Olen kummankin suuren virolaisen kirjakauppaketjun kanta-asiakas. Tämä tarkoittaa sitä, että käytännössä joka viikko, ehkä kesäkautta lukuun ottamatta, saan niiltä molemmilta mainospostia. Sen verran kiinnostunut olen, että yleensä katson viikon vironkieliset kirjauutuudet ja usein vilkaisen myös myydyimpien kirjojen listaa.

Lokakuun alussa uutuuskirjojen listalla kiinnitin huomiota siihen, että erään kirjan kustantajaksi oli merkitty Rahva Raamatu Kirjastus. En ollut aikaisemmin kuullut, että tämä suuri kirjakauppaketju olisi julkaissut kirjoja, joten tutkin, minkälaisesta ihmekirjasta on kyse.

Kirjailijan nimi Mart Kuhi oli minulle ihan outo. Kävi ilmi, että kyse on nuoresta Tallinnassa työskentelevästä viron kielen ja kirjallisuuden opettajasta ja hänen esikoisteoksestaan. Lähdin kirjakauppaan.

Kirjan nimi Vihmakass tuntui kiinnostavalta ja kirjan takakannen esittelytekstin loppu vakuutti, että kirja kannattaa ostaa: ”Teosta kirjoittaessaan hän sai inspiraatiota omasta kesäpaikastaan Läänemaalla ja omien isovanhempiensa kertomista tarinoista”.

Kirjaa lukiessa vakuutuin kyllä Mart Kuhin taidoista tarinankertojana, sillä teksti imaisi mukaansa ja aluksi ihan ahmin romaania. Mitä pidemmälle kirjaa luin, sitä enemmän minusta alkoi tuntua, että kyse on kauhukertomuksesta ja horror ei ole kirjoissa eikä elokuvissa minun suosikkityylejäni.

Romaani kertoo nuoresta pariskunnasta, joka muuttaa maalle asumaan. Tambet käy Tallinnassa töissä, mutta vaimo Marleen, joka on kääntäjä, työskentelee kotoa käsin. Muuten aivan erityisesti pidin kirjassa Marleenin kääntäjän työn kuvauksesta! Talon puutarhassa on vanhassa omenapuussa kummallisia suuria raapimisen jälkiä ja kun samanlaisia jälkiä – ihan tuoreitakin – alkaa löytyä myös muista lähiseudun puista, alkaa Marleen kiinnostua. Karhu, ilves vai mikä eläin? Marleenin ja Tambetin talo seisoo hieman yksinäisenä metsä reunalla, mutta kauempana varsinaisessa kylässä on muutamia taloja ja sieltä Marleen lähteekin kyselemään. Hän tutustuu kahteen vanhukseen ja kuulee vähitellen tarinoita vihmakass-nimisestä olennosta. Meeri-rouvan opastama hän käy myös Haapsalussa arkistossa tutkimassa, mitä tietoja vihmakass-olennosta löytyy. Yksi vaivainen runo!

No kuten saattaa arvata ”sadekissa”, joka paikallisten mukaan ilmestyykin juuri sateella, alkaa yhä enemmän ja enemmän kiehtoa Marleeniä. Kun hän löytää talon ullakolta entisen asukkaan päiväkirjan, kiinnostus – mutta myös pelko – kasvaa. Tässä vaiheessa minä mietiskelin jo kirjan jättämistä kesken…

Jännitys ja kauhu lisääntyy pikku hiljaa, ehkä hieman liiankin verkkaisesti, sanoisin näin tuota kirjallisuudenlajia sen tarkemmin tuntematta.

Koko tarinaa en tietenkään tässä paljasta, mutta on pakko myöntää, että kirjan loppu löi minut täysin ällikällä ja muutti myös käsitystäni sekä romaanista että kirjailijasta. Uskon, että kuulemme vielä Mart Kuhista. Tätä arvioitani vahvistanee myös se, että Mart Kuhi ja hänen romaaninsa Vihmakass oli tänä syksynä arvostetun Betti Alver -kirjallisuuspalkinnon ehdokkaana.

PS! Vihmakass tunnetaan Virossa yleensä kuhankeittäjä-linnun kansanomaisena nimityksenä. Linnun virallinen nimitys viroksi on kaunis peoleo. Mutta Läänemaalla vihmakass…