisaar). Kirjailija on jälleen tehnyt perusteellista taustatyötä ja perehtynyt syvällisesti Vormsin historiaan, vormsinruotsalaisten tapoihin, muinaisiin uskomuksiin sekä kieleen. Taustatyön laajuudesta saa hyvän kuvan jo kirjan jälkisanoista. Teoksen loppuun on koottu myös parisivuinen aikajana vormsin- ja hiidenmaanruotsalaisten historian keskeisistä tapahtumista vuosilta 1746–1944.

Päähenkilöinä ovat sisarukset Ida ja Maria, joiden näkökulmien välillä tarina vuorottelee. Mukana kulkee tavallaan kolmaskin tärkeä hahmo: siskosten edesmennyt äitinsä, jonka opetuksia, maailmanselityksiä sekä tietoa vanhoista pakanauskomuksista sisarukset muistelevat ja jakavat keskenään. Nämä muisteluosuudet on erotettu muusta tekstistä kursiivilla.

Kirjan tapahtumat sijoittuvat vuoteen 1812. Tuolloin Vormsin Suuremõisan eli Magnushofin kartano kuului laajan Stackelberg-suvun eräälle köyhimmistä sukuhaaroista. Kartanonherrat lisäävät työnorjuudessa elävien saarelaisten taakkaa jatkuvasti, mikä synnyttää tyytymättömyyttä ja protestimieltä. Lopulta saarelle tuodaan tilannetta rauhoittamaan venäläisiä sotilaita, jolloin osa miehistä pakenee metsiin ja toiset lähtevät vaaralliselle pakomatkalle kohti Ruotsia.

Samoihin aikoihin Vormsille leviää vennastekogudus-herätysliike ja sen piirissä syntynyt niin kutsuttu taivaassakävijäilmiö (taevaskäijad). Taivaassakävijät olivat maallikkosaarnaajia – usein naisia – jotka kertoivat käyneensä taivaassa ja opastivat muita siitä, miten tulee elää ja toimia. Sisaruksista nuoremmasta, Mariasta, tulee tällainen taevaskäija, joka alkaa opettaa muita saaren naisia. Kirkko ja muut vallanpitäjät eivät katso moista toimintaa hyvällä, ja Maria joutuukin rangaistavaksi.

Sisarusten elämät eroavat toisistaan: vanhempi sisar Ida on naimisissa ja elää perhearkea lastensa kanssa kansanparantajana. Kotona isänsä kanssa asuva Maria taas toimii kynttilänvalajana. Hän on nähnyt näkyjä – muun muassa edesmenneestä äidistään – jo ennen tuloaan taivaassakävijäksi.

Lähes 300-sivuisen kirjan lopussa huomaa kuin huomaamattaan perehtyneensä monipuolisesti vormsinruotsalaisten historiaan ja arkeen: kalastukseen, pukeutumiseen, perinteisiin hautajaisineen ja ristiäisineen sekä uskomuksiin ja kieleenkin.

Olen itse vieraillut Vormsilla usein kesästä 1990 alkaen. Viimeksi kolmisen vuotta sitten saarella turistiryhmän kanssa ollessani keskustelin pitkään Ruotsissa asuvien vormsinruotsalaisten kanssa heidän historiastaan ja kansallispuvuistaan. Olen lukenut paljon Vormsista ja vironruotsalaisista, mutta myönnän rehellisesti, että Piret Jaaksin teoksesta löysin paljon sellaisia faktoja ja yksityiskohtia, jotka olivat minulle täysin uusia tai entuudestaan vieraita.

Voin lämpimästi suositella Auringonuskojia (viroksi Päikeseuskujad) sekä upeana lukuelämyksenä että avartavana näkökulmana maailmaan ja kulttuuriin, jota ei sellaisenaan ole enää olemassa.