Viron musiikkivuosi on edennyt syksyyn. Suurien mestarien Arvo Pärtin ja Veljo Tormisin juhlavuotta vietetään eri musiikkitapahtumin, jotka tarjoavat kosolti elämyksiä niin Virossa kuin muuallakin. Monet musiikin huipputapahtumat ovat vielä edessäpäin. Viron kansallisoopperan ohjelmistoon palannut Eduard Tubinin baletti Kratt on epäilemättä yksi odotetuimmista tapahtumista. Tänä vuonna säveltäjä Tubinin syntymästä on tullut kuluneeksi 110 vuotta.
Eduard Tubin syntyi 18. kesäkuuta vuonna 1905 Torilan kylässä Peipsijärven ja Kallasten lähellä. Perhe muutti melko pian asumaan Alatskivin Naelaveren koulutaloon, josta Eduardin vanhempi veli Johannes sai opettajan pestin. Juuri tuo Tarton ja Peipsin väliin jäävä alue on synnyttänyt Virolle paljon lahjakkaita muusikoita, kuten kontrabassovirtuoosin Ludvig Juht Väägverestä ja Viron ensimmäisen korkeakoulutuksen saanut naissäveltäjä, urkuri ja kuoronjohtaja Miina Härma Kõrvekülasta. Tubinien naapureita olivat myös Jakob ja Juhan Liiv Ojan tilalta. Runoilija Anna Haavan kotikylä Palakaan ei ollut kaukana. Kotiseudun rikas kulttuurielämä vaikutti varmasti myös nuoreen Tubiniin, joka jo tuolloin toimi orkesterimuusikkona ja kuoronjohtajana. Myöhemmin hän otti vaikutteita ja inspiroitui sekä Juhan Liivin että Ludvig Juhtin tuotannosta.
Kun Eduard oli 10–11-vuotias, isä otti hänet mukaansa Torilan orkesterin harjoituksiin soittamaan huilua ja oppimaan balalaikan soittoa. Vuonna 1920 Tubin päätti koulunsa Torilassa ja siirtyi opiskelemaan Tarton opettajaseminaariin, jossa opetettiin myös laulua ja musiikkia. Tubin soitti koulun orkesterissa selloa ja johti kuoroa. Opettajan virka Tarton lähellä Nõossa antoi nuorelle matematiikan ja fysiikan opettajalle mahdollisuuden toimia myös paikallisen kuoron johtajana ja kirkon urkurina.
Tubinin kiinnostus musiikkia kohtaan vei hänet jo opettajaseminaarin aikaan Tarton musiikkikorkeakouluun. Siellä musiikinteoriaa ja sävellystä opetti vastikään Pietarista Viroon palannut Heino Eller. Vuodet Ellerin ohjauksessa yhdessä Olav Rootsin, Eduard Ojan, Karl Leichterin ja Alfred Karindin kanssa muodostuivat merkittäväksi heille kaikille. Myöhemmin tämä Ellerin, tai niin sanottu Tarton koulukunta, nousikin säveltaiteellaan Viron musiikkielämän huipulle. Tubin toimi aktiivisesti niin Tarton kuin Tallinnan kuoroelämässä jo musiikkikouluvuosinaan. Hänestä tuli Vanemuisen kapellimestari vuonna 1930 ja kymmenen vuotta myöhemmin saman teatterin pääkapellimestari.
Vuosi 1944 oli kohtalokas Virolle ja virolaisille. Se halkaisi myös Tubinin perheen vaiheet julmasti kahteen osaan. Syksyllä vuonna 1944 laivat ja veneet veivät virolaisia yli Suomenlahden Neuvostoliiton joukkoja pakoon. Myös Eduard Tubin perheineen lähti vaaralliselle merimatkalle, kuten Olav Roots, Milvi Laid, Zelia Aumere, Verner Nerep, Marie Under, Artur Adson ja monet muut.
Estonia-teatteria pommitettiin jo 9. maaliskuuta, samaan aikaan lavalla esitettiin Krattia. Liekehtivästä teatterista pakenevista ja esiintymispukuisista tanssijoista kerrottiin myöhemmin tarinoita – he olivat kuin hävinneen kulttuuritemppelin salaperäisiä aaveita. Myös baletin ainoa partituuri katosi tuhossa, mutta Tubin kirjoitti sen uudelleen luonnosten pohjalta.
Tubinin pitkä ja monipuolinen säveltäjätaival alkoi jo opettajaseminaarissa, jolloin syntyivät ensimmäiset kuorolaulu-, piano- ja orkesteriteokset, ja kesti hänen elämänsä loppuun asti. Tubin oli tuottelias säveltäjä myös Ruotsin vuosinaan. Hän työskenteli Drottningholmin teatterissa partituurien entisöijänä ja johti Tukholman Viron mieskuoroa. Tubin kuoli vuonna 1982 ja hänen 11. sinfoniansa jäi kesken.
Tubinin tuotantoon kuuluu kymmenen sinfoniaa ja muita orkesteriteoksia, kaksi oopperaa (Barbara von Tisenhusen ja Reigin pappi, Aino Kallaksen teosten pohjalta, Jaan Krossin libretot), baletti Kratt, kaksi vokaalisinfoniaa, viisi instrumentaalikonserttoa (mm. konsertot kontrabassolle ja balalaikalle), useita sävellyksiä eri kamarikuoroille, kuoroille ja soittimille, lauluja ja laulelmia – tämä musiikkiperintö on nostanut Eduard Tubinin Viron merkittävimpien säveltäjien joukkoon. Tubin on ansainnut myös Viron suurimman sinfonistin kunniakkaan arvonimen.
Tubinin musiikilla on syvälle ulottuvat kansainväliset juuret, ja hänen balettinsa Kratt on yksi huomattavimpia esimerkkejä siitä. Viron kansallinen musiikkiteatteri sai alkunsa vuonna 1928, kun Estonian lavalla esitettiin Evald Aavin ooppera Vikerlased. Kymmenen vuotta myöhemmin Estonia-seura järjesti koko illan mittaisten teatteriesitysten kilpailun. Teatteriesitys oli tarkoitus tuoda lavalle vuonna 1940, jolloin seura vietti 75-vuotisjuhlaansa. Viron kansallisesta mytologiasta peräisin oleva salaperäinen kratti – kalleuksien kokoaja, vihtahäntä ja ilkikurinen lentävä kummitus – kiehtoi Tubinia.
Kratin tekemiseksi tuli mennä kolmena peräkkäisenä torstaina tienristeykseen ja tehdä saatavilla olevista tarpeista nukke, jolla oli silmät saappaan kannoista, pää vanhasta luudasta, vartalo vanhasta kärrystä ja noituus mielessä. Kolmantena kertana tuli luovuttaa nimettömästä kolme pisaraa vertaa pirulle. Se viimeisteli kratin, jonka ulkomuotoa hallitsi yksi loistava sininen silmä, liekehtivä häntä ja kipinöitä hehkuva keho. Valmis kratti palveli isäntäänsä hankkimalla tälle rikkautta ja kalleuksia. Mutta isännän ehdittyä 60 vuoden ikään piru tuli hakemaan hänen sielunsa.
Säveltäjä Tubin näki kratin aiheen balettina, johon kirjoitti libreton säveltäjän puoliso Erika (Elfriede) Tubin (Saarik). Alunperin Kratt oli kirjoitettu yksinäytökselliseksi pantomiimia sisältäväksi baletiksi, mutta se ei täyttänyt kilpailun vaatimuksia, ja säveltäjää kehoitettiin tekemään muutoksia Krattiin. Ida Urbelin ohjaama kokoillan balettiesitys sai ensi-iltansa Estonia-teatterissa 31. maaliskuuta 1943. Krattia on esitetty kolmesti Vanemuisessa ja Estoniassa. Vuonna 1984 balettia esitettiin myös Göteborgin Stora Teatern -teatterissa. Tämän vuoden syyskuu tuo Kratin taas Viron kansallisooppera Estoniaan.