Tähdenlentoja Pärnusta: paimenpojasta tulee pietarilainen professori Jaan Krossin romaanissa Professori Martensin lähtö. Toinen pitkälle päässyt pärnulaispoika on Rein Veidemann. Hän aloitti lukion jälkeen maitoauton kuskina, kuten tiedämme hänen romaanistaan Piimaring (2018), mutta nyt hän on arvostettu emeritusprofessori. Hän kulki myös poliitikon tien Laulavan vallankumouksen joukkokokouksista Toompean hallintopalatsiin saakka.

On omankuvan aika – ja nimenomaan kirjallisuudentutkijan omankuvan. Veidemann on aikaisemmin katsahtanut menneeseen julkaisemalla omaelämäkerrallista proosaa, kokoamalla yhteen kirjoituksiaan, nyt on vuorossa valikoima esseitä ja tutkielmia. Siihen tarjoaa arvokkaat puitteet Eesti mõttelugu -kirjasarja.

Sarja on kansainvälisestikin ainutlaatuinen. Runoilija Hando Runnelin perustama ja johtama jättiläisantologia on vuodesta 1994 alkaen julkaissut virolaisilta sanankäyttäjiltä valittujen kirjoitusten kokoelmia. Mukana ovat tunnetuimmat kirjailijat, filosofit, tiede- ja valtiomiehet, ja nimilista alkaa 1500-luvun lopun saarnaajasta Georg Mülleristä ja yltää vuonna 1958 syntyneeseen akateemikko Jaan Unduskiin. Lukemista riittää; Veidemannin teos on 500–900 -sivuisten tiiliskivien sarjassa numero 159. Valtaisat mittasuhteet havainnollistuivat aikanaan valokuvassa, jossa pitkänhuiskea Runnel nojasi kirjapinoon; se ylsi häntä kantapäistä rinnan korkeudelle. Tällä hetkellä pino on varmasti miestä itseään korkeampi.

Rein Veidemannin kirjoitukset ovat tiukkaa kirjallisuudentutkimusta, ja on erinomaista, että hän on koonnut niistä tärkeimmät eri puolilta yhteen. Esiin astuu akateeminen tieteenharjoittaja, joka on sen uutteran sanomalehtikirjoittajan takana, jollaisena Veidemann laajemmin tunnetaan. Hänhän on todellinen man of letters, kirjallisuusmies, joka ei puhu vain omille kollegoilleen suljetuissa seminaareissa vaan toimii kirjakulttuurin puolustajana moniaalla: kommunikaatiohaluisena ja -taitoisena päivänkriitikkona ja esseistinä. Hänen aloitteitaan on ehdotus tehdä A. H. Tammsaaren syntymäpäivästä 30.1. kirjallisuuden päivä valtakunnallisine liputuksineen.

Valikoiman otsikon voisi suomentaa Viron kirjallisuuden ideaksi; sitä hän kuvaa alkaen muinaisista raamatunkäännöksistä ja päätyen Krossiin ja Rummoon. Kohde on kotimainen, mutta työkalut kansainvälisiä. Kuuluisat kirjallisuustieteen tähdet Bahtinista Barthesiin, Deleuzesta Derridaan vilahtavat artikkeleissa, mutta eniten antaa teoreettista pohjaa tarttolainen Juri Lotman ja hänen kulttuurisemiotiikkansa. Valikoiman ensimmäinen artikkeli Johdatus kirjallisuudenfilosofiaan soveltaa hienosti lotmanilaista ajatusta kirjallisuudesta erilaisten tekstien ja merkitysten verkostoina.

Filosofinen, perimmäisiä kyselevä asenne tuntuukin kautta linjan. Veidemann on aina pyrkinyt avarampaan otteeseen kuin litteän lähilukevaan analyysiin, hän haluaa näyttää teoksen juuret ja yhteydet aikaansa ja taustaansa. Esille tulee myös hänen viime vuosien henkinen etsintänsä, joka hakeutuu kohti luterilaista hengellisyyttä. Mutta ennen muuta kirjoituksissa pohditaan sitä mitä virolaisuus todella merkitsee. Eksistentsiaalne Eesti – se on monen kirjoituksen aihe ja vuonna 2010 ilmestyneen kirjoituskokoelman otsikko.

Olemassaolosta olemassaolon ahdistukseen: esseessä Tammsaare äng (Tammsaaren ahdistus) Veidemann kutsuu Totuuden ja oikeuden mestaria Viron eksistentialistisimmaksi kirjailijaksi – olen samaa mieltä. Ranskalaisten eksistentialistien kuvaamia modernin ihmisen elämäntuntoja Veidemann löytää monelta virolaiselta kirjailijalta, kuten Karl Ristikiviltä ja 1960-luvun nuorelta sukupolvelta – olen samaa mieltä.

Oppinutta, vaativaa lukemista tarjoavan kokoelman jälkisana jäi kirjoittajansa Peeter Oleskin (1953–2021) viimeiseksi puheenvuoroksi. Lähes puolensadan sivun mittainen tieteenalalta toiselle vaeltava esitys on sekin vakuuttava näyte siitä millainen voi olla virolainen erudiit, paljon tai melkein kaiken lukenut ajattelija.

Mutta jos me suomalaiset haluamme viihtyä hieman kepeämmän tekstin parissa, suosittelen aktiivista nettilehteä Edasi – https://edasi.org – johon Veidemann kirjoittaa kuten monet toisetkin teräväkynäiset. Ja pikakurssin kirjallisuuteen tarjoaa hänen tiivis, mainio perusoppaansa 101 eesti kirjandusteost (2011).