Friedebert Tuglas (1886–1971, alkujaan Friedebert Mihkelson) syntyi Ahjan kartanon alueella Etelä-Virossa 1886 kartanon puusepän poikana. Myöhemmin hänen kotikaupungikseen tuli Tartto. Toisen maailmansodan jälkeen Tuglakset asuivat Nõmmella Tallinnassa. Nõmmen-koti on nykyisin sekä museo että osa kirjallisuuden tutkimuskeskusta.

Tartossa hän alkoi kirjoitella ja tutustui muihin samanikäisiin kirjallisuudesta kiinnostuneisiin nuoriin, joiden johtohahmo oli Gustav Suits. Tästä ystäväpiiristä muodostui virolaisen kirjallisuuteen ja laajemminkin kulttuurielämään suuresti vaikuttanut Noor-Eesti -ryhmä. Nuori Tuglas osallistui aktiivisesti polliitiseen toimintaan vallankumousvuonna 1905 ja joutui lyhyeksi aikaa myös vankilaan, minkä jälkeen hän pakeni Virosta.

Kirjailija asui vuodet 1906–1917 poliittisena pakolaisena pääosin Suomessa ja Pariisissa, mutta myös muualla Länsi-Euroopassa ja Skandinavian maissa. Maanpakolaisvuosinaan Tuglas opiskeli ahkerasti kieliä, luki valtavat määrät sekä kauno- että tietokijallisuutta ja seurasi mm. Pariisin taide-elämää varsin laajasti.

Vuonna 1917 Tuglas palasi Viroon ja hänestä tuli nopeasti Viron kirjallisen ja muunkin kulttuurielämän keskeinen vaikuttaja. Hän toimi useampaan kertaan Viron kirjailijaliiton puheenjohtajana ja kahdesti tärkeän Looming-lehden päätoimittajana. Tuglas oli keskeisten Noor-Eesti ja Siuru -kirjailijaryhmien jäsen. Hän oli ensimmäinen merkittävä kriitikko Virossa, eikä hänen kritiikkinsä ole hänen kaunokirjallista tuotantoaan vähempiarvoista. Tuglaksen muistelmateokset ovat merkittäviä sekä henkilö- että kulttuurihistoriallisesti. Hän vaikutti monipuolisesti ja syvällisesti koko 1900-luvun virolaiseen kirjallisuuselämään ja laajemminkin kulttuurielämään pitkäaikaisella, hedelmällisellä ja monipuolisella toiminnallaan. Hänen kaunokirjallista tuotantoaan ei arvosteta vain Virossa. Sen parhaimmisto – ensi sijassa novellit sekä Pikku Illimar – on käännöksinä ilmestynyt hyvin monilla kielillä, myös Suomeksi. Ansioistaan kulttuurisuhteiden kehittäjänä Friedebert Tuglas kutsuttiin Suomen Kirjailijaliiton kunniajäseneksi ja Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kirjeenvaihtajajäseneksi. Suomen Kirjailijaliiton tekemän esityksen pohjalta Friedebert Tuglas nousi varteenotettavaksi Nobel-ehdokkaaksi vähän ennen kuolemaansa.

Friedebert Tuglas keskittyi tuotannossaan lähinnä proosaan ja erityisesti pienoisproosaan. Tuglaksen ansiosta uusromanttinen virolainen novelli saavutti 1900-luvun alkukymmeninä huomattavan taiteellisen tason. Pitkään ulkomailla asunut Tuglas oli paitsi proosan mestari myös merkittävä kaunokirjallisuuden kääntäjä. Hän käänsi viroksi mm. Aleksis Kiven Seitsemän veljestä ja Nummisuutarit sekä Aino Kallaksen pääteokset. Hänen omasta kaunokirjallisesta tuotannostaan on julkaistu suomeksi mm. novellikokoelmat Vilkkuva tuli, Kohtalo ja Kultainen rengas, molemmat romaanit Pikku Illimar ja Felix Ormusson, aforismi- ja mietelmäkokoelma Marginalia sekä Muistelmat.