Lapsuudessa suomalainen radio ja musiikkiohjelmat avasivat virolaiselle Martin Saaremägille ikkunan naapurimaahan. Tänä päivänä työ Gramexissa kuljettaa hänet viikoittain Suomenlahden yli – ja illaksi takaisin kotiin.
Suomi on ollut Tallinnassa syntyneen Martin Saaremägin elämässä läsnä niin kauan kuin hän muistaa. Lapsuudenkodissa katsottiin suomalaisia televisiokanavia ja kuunneltiin suomalaista radiota. Ne avasivat kutkuttavan näkymän toisenlaiseen maailmaan – johon vielä tuohon aikaan tarvitsi viisumin matkustaakseen.
”Suomalainen telkkari ja radio kasvattivat mua melkein yhtä paljon kuin omat vanhempani. Katsoimme faijan kanssa western-leffoja, ja kun näin ensimmäistä kertaa Gary Mooren Over the Hills and Far Away -videon Levyraadissa, ajattelin että tässä on siistein juttu ikinä”, Martin muistelee.
Erityisen hyvin Martinin mieleen ovat painuneet juuri musiikkiohjelmat, kuten Radio Mafia, Metalliliitto, TOP40.
”Jyrkiä tuli katsottua koulun jälkeen telkkarista melkein uskonnollisella hartaudella”, hän lisää.
Nuori muusikonalku ihastui ohjelmien myötä suomalaiseen musiikkiin: ensin Hurriganesiin, sittemmin Miljoonasateeseen, Dingoon, Peer Güntiin, Hanoi Rocksiin ja Boycottiin.
Vuosien kuluessa suhde suomalaiseen musiikkiin syveni entisestään. Martin alkoi myös matkustaa Suomeen, kun kitara- ja vahvistinkaupat sekä Tavastian keikat vetivät häntä puoleensa kerta toisensa jälkeen.
”Kun ensimmäinen kunnon tekijänoikeusliksa ilmestyi hittibiisin jäljiltä tililleni, tiesin heti mihin rahat menisivät: Viking Linen lippuun ja Helsinkiin.”
Pitkä ura musiikkialalla
Musiikki vei lopulta niin voimalla mennessään, että kuluneen 25 vuoden aikana Martin on rakentanut itselleen monipuolisen uran sen ympärille.
Hän on työskennellyt äänitetuottajana, lauluntekijänä ja muusikkona sekä tehnyt lukuisia keikkoja myös tunnettujen suomalaisyhtyeiden, kuten The Rasmuksen, Nightwishin ja Barbe-Q-Barbiesin, kanssa.
Lisäksi Martin on työskennellyt Viron esiintyvien taiteilijoiden järjestössä Eesti Esitajate Liitossa. Siellä hän tutustui nykyisen työnantajansa, suomalaisen äänitemusiikin tekijänoikeusjärjestö Gramexin toimintaan.
”EEL:n vuosien aikana tutustuin Gramexin porukkaan yhteisissä Baltian tapaamisissa. Tykkäsin heti heidän tavastaan ajatella, tehdä töitä ja suhtautua asioihin.”
Vuosien yhteistyö loi vahvan käsityksen suomalaisesta sisarorganisaatiosta, ja lopulta etenkin Gramexin osaaminen ja tulevaisuuden visio vetivät Martinia puoleensa.
Hän aloitti nykyisessä tehtävässään Gramexin tilitysasiantuntijana vuonna 2023.
”Miljoonat kulkevat mun pöydän kautta. Ei paineita”, hän naurahtaa.
Todellisuudessa työn merkityksellisyys kumpuaa aivan muualta kuin numeroista.
”Työn palkitsevin puoli on se, että teen tätä omille vertaisilleni. Autan muusikoita ja oikeudenomistajia rakentamaan musiikista ammatin pelkän kalliin harrastuksen sijaan. Koen oikeudenomistajat omaksi heimokseni.”
Siinä missä Martin on tuonut Viron musiikkikentällä kerryttämäänsä ammattitaitoa Suomeen, hän pyrkii yhtä lailla viemään Suomessa oppimaansa takaisin kotimaahansa.
”Istun sekä Eesti Esitajate Liiton että Eesti Autorite Ühingin hallituksissa, joihin olen yrittänyt tuoda sitä pitkän tähtäimen ajattelua, jota Gramexissa arvostan”, Martin kertoo.
Rock'n'roll yöllä, excel päivällä
Vaikka Martinin päivätyö on sijainnut jo kolmen vuoden ajan Suomessa, hänen kotinsa on yhä Virossa. Se tarkoittaa viikoittaista matkustamista lahden yli, mikä sujuu nykyään jo rutiinilla.
”Herätys on neljältä aamulla, Tallinnan satamaan täytyy ehtiä viideksi. Lautalla ehtii jo aloittaa työt ennen kuin moni muu on edes avannut silmiään, ja Espoon Musiikin Sataman toimistolla hommat jatkuvat noin klo 8.50”, Martin luettelee.
Aluksi Martin yöpyi Suomessa hotelleissa ja Airbnb-asunnoissa, mutta lopulta jatkuvat väliaikaiskodit alkoivat väsyttää.
”Luulen, että olen nukkunut useammassa helsinkiläisessä kämpässä kuin moni kollegani yhteensä”, Martin naurahtaa.
Siksi nykyään hän palaa useimmiten jo saman päivän aikana takaisin Viroon – siitäkin huolimatta, että se tarkoittaa taas yhtä aamuneljän herätystä.
”Se on kova paikka ihmiselle, joka on ollut koko elämänsä yöeläin. Mutta minkäs teet. Rock'n'roll yöllä ja excel päivällä”, Martin naurahtaa.
Kahden maan välillä kulkiessa tulee vietettyä paljon aikaa itsensä kanssa. Se sopii Martinille hyvin.
”Arkeni on aika paljon omissa ajatuksissa olemista, mutta virolaisena viihdyn yksin ihan hyvin. Vastapainoksi Espoossa on aivan törkeän fiksu työporukka, jonka kanssa on helppo tehdä töitä.”
Suomalaiset noudattavat sääntöjä, virolaiset soveltavat
Pitkän uransa aikana Martin on ehtinyt kerryttää kokemusta sekä virolaisesta että suomalaisesta työkulttuurista. Hän näkee niissä paljon yhteistä, mutta myös selviä eroja.
Hänen kokemuksensa mukaan suomalainen työkulttuuri heijastaa laajemmin suomalaista elämäntapaa, jossa sääntöjä arvostetaan ja niihin luotetaan.
”Helsingissä ja Espoossa ihmiset odottavat vihreää valoa suojatiellä, vaikka kadulla ei näkyisi autoa kilometrin säteellä.”
Virolaiset puolestaan suhtautuvat sääntöihin usein joustavammin.
”Virolaiset ovat vuosisatojen aikana oppineet suhtautumaan sääntöihin hieman luovemmin. Kun niitä on pitkään saneltu jostain ulkopuolelta, niitä ei pidetä automaattisesti pyhinä.”
Myös työskentelytavoissa näkyy eroja. Suomalaisissa Martin arvostaa etenkin "tee fiksummin, älä kovemmin" -ajattelua. Virossa työpanosta mitataan hänen mukaansa edelleen herkemmin näkyvän ahkeruuden kautta.
”Suomessa 7,5 tuntia on 7,5 tuntia, ja sitten kynä putoaa pöydälle. Virossa työpäivä päättyy usein vasta sitten, kun hommat ovat valmiit.”
Kaikessa Suomi ei silti ole hänen mielestään Viroa edellä. Erityisesti suomalaisen byrokratian ja Verotoimiston kanssa hän myöntää joutuneensa opettelemaan kärsivällisyyttä.
”Virolle digitaaliset palvelut ovat olleet arkea niin pitkään, että olin oikeasti hieman järkyttynyt, ettei kaikkea voikaan hoitaa netissä kolmessa sekunnissa.”
Harvinaisen hyvä kielikurssi
Moni yllättyy kuullessaan, ettei Martin ole varsinaisesti opiskellut suomea. Kielen omaksuminen on tapahtunut vähitellen ja lähes huomaamatta.
”Katsoin suomalaista televisiota ja kuuntelin suomalaista radiota niin paljon, että jossain vaiheessa vain tajusin, mitä ihmiset puhuivat”, hän naurahtaa.
Myös työyhteisö on ollut tärkeä osa oppimista. Kollegat opettavat jatkuvasti uusia sanoja, sanontoja ja myös suomalaisen kulttuurin vivahteita.
”Uskon sen auttaneen paljon, että yritin puhua suomea heti ensimmäisestä päivästä lähtien. Ihmiset hyväksyvät kyllä virheet, kun näkevät, että yrität.”
Toisinaan usko omaan kielitaitoon kuitenkin horjuu. Silloin auttaa, kun heittää vapaammalle vaihteelle.
”Jos työajan ulkopuolella tulee juotua pari olutta kollegoiden kanssa, epävarmuus katoaa. Omassa päässäni puhun silloin täydellistä suomea. Totuus voi olla toinen.”
Hän lisää nauraen: ”Mutta rehellisyyden nimissä: harva kielikurssi on yhtä tehokas kuin pari saunaolutta.”
Kahden rannan välissä
Lapsuudessa mieleen piirtynyt mielikuva Suomesta on sittemmin muuttanut muotoaan monella tapaa.
Martinin mukaan sekä Suomi että Viro ovat muuttuneet paljon viime vuosikymmenten aikana. Samalla myös käsitykset toisista ovat monin paikoin jääneet menneisyyteen.
”Sekä suomalaisten että virolaisten käsitykset toisistaan perustuvat usein 1990-lukuun. Nuorempi sukupolvi ei enää tunne stereotypioita rakennustyömaille matkustavista virolaisista tai halpaa viinaa kärräävistä suomalaista.”
Sen sijaan nuoremmat sukupolvet muistuttavat hänen mielestään toisiaan enemmän kuin koskaan. Sosiaalinen media, englannin kieli ja kansainväliset vaikutteet ovat tehneet maailmasta yhtenäisemmän.
Se tekee sopeutumisesta helpompaa, mutta samalla yllätyksellisyys vähenee.
”Lapsena matkakirjoja ja seikkailutarinoita lukiessa maailma tuntui valtavan erilaiselta ja taianomaiselta. Nykyään kaikkialla ovat samat vaatteet, samat autot, samat kaupat, samat ongelmat ja usein jopa sama valuutta. Osa taikuudesta on kadonnut, ja se vähän harmittaa.”
Siitä huolimatta Martin kannustaa uteliaita nuoria maailmalle.
”Käy katsomassa, miten asioita tehdään muualla. Opi parhaat jutut ja luo verkostoja. Tuo sitten tärkeimmät opit takaisin kotiin ja rakenna niiden avulla jotain uutta ja omaa.”
Joskus voi kuitenkin käydä myös niin, että alkuun vieraasta tuleekin jotain pysyvästi tuttua. Martin myöntää, että suomalainen elämäntapa tarttuu koko ajan enemmän, vaikka virolainen sielu pitääkin edelleen pintansa.
”En enää edes tunne olevani ulkomailla. Olen nykyään kuin Itämeri itse: yhdistän kahta rantaa.