Tallinnan joukkoliikennejärjestelmään ovat jo vuodesta 1965 lähtien kuuluneet oleellisena osana johdinautot eli trolleybussit. Ne opittiin pian linjojen yleistyttyä tuntemaan vironkielisellä nimellä trollibuss, joka puhekielessä lyheni pelkäksi trolliksi. Lyhyt muoto on sittemmin lähes yleiskielistynyt ja etenkin tavallisissa yhdyssanoissa se tuntuu jopa syrjäyttäneen pitkät: harva viitsii sanoa trollibussijuht (johdinautonkuljettaja), kun trollijuht kertoo ytimekkäämmin saman.
Mai Loog on poiminut Tallinnan slangista vielä esimerkiksi nimitykset troller, trollu ja trollikas. Niistä viimeksi mainittu on sikäli huomionarvoinen, että myös Helsingissä johdinauton tavallinen nimitys oli juuri trollikka (myös rollikka ja trollika). Suomessa johdinautoja kulki sodan jälkeen Stadin ohella Tampereella. Stadin slangin suursanakirjassaan Heikki Paunonen tarkentaa jopa, että ”vakituinen trollikka-liikenne alkoi Helsingissä linjalla 14 vuonna 1949 ja päättyi 1974. Kokeiluluonteisesti liikennöitiin vielä 1980-luvun alkuvuosina.”
Viron trollikas ja suomen trollikka muistuttavat toisiaan myös lausumistavaltaan. Viron taivutusmuodoistahan putoaa s-kirjain pois ja k-kirjain lausutaan puolipitkänä: sõita trollikaga, ajaa trollikalla. Silti kysymys on tuskin suomalaissanan lainautumisesta viroon, vaan siitä että trollibuss(i) on kummassakin kielessä lyhentynyt erikseen sopivan slangimaiseen asuun. Syy on ilmiselvä: niin trollibuss kuin johdinauto, trolleybussista nyt puhumattakaan, ovat toivottoman jäykkiä ja liian virallisilta kuulostavia ilmaisuja rentoon puhekieleen. Nykyisessä vironsuomessakin on paljon luontevampaa puhua trollista tai trollikasta kuin johdinautosta.
Trollikat tunnetaan virranjohtimistaan eli sarvistaan – niistä jotka matkalla tavan takaa tippuvat ja jotka kuljettaja käy taas nostamassa paikalleen. Sarvipäisyyskin on lempinimissä yhdistänyt Suomen ja Viron johdinautoja, sillä varsinkin Tampereella trollikoita kutsuttiin sarvijaakoiksi, kun taas etelärannalla nimityksiä olivat sarviline ja sarvekandja, Mai Loogin esimerkeissä jopa sarvedega käru, eli ”sarvellinen kärry”. Virolaisnimitysten voi tulkita kohdistuvan myös sarvipääpiruun, eikä tämä ajatus jää kauaksi suomen sarvijaakostakaan – vaikka varsinaisesti se tarkoittaa huomattavasti pienempää oliota, sarvijäärien heimoon kuuluvaa kovakuoriaista, viroksi käätsusikk. Kun troll viittaa kummassakin kielessä vielä kansanperinteen peikkoon tai muuhun kummajaiseen, niin sanaleikitkin rakennetaan lähes samoista aineksista.