Viimeinen metsäveli on seikkailukertomus Viron metsissä lymyilevistä viimeisestä sisseistä sekä nuoren pojan pakomatkasta. Kertojana on teini-ikäinen poika Andrei. Tarina alkaa Viron maaseudulta, jossa kylän väki juhlii juhannusta viinan ja neuvostolaulujen voimalla. Andrei ja hänen äitinsä saavat vieraikseen Andrein isän ja sedän, jotka elävät metsään rakentamassaan piilokorsussa. Juhannuksen kunniaksi veljekset naamioituvat kunnon neuvostokansalaisiksi päästäkseen kerrankin ihmisten ilmoille. Varomaton juhannuksenvietto sysää liikkeelle tapahtumien ketjun, joka katkaisee Andrein siihen asti suhteellisen rauhallisen lapsuuden.

Metsäveljet olivat Baltian maissa yhteiskunnan ulkopuolelle jättäytyneitä ihmisiä, jotka vastustivat Neuvostoliiton miehitysvaltaa. Heistä osa kävi aktiivista sissisotaa miehittäjiä vastaan ja osa vain piilotteli itseään vangitsemisen pelossa. Viron viimeisenä metsäveljenä pidetään August Sabbea, joka piilotteli 29 vuotta Kaakkois-Viron metsissä. Hän hukuttautui vuonna 1978 jokeen välttyäkseen elävänä kiinni jäämiseltä.

Misku Välimäen romaanin tapahtumat sijoittuvat vuoteen 1979 aivan kuin fiktiiviseksi jatkoksi virolaisten metsäveljien todelliselle tarinalle. Romaanin metsäveljet, veljekset Juhan ja Jaak, on viety lapsina Siperiaan, ja sieltä palattuaan heidän on ollut vaikea löytää paikkaansa Neuvosto-Viron yhteiskunnasta. Niinpä he ovat liittyneet metsäveljiin. Myös heidän isänsä Olev on ollut metsäveli ja kuollut väijytyksessä taisteltuaan ryhmänsä kanssa viimeiseen mieheen. Olevin sankarillisessa hahmossa tiivistyy virolainen metsävelilegenda. Juhan ja Jaak ovat sen sijaan lähempänä meitä tavallisia kuolevaisia inhimillisine piirteineen; elämä haisevassa korsussa, ainainen piilottelu ja erossa olo perheestä ottaa koville.

Kertomus muuttuu jännäriksi, kun tapahtumat metsässä saavat dramaattisen käänteen ja syyllisyyttä kantava Andrei aloittaa pakomatkansa. Välimäki hidastaa kerrontaa taitavasti jännityksen tihentämiseksi vaanimis- ja pakenemiskohtauksissa.

Teos toistaa tunnollisesti tunnettuja ilmiöitä ja yksityiskohtia Viron lähihistoriasta ja tulee näin esitellyksi sitä sellaisillekin lukijoille, joille maan historia on ennestään tuntematonta. Virossa asuvalle kirjan parasta antia on puolestaan tarinan toinen puoli, jolloin tapahtumat siirtyvät Suomen kamaralle. On kiinnostavaa lukea poliittisesta puristuksesta, johon Suomen viranomaiset joutuivat Neuvostoliitosta tulleiden loikkareiden vuoksi. Vastakkain olivat länsieurooppalainen pakolaispolitiikka ja Neuvostoliiton vaatimus loikkareiden palauttamisesta. Romaani kuvaa presidentti Kekkosta myöten, miten päätökset karkulaisten kiinniotosta etenevät.

Historiasta tiedetään, että Suomesta palautettiin Neuvostoliittoon jatkosodan jälkeen kymmeniä tuhansia neuvostokansalaisia näennäisen vapaaehtoisesti, ja heidän joukossaan oli myös virolaisia. Moni onnistui välttämään palautuksen pakenemalla länteen tai sulautumalla suomalaisväestöön, ja palautuksista kerrotaan monenlaisia tarinoita sekä viranomaisten inhimillisyydestä että kovaotteisuudesta. Välimäen romaanissa neuvostovirolaisen pojan kohtalon ratkaisee lopulta joko päättäjien empatia tai julkisen arvostelun pelko.

Suomessa elävistä toisen maailmansodan aikana tulleista virolaisista on kirjoitettu aivan liian vähän, ja tämä teos raottaa ovea sen yhteisön pariin.

Kirjailija Misku Välimäki on elänyt suomalaisena Virossa. Hän on työskennellyt tiedottajana ja tiedekirjojen toimittajana, ja Viimeinen metsäveli on hänen esikoisteoksensa.