Suomen metsänhoitoyhdistyksen alaisuuteen perustettiin vuonna 1927 Metsätaloudellinen valistustoimisto, joka teki propagandatyötä metsänistutuksen puolesta. Toimiston johtaja oli metsänhoitaja Emil Vesterinen (1886–1968), joka sivutoimisesti oli myös Viron konsuli Helsingissä. Oliko Vesterisen kiinnostus Viroa kohtaan syynä siihen, että hänellä oli virolainen vaimo, Leeni Ploompuu-Vesterinen (1886–1972), vai syntyikö Viro-harrastus virolaisen vaimon myötä. Tämä jää tässä yhteydessä selvittämättä. Joka tapauksessa Vesteriset osallistuivat innokkaasti heimotyöhön sotien välisenä aikana.
Keskeinen osa Metsätaloudellisen valistustoimiston työstä oli metsänistustustempausten järjestäminen koululaisille. Emil Vesterisen johdolla 26.5.1928 Helsingin kansakouluista 300 lasta oli Seurasaaressa istuttamassa tammen- ja männyntaimia. Yksi juhlakentän lähistölle istutetuista tammista nimettiin Eestin tammeksi ja se omistettiin 10-vuotiaalle Viron tasavallalle.
Heimoaate oli voimissaan 1930-luvulla ja Helsingissä järjestettiin vuosittain erilaisia heimotapahtumia: Suomalais-ugrilainen kulttuurikongressi, Eestiläis-suomalaisia opettajapäiviä, Suomalais-virolaisia ylioppilaspäiviä, suomalaisvirolaisia koulunuorisopäiviä jne. Lähes kaikkien näiden tapahtumien ohjelmiin kuului käynti Seurasaaressa, joten Eestin tammikin tuli monille tutuksi.
Sodan jälkeen kaikki heimojärjestöt lakkautettiin Neuvostoliiton vaatimuksesta ja heimoaate muuttui uusissa oloissa epämuodikkaaksi. Vuosikymmenten saatossa myös Eestin tammi Seurasaaressa alkoi unohtua ja etenkin sen tarkka sijainti hämärtyi. Tammen oheen ei oltu ennen sotaa pystytetty minkäänlaista muistokilpeä.
Pitkän linjan heimoharrastajaa kiinteistöneuvos Unio Hiitosta (1910–1983) asia alkoi askarruttaa hänen eläkepäivinään. Hiitonen oli 1930-luvulla ollut aktiivisesti mukana heimotyössä ja hänkin oli löytänyt itselleen virolaisen vaimon, Alma Haavamäen (1908–1992). Hiitonen julkaisi 11.2.1983 Uudessa Suomessa pienen artikkelin Eestin tammesta kysymyksen kera, missä tämä Seurasaareen aikoinaan istutettu Eestin tammi oikein on. Samasta aiheesta julkaisi vähän myöhemmin artikkelin myös Tukholmassa ilmestynyt Eesti Päevaleht. Ilmeisesti jotkut asiasta tietävät tahot tai istutuksessa mukana olleet ottivat yhteyttä ja tammi löytyi. Hiitosen päämääränä oli, että tammen viereen pystytettäisiin muistolaatta, joka kertoisi tammen historian. Unio Hiitonen kuitenkin kuoli myöhemmin samana vuonna, ja laattahanke raukesi sillä erää.
Alma Hiitonen kuoli tammikuussa 1992. Hän teki testamenttilahjoituksen Suomen kulttuurirahastolle, joka perusti erillisen Alma ja Unio Hiitosen rahaston. Sen tarkoituksena on tukea humanistista tutkimusta suomalais-virolaisten suhteiden alalla. Suomen kulttuurirahasto toteutti Unio Hiitosen toiveen ja pystytti tammen yhteyteen muistolaatan. Sen paljasti Viron Helsingin-suurlähettiläs Lennart Meri 23.9.1992 vain pari viikkoa ennen siirtymistään Viron presidentiksi.