Pekka Lilja on tunnettu henkilö estofiilien keskuudessa. Hiljattain eläkkeelle jäänyt Jyväskylän yliopiston professori on vuosikymmeniä tutkinut ja esitellyt virolaista kirjallisuutta suomalaisille lukijoille. Virolaisen kirjallisuuden tutkijana, yliopisto-opettajana ja esittelijänä Pekka Liljan ansiot ovat vertaansa vailla Suomessa ja myös nyky-Virossa hänen ansionsa on huomattu ja Viron presidentin myöntämällä kunniamerkillä virallisestikin tunnustettu. Professori Lilja toimi vuosina 1999–2002 (Suomen) Viro-yhdistysten liiton puheenjohtajana.

Liljan teos koostuu lyhyehköistä esseistä ja muista kirjoituksista, joista osa on ilmestynyt suomalaisissa lehdissä, mutta monet ennen tätä julkaisua vain viroksi virolaisissa julkaisuissa. Eli näiden tekstien julkaisu näin yksien kansien välissä on kaikin tavoin tervetullut ja hyvä idea. Pekka Lilja on tuottelias kirjoittaja ja suuresta määrästä on tietysti aina vaikea valita. Toiset 24 kpl yhtä mielenkiintoisia artikkeleita löytyisi varmaan ongelmitta ja ehkäpä jyväskyläläinen pienkustantaja Minerva jatkaakin Liljan artikkelikokoelmien julkaisua.

Kirjojen ja kirjallisuuden ohella ja rinnalla Liljan teoksesta nousevat esiin monet mielenkiintoiset henkilöhahmot: Betti Alver, Seppo Heikinheimo, Vilho Helanen, Aino Kallas, Urho Kekkonen, Mauno Koivisto, Jaan Kross, Eino Leino, Lennart Meri, Konstantin Päts ja Hella Wuolijoki. Mukavaa ja mielenkiintoista on lukea myös siitä, miten Virosta tuli Pekka Liljan kohtalo, Liljan vastaavan luvun otsikkoa seuraillen.