Tapio Mäkeläinen esitteli viime syksynä viimeisen Tallinnasta kertovista teoksistaan. Hänen mukaansa Tallinna on nyt valmis, vaikka vanhaan legendaan perustuen niin ei saisi väittää. Kyseisestä Ülemisten vanhuksen tarinasta voi lukea kirjasta lisää.

Monet suomalaismatkailijat ovat kiinnostuneita Tallinnan keskustan ulkopuolella olevista kohteista ja kirja vastaa moneen kysymykseen ja ehkä myös herättää uusia. Mäkeläinen tekee virolaista sanontaa käyttäen ”puusta ja punaiseksi” (suom. vääntää rautalangasta) muun muassa sen, että Valkoinen majakka onkin punainen ja Punainen majakka musta-valkoinen. Niiden valot näemme, kun saavumme Tallinnaan.

Tallinnaan tutustuvalle vieraalle monipuolinen arkkitehtuuri ja rakennuksiin liittyvät tarinat herättävät kaupungin henkiin ihan omalla tavallaan. Siksi on hyvä ottaa matkalle mukaan hyvä opaskirja. Neljässä kirjassaan esitellään 840 (!) Tallinnan matkakohdetta. Tässä uusimmassa on niitä 215, ja kirjassa esitellään esikaupunkialueet. Kirjan kymmenen kartan avulla voi suunnitella useita matkareittejä.

Jos päivässä ehtii tutustua vaikka kymmeneenkin eri kohteeseen, niin Tallinnaan pitäisi matkustaa useita kertoja. Mäkeläinen toteaa, että hän on 40 vuoden aikana ehtinyt vain raapaisemaan kaupungin 800 vuotista historiaa. Joten tässä vaiheessa voi jättää omaan arvoonsa väittämät, että ”Tallinna on jo nähty.”

Lännessä on Kakumäe ja Rocca al Mare ulkomuseoineen ja eläintarhoineen, etelässä puutarhamainen Nõmme, idässä televisiotorni, kuuluisuuksien lepopaikka Metsakalmistu sekä suurin kaupunginosa Lasnamäe. Pohjois-Tallinnan kaupunginosa on lähellä satamaa ja siihen kuuluu yhdeksän asuinaluetta. Niistä pohjoisin on Paljassaare.

Tapion matkassa voi aloittaa tutustumisen Tallinnan esikaupunkeihin heti laivalta tullessa. Aikaisemmin Kalamajassa ja Telliskiven alueella käyneille tulee kirjan avulla selväksi talojen historia, kuten myös suuren poppelin ikä. Ja matkaa voi jatkaa kohti Pohjois-Tallinnan muita alueita, jossa sijaitsee myös tekijän Tallinnan koti.

Mereen rajoittuva Kopli on mainettaan parempi. Sen entisen hautausmaan surullinen historia ja entisen Põhjalan tehtaan alueella käynnistynyt kulttuuri- ja vapaa-ajan toiminta ovat vain yksi nykyhetken kontrastielementeistä.

Niihin törmää, kun uskaltautuu seuraamaan uuden matkaoppaan vihjeitä. Vaikka kirjassa esitellään monia kohteita, voi matkailija löytää niiden lisäksi vielä muitakin elämyksiä, joihin törmää uskaltautuessaan pois tavanomaisilta turistikaduilta. Toivottavasti kirja innostaa lähtemään ulos valtavirrasta.

Jäämme odottelemaan Mäkeläisen seuraavaa kirjaa, joka taitaa kertoa kaakkoisvirolaisista kohteista. Nekään eivät ole hänelle vieraita.