Tulokas lunastaa paikkansa lukemattomien matkaoppaiden tulvassa otteensa omintakeisuudella. Rento ja tärkeilemätön toteutus yhdistettynä maltillisesti annosteltuun tietoainekseen suorastaan ihastuttaa lukijaa. Opuksen muodollisena runkona on Tallinnan x-kirjaimen muotoinen raitioliikenteen kartta. Siihen toteutuksen muodollisuus päättyykin. Sankarimatkailija-sarjan omatoimimatkailijalle suunnattu opas on railakkaan henkilökohtainen ja siekailematon. Tekijä kirjaa reilusti subjektiivisia mieltymyksiään, jolloin rakennus tai baari voi olla ”tylsä” tai vaikutelma ”tahattoman koominen”. Yhtä varauksettomia ovat kommentit aterian maittavuudesta tai arkkitehtonisen ratkaisun osuvuudesta. Paikallisten ihmisten kirjo herättää kirjoittajan myötätunnon. Silti ei koskaan ole kyse mahtailevasta kaikkitietävästä koppavuudesta; ”tavallisen turistin” roolissa tekijä kirjaa henkilökohtaisia mieltymyksiään tai aitoa ällistystään paikallisia ratkaisuja tarkastellessaan. Näin myös tilanteissa, joissa hän tietämyksensä ja taustansa pohjalta saattaisi esiintyä nokkavamminkin. Ennakkoluuloton ja itseä korostamaton asenne miellyttää lukijaa ja sallii väliin yllättävänkin rankat kommentit.

Pintatasolla kyse on raitioteiden varteen osuvien ruokapaikkojen sekä rakennusten letkeästä kuvailusta. Baarit, ravintolat, kuppilat, pelisalit variaatioineen esitellään nälkäisen-janoisen turistin arkisesta näkökulmasta – ruokalistoineen hintoineen sisustuksineen yleisöineen tunnelmineen. Tietopaketti on oikeasti käyttökelpoinen jo siksi, että suomalaisturisti usein pelkkää tietämättömyyttään tyytyy Tallinnan keskustan kaikkein tavanomaisimpien paikkojen kaikkein kalleimpia ja yhdentekevimpiä kulinaarisia nautintoja hyödyntämään ja maksamaan.

Oppaan teksti on kerroksellista, ja monitasoisen kommentaarin myötä lukija saa helposti sulavan katsauksen niin Tallinnan arkkitehtuurin mutkalliseen menneisyyteen kuin joskus hätkähdyttävään nykypäivään. Kuin ohimennen teksti kommentoi Viron teollisuushistoriaa tai lähimenneisyyden kipupisteitä taidehistorian näkökulmasta. Tässä välittyy suomalaiselle uutta detaljitietoa. Tekstin herkkupalat eivät liity vain mielikuviin kahviloiden tarjonnasta, vaan myös hätkähdyttävän iloisiin löydöksiin turistin harvoin tavoittamista tallinnalaisista kortteleista. Ostosmatkailijan pikaparatiisi osoittautuukin jännittävän monitahoiseksi asukkaiden muokkaamaksi luovaksi todellisuudeksi.

Kirjoittaja on tietoisesti käyttänyt termiä ”baltialainen” erotukseksi erityisesti kielihistoriallisesti painottuneeseen muotoon ”balttilainen”. Ikuinen ongelma virolaisten nimien suomennosvastineen muodosta näkyy tässä kirjassa erityisesti kadunnimien kohdalla. Kun ne viroksi ovat aina genetiivimuotoisia, tuntuu nominatiivimuotoinen käännös hiukan hämmentävältä. Paikoitellen päättely jopa pettää. Joskus kohteiden nimet on annettu suomenkielisinä ja vironkielinen vastine suluissa perusmuodossa, jolloin harhaa ei synny. Tässä tosin liikutaan jo makuasioiden tasolla.