Tarttolaiset ovat ympäristöstä kiinnostunutta väkeä. Peräti 92 prosenttia Tarttolainen ja ympäristö 2021 -tutkimukseen vastanneista henkilöistä ilmoitti olevansa joko kiinnostunut tai erittäin kiinnostunut ympäristöasioista. Tämä heijastuu laajemminkin niin tarttolaisten kulttuurielämään kuin kaupunkitilaan.
Ympäristötietoisuus lisääntyy Tartossa jatkuvasti. Esimerkiksi Tarton luontotalossa edistetään ympäristöystävällistä ajattelutapaa kerhotoiminnan, koulutusten sekä huolella suunnitellun sisä- ja ulkoympäristön avulla. Tarton museot ovat tehneet paljon työtä juurruttaakseen kestävän kehityksen periaatteet osaksi toimintaansa. Työn tuloksena Viron kansallismuseo, Tarton yliopiston museo sekä Tarton yliopiston luonnontieteellinen museo ja kasvitieteellinen puutarha saivat keväällä vihreä museo -sertifikaatin.
Ympäristö on myös yksi Euroopan kulttuuripääkaupunki Tartto 2024 -ohjelman avainsanoista. Hyvä esimerkki tästä on Kuratoitu monimuotoisuus -hanke, jonka puitteissa Tarton keskustaa on jo vuodesta 2020 lähtien muutettu eräänlaiseksi laboratorioksi, jossa testataan mahdollisuuksia luonnon monimuotoisuuden lisäämiseen.
Tässä artikkelissa hankkeen vetäjät, maisema-arkkitehdit Karin Bachmann, Merle Karro-Kalberg ja Anna-Liisa Unt kertovat siitä, mitä vuosien varrella on tehty ja miten tarttolaiset ovat ottaneet hankkeen vastaan.
Miksi ja mihin Tartto tarvitsee Kuratoitu monimuotoisuus -hanketta?
Tarton keskustan puistot kaipaavat lisää elämää. Ympäristönä niillä ei ole paljonkaan tarjottavanaan sen enempää ihmisille kuin luonnollekaan. Olemme kysyneet, kasvavatko kaupungit aina väistämättä luonnon kustannuksella vai voisivatko ne kasvaa myös yhdessä luonnon kanssa. Tarjoamme ratkaisua siihen, miten Tarton keskustaan tuodaan vuodeksi 2024 enemmän elämää: ihmisiä, kasvillisuutta jne.
Tarton kantakaupungin puistot ovat eräänlainen luonnonlaboratorio, jossa selvitämme, miten siilit, hyönteiset, oravat, linnut, pölyttäjät ja luonnollisesti myös ihmiset saadaan tuotua takaisin keskustaan. Tartossa asuu yli 95 000 ihmistä, mutta heidän lisäkseen se on 3 100 eläinlajin koti. Valtaosa näistä on niveljalkaisia. Hyönteislajeja meillä on 2 600, nisäkäslajejakin lähes 50 ja perhoslajeja 800. Tarton ympäristötilanteesta tehty analyysi osoitti, että monimuotoisimmat paikat sijaitsevat pääsääntöisesti laitakaupungilla. Me haluamme tuoda tätä luonnon monimuotoisuutta myös keskustaan.
Miksi luonnon monimuotoisuutta on kehitettävä ohjatusti?
Luonto prosesseineen ei kuraattoreita kaipaa sen enempää kaupungissa kuin maallakaan. Suurin osa ihmisistä haluaa kuitenkin asua kontrollissaan olevassa ympäristössä, jossa heillä on tarkka käsitys kaikesta ympärillään tapahtuvasta. Luontoa pidetään jopa pelottavuuteen asti alkuvoimaisena, kontrolliin taipumattomana. Kaupungissa sen odotetaan vastaavan ihmisen käsitystä kauneudesta ja järjestyksestä. Luonnon oma kauneus ja järjestys ei siis tunnu riittävän.
Luonnon monimuotoisuuden lisäämiseksi kaupungin viheralueille on tuotava kotimaisia kasvilajeja. Kukkien koon ja värikkyyden puolesta ne usein kalpenevat ulkomaisten lajien rinnalla, mutta tarjoavat kuitenkin enemmän ravintoa muille lajeille. Jotta ihmiset saataisiin taas tottumaan kotoisiin kasvilajeihin ja huomaamaan niiden kauneus, kasviyhdyskuntien rakenteeseen on kajottava niin paljon kuin on tarpeen, mutta samalla niin vähän kuin mahdollista. Kuratoinnin avulla voimme hallita kasvien määrää ja luoda kokonaisuuksia, jotka näyttävät hyvältä ja ovat samalla myös hyödyksi muille lajeille.
Kauniita luonnollisia kasviyhteisöjä kehittyy itse asiassa omia aikojaankin, mutta siihen kuluu useita vuosia. Kaupunkilaiset taas ovat kärsimättömiä ja haluavat nähdä tuloksia heti. Kuratoinnilla saamme prosessia hieman nopeutettua, jolloin ihmiset suhtautuvat uusiin, monimuotoisuutta painottaviin viheralueisiin myötämielisemmin.
Mitä olette hankkeen puitteissa jo tehneet ja mitä uutta matkailijat voivat nähdä Tartossa vuonna 2024?
Pyrimme keksimään kaikkialla keinoja kaupungin ja luonnon yhteen nivomiseksi. Toivottavasti voimme myös toimia tältä osin onnistuneena esikuvana. Kolmen vuoden toimintamme aikana olemme tehneet luontolaboratoriossamme monenlaisia kokeita. Heti alkuun vuonna 2020 useiden puistojen nurmi jätettiin niittämättä. Ei ole realistista olettaa, että vuosikymmenten ajan säännöllisesti niitetty alue olisi saman tien yhtä runsaslajinen kuin niitty tai metsäpuisto. Kuitenkin jo heinäkuun keskivaiheilla puistoissa kasvoi runsain määrin siankärsämöitä, ja pölyttäjät löysivät tiensä niiden luokse saman tien. Ihmisille tällainen ympäristö tarjosi aivan uudenlaisen elämyksen – siitä kertoivat niittämättömille alueille tallautuneet polut ja piknikpaikat.
Tarton keskuspuistoon siirsimme etukäteen kasvatettua niittykasvillisuutta eli niittymattoa. Muulla tavoin kasvatettuna niitylle tyypillisen kasviyhteisön kehittyminen vie pari vuotta, mutta niittymaton avulla tulokset ovat nähtävissä saman tien. Lokakuussa 2020 perustimme Uueturun puistoon kaupunkiniityn, jossa kasvaa virolaisilta niityiltä kerättyjä kasveja; paikka on erityisen kaunis juhannuksen aikoihin. Niityn viereen teimme tämän vuoden keväällä uuden, vehmaamman kasvillisuuden alueen; sen erilajiset ja -lajikkeiset kukkivat kasvit sekä puut ja pensaat muodostavat yhdessä kauniin kokonaisuuden.
Toukokuussa olemme jo kolmen vuoden ajan perustaneet Tarton Vapaudenpuistoon kaupunkilehdon. Metsänomistajien luvalla olemme hakeneet sinne varjosta pitäviä metsäkasveja. Puistoa ovat kaunistaneet muun muassa sinivuokot, arovuokot, pihlajat ja tuomet. Huoltotöiden yhteydessä kaadettiin kahdeksan sairasta tai riittämättömän valon takia huonoon kuntoon päässyttä puuta. Jätimme kaatuneet ja kaadetut puunrungot puistoon – niistä on tullut monien hyönteisten, sammalten ja sienien asuinpaikka ja ruokapöytä. Onpa niistä iloa ihmisillekin: aikuiset voivat istuskella kannoilla ja kaatuneilla rungoilla, lapset kiipeillä ja leikkiä niillä.
Aivan uusi ulottuvuus kaupunkilehdossa on biodesign. Annoimme muotoilijoille, arkkitehdeille ja maisema-arkkitehdeille tehtäväksi asuinpaikkojen suunnittelun kaupunkiluonnon eliöstölle. Esimerkiksi TajuRuum-yhtiön maisema-arkkitehdit suunnittelivat puistotien alle jääviä notkelmia, joihin vesi pääsee kerääntymään muodostaen kostean elinympäristön, jollaista puistossa ei ole aiemmin ollut. Arkkitehdit Roland Reemaa ja Laura Linsi loihtivat kaupungissa kaadetuista puista veistoksellisen kimpun, joka tarjoaa elinympäristön niin hyönteisille kuin sammalille ja sienillekin.
Kaiken tämän ansiosta Tarton keskustan puistot ovat nyt aiempaa monimuotoisempia. Lajeja on paljon enemmän ja puistojen käyttäjät voivat nauttia monipuolisista kokonaisuuksista, joissa levähdys- ja piknikpaikat, installaatiot ja infotaulut täydentävät kaunista kaupunkiluontoa.
Oletteko joutuneet matkan varrella muuttamaan suunnitelmianne?
Ensimmäisiä muutoksia aloimme tehdä heti vuonna 2020, kun valitsimme yhteistyössä ekologien kanssa kaupungin viheralueilta paikkoja, jotka jätettäisiin kesäisin niittämättä. Alun perin mukaan valittiin myös Emajoen rantakaistale kauppahallin vierustalla sekä Barclayn puisto, jossa puiden latvukset olivat niin toisiinsa lomittuneita, että aluskasvillisuus ei maanpinnan hämärässä kasvanut kovinkaan hyvin, ja katsoimme tarkoituksenmukaisemmaksi jatkaa sen niittämistä. Kauppahallin lähistölle pystytetyt joenrantakahvilat taas ovat niin suosittuja, että niitä ympäröivät viheralueet on syytä jäädä pikniknurmikoksi. Korkeammaksi kasvava ruoho tai heinikko yksinkertaisesti tallattaisiin lakoon.
Oma merkityksensä oli myös päättyvän vuoden yllättävän kuivalla kesällä. Toimme keskuspuiston niittämättä jätetyille alueille uusia niittykasveja, mutta kuivuuden vuoksi niitä vaivoin huomasi. Samaan puistoon perustetulle kaupunkiniitylle kylvimme varjoisien paikkojen niittykasveja, mutta liiallisen varjoisuuden tai kuivuuden vuoksi kasvu lähti tänä vuonna käyntiin vaivalloisesti. Tällaisissa tilanteissa täytyy vain olla kärsivällinen ja odottaa seuraavaa vuotta.
Millaista palautetta tarttolaiset ovat antaneet hankkeesta?
Aluksi tarttolaiset oudoksuivat niittämättä jätettyjä puistoja ja kaupunkiniittyä. Kysyttiin, haluammeko todella tällaisen kaupungin, ja tunnettiin huolta siitä, pääseekö kaupungissa enää piknikille. Sitäkin ihmeteltiin, eikö ”normaalia” nurmea enää olekaan. Me olemme kuitenkin koko ajan korostaneet, että emme halua jättää koko kaupunkia niittämättä ja muuttaa kaikkia viheralueita niityiksi. Olennaista on tasapaino. Kaupunkipuistojen hoito ja suunnittelu on yksinkertaisesti tähän saakka ollut selvästi epätasapainossa, ja tätä tilannetta pyrimme muuttamaan.
Nykyään tällaisia skeptisiä kysymyksiä kuulee vähemmän, ja monet toki kannustivat meitä jo toiminnan alkuvuosina. Siitä todistaa vaikkapa se, että vuonna 2020 olimme ehdolla Vuoden teko -palkinnon saajaksi Tartossa. Palaute on ajan myötä selvästi pehmentynyt ja ajatus siitä, että kaupungin keskustaan pitäisi tuoda lisää biologista monimuotoisuutta, on levinnyt kauemmaksikin. Tartossa kaupunki ja yliopisto ovat nyt yhdistäneet voimansa jatkaakseen kaupunkiympäristön kehittämistä EU-rahoitteisen Tartu ROHEring -hankkeen nimissä. Myös tämän hankkeen tavoitteena on luonnon monimuotoisuuden ja kaupunkitilan yhteensovittaminen.