esiteltävän teoksen kansi

Mati Untin romaanin Sügisball (1979) tapahtumat sijoittuvat Tallinnaan Mustamäen kaupunginosaan, nukkumalähiöön, jonka maisemaa hallitsevat massiiviset kerrostalot. Niiden asukkaat tunsivat romaanin tapahtumien keskiössä, 1970-luvun alussa, olevansa etuoikeutettuja; olihan talossa hissi ja oma huoneisto sisävessoineen ja vesijohtoineen.

Mati Unt (1944–2005) kuvaa romaanissaan kerrostaloasukkaiden arkea: kuviteltua läheisyyttä mutta kuitenkin perinpohjaista etäisyyttä, jopa raadollista yksinäisyyttä. Sügisballin henkilöt elävät asunnoissaan kuin kennoissa vailla kosketusta naapureihin. Kukaan ei tunne ketään. Yksilöt sulautuvat kasvottomaan massaan. Untin kuvaus ihmisten tarpeista, toiveista ja unelmista kuitenkin herisyttää sielun syvyyksiä.

Kuvaelman henkilöt vaikuttavat jopa karikatyyreiltä, mutta hahmojen takana ovat oikeat, tuntevat ihmiset. Runoilija Eero on pettynyt naissuhteissaan eikä uskalla enää sitoutua. Hän kirjoittaa runoja, mutta ei tiedä kenelle. Arkkitehti Maurer syventyy suunnittelemaan entistä tehokkaampia lähiöiden rakentamisratkaisuja ja unohtaa oman vaimonsa, joka puolestaan etsii toisaalta elämälleen uusia kiinnityspintoja. Parturi August Kask tyytyy keittämäänsä aamupuuroon ja asiakkailta kynimiinsä partakarvoihin. Lähiöravintolan portsarina työskentelevä Theo harrastaa ”naistutkimusten” ohella kirjoittamista aiheesta Mies ja Nainen. Laura, puhelinyhtiön vuorotyöläinen, hakee unelmiensa täyttymystä television saippuasarjoista, mutta pyrkii kuitenkin määrätietoisesti huolehtimaan pienestä pojastaan. Näiden yksinäisyyteensä ja eristäytyneisyyteensä käpertyneiden ihmisten elämänlangat kietoutuvat lopulta yhteen.

Kerronnassaan Unt käyttää lyhyitä lauseita. Kuvailu on täsmällistä ja jaksotettua, kieli takertuu yksityiskohtiin ja pikkuseikkoihin, mutta ajatus virtaa vuolaana vieden tarinaa eteenpäin. Esimerkiksi parturi Kask mittailee kerrostalohuoneistosta avautuvaa näkymää: monellako parvekkeella on pyykkinarut, monellako säilytetään suksia, entä monenko parvekkeen reunaa koristavat kesäisin kukkaset. Tai Lauran pojan Peeterin kuvaus omasta huoneestaan, jossa ovi on oikealla ja ikkuna vasemmalla puolella, mutta kun seisoo selin, onkin ovi vasemmalla ja ikkuna oikealla.

Romaani on merkittävä urbaanin elinympäristön kuvaus kahdestakin syystä. Ensinnäkin Unt kuvaa oman ikäpolvensa elämää kaupunkiympäristössä. Ja toiseksi siksi, että vaikka romaanin tapahtumat sijoittuvat 1970-luvun Mustamäelle, ovat ne ajasta ja paikasta riippumattomia. Mustamäen lähiö syntyi ikään kuin tyhjästä eikä sillä ollut ajallista syvyyttä vaan vasta romaanin kirjoitushetkellä paikalle alettiin luoda muistijälkiä.

Sügisball julkaistiin Eva Lillen suomentamana vuonna 1980 nimellä Syystanssi. Kirja toi hänelle kääntäjien valtionpalkinnon.

Mati Unt oli tuottelias kirjailija. Hän on kirjoittanut 15 romaania, lähes 20 näytelmää ja elokuvakäsikirjoitusta sekä esseitä. Unt ehti ohjata satakunta näytelmää virolaisteattereille ja myös muutaman Suomen Kansallisteatterille.

Syystanssin lisäksi Untin romaaneista on suomennettu Kuuvarjutus (Kuunpimennys), Räägivad (Niin kerrotaan) ja Doonori meelespea (Verenluovuttajan muistikirja), Mõrv hotellis (Murha hotellissa), näytelmä Vaimude tund Jannseni tänaval (Hyvää iltaa, rakkaat vainajat) sekä novelleja.

Syystanssi-romaanin pohjalta ohjasi Veiko Õunpuu vuonna 2007 elokuvan Sügisball, joka on kerännyt runsaasti palkintoja elokuvafestivaaleilla ympäri Eurooppaa.

Marja Aho

Elo 1/2009