Kauksi Üllen tuore kokoelma on jälleen vahva osoitus Setomaan kunnan Obinitsaan asettuneen runoilijan taituruudesta. Tekijä mukauttaa tarpeisiinsa võro-seton kieliasua – tai miksi tätä kaakkoisviroa sitten kutsuukaan – ja jälki saattaa aluksi pelästyttää virontaitoisetkin. Hyvä jos ei sentään karkota, sillä Kauksi Ülle luo henkilökohtaista, inhimillistä ja sen pohjalta kasvavaa vahvasti osallistuvaa runoa.

Etnofuturismin uranuurtaja Kauksi Ülle oli Virossa feministi ennen kuin sana oli ehtinyt edes kunnolla juurtua Neuvostoliiton romahtamisen jälkeiseen postsovinistiseen yhteiskuntaan. Ja mikäpä tilanteen olisi muuttanut, yhä vielä voi tekijä-perheenemäntä tiivistää kokemuksensa asettamalla vaihtoehdoiksi ”kuurauksen ja keittämisen” sekä ”kirjoittamisen ja kulttuurin”. Näin selostettuna ydin runosta Kauksi Ülle kolm kõhhi, jonka k-alkuisten sanojen toistoa voi tuskin tarkkaan siirtää suomeksi. Kaikkea voi tietysti kokeilla vaikka pelaamalla kerakkeilla: soppa ja saippua vastaan sielunhoito? Ei se samaan johda, mutta silti lähelle tai toisin kootun käännöksen siemeneen. Mahdollisuuksia löytyy.

Eikä niinkään, ettei yhteistyö kyökin ja kirjoituskoneen välillä voisi olla hedelmällistä. Runo Kats leed (Kaksi liettä) alkaa: ”Kun runoa alat kirjoittaa, sanoja riimittää, välillä pitää lämmittää, uunipuita kohentaa.” Üllen runojen olosuhteet juontuvat usein arjen lähtökohdista ja tutuista paikoista. Niihin taas liittyvät suoraan runot (iso)äideistä ja (lapsen)lapsista, esimerkiksi sellaiset kuin Pesämuna, Imä, Vaest lätt üle. Varsin ymmärrettävää kun muistaa, että tekijä on sentään kuuden lapsen äiti.

Kauksi Ülle ei pelkää runoutta, ei kieltä. Runoja hauskuttavina koristeina kulkevat häpeilemättä viitteet nykykulttuuriin, erisnimet ja lainasanat sieltä täältä. Niistä hiipii taas mieleen etnofuturismin vallattomuus: guugel, moľovihk (Facebook), Godzilla, rulapark (skeittipuisto), kümblustünn (kylpytynnyri), õnnõlikkõ kannõ munnõ (onnellisten kanojen munia), boifrend, göölfrend, afropats (afroletti), hübriidrünnak (hybridihyökkäys), ciabatta, Hullivuudi muudu.

Runossa Ku uikas muusa – Kun muusa kutsuu – kertoja ei jää miettimään, millä runomitoilla palvella Pegasusta vaan tärkeintä on uuden luominen. Näköjään runomittakaan ei silti ole ongelma, sillä Vaest lätt üle sisältää peräti viisi taitavaa sonettia, muun muassa runot Tiigri heränes (Tiikeri heräsi) ja Sexexcel.

Sokerina pohjalla kokoelma viittaa useassa runossa Ukrainan sodan mielettömyyteen. ”Hengen pimeys on pahempi mätä / kun se iskee, on hirveä hätä” (Pümehhüs). Selvimmin asia on ilmaistu runossa Munapühaq, jossa linnut munivat pääsiäisenä rautamunia ja jossa ”tulee aika, kun Ukrainan haarukan kärjessä / sojottaa kaksipäinen Venäjän kana.” Jäädäänpä odottamaan sitä, sillä hulluudella olisi jo rajansa.