Viron ja suomen kuukaudennimet näyttävät päälle päin tyystin erilaisilta, sillä suomi käyttää omakielistä järjestelmää, kun taas viro liittyy yleiseurooppalaiseen perinteeseen. Tämä käsitys ei silti ihan vastaa totuutta, sillä virossakin kuukausilla on myös kansanomaiset nimet, ja lisäksi Etelä-Viron murteet vielä rikastavat nimityksiä.
Suomen (S), viron kansanomaiset nimet (Vko) ja Etelä-Viron nimitykset (EV) kohtaavat kolmen kuukauden osalta. Suomen heinäkuu on Virossa lähes sama: heinakuu (Vko) ja hainakuu (EV). Elonkorjuun ajatukseen perustuvat yhtä lailla myös elokuu, lõikuskuu (Vko) ja põimukuu (EV). Kolme selvästi yhteistä kuukaudennimeä on myös joulukuulla (jõulukuu, joulukuu). Tosin joulukuun kanssa suomessa on aiemmin esiintynyt myös talvikuu, joka taas virossa (talvekuu, Vko) on marraskuun yleisin kansanomainen nimitys talven luonnollisen alkamisajankohdan perusteella.
Marraskuun muiden nimien eli mardikuun (Vko) ja märtekuun (EV) samankaltaisuus houkuttaisi selittämään ne liittyviksi marras-sanan merkityksiin luonnon kuolemasta eli ”kun mua on martaana” (Kitee). Näin ei kuitenkaan ole, vaan virolaiset nimet perustunevat martinpäivään. Virolaisen ajantiedon merkkiteos Eesti rahvakalender viittaa mahdollisuuteen, että suomen marraskuun taustalla kummittelisi vainajien muistolle pyhitetty ”sielujen aika” (vir. hingede aeg).
Kun suomen toukokuun nimitys juontuu kevättöistä, niin viron lehekuu (Vko, EV) viittaa lehteen puhkeamiseen, kuten arvata saattaa. Suomen syyskuulla on puolestaan sama nimitys kuin sügküskuulla (EV). Nimitys mihklikuu (Vko) perustuu sen sijaan syyskuun tärkeimpään pyhään eli mikkelinpäivään (vir. mihklipäev), jonka tienoilla sato oli saatu korjattua ja jolloin talon työväki ehkä vaihtoi työpaikkaa.
Virolaiset nimitykset tammikuulle perustuvat ajatukseen uudesta vuodesta. Vahtsõaastakuu (EV) on sananmukaisesti ’uuden vuoden kuukausi’, ja samaan viittaa myös näärikuu (Vko). Sen erikoinen asu lienee säännötön väännös alasaksan ilmauksesta ni(e)jār eli juuri ’uusi vuosi’. Suomen tammikuun tausta poikkeaa näistä täysin. Sen todennäköisimpänä alkuperänä pidetään tammi-sanan merkityksiä ’napa’ ja ’akseli’. Vuodenkiertoon tämä liittyy siten, että tammikuulle osuu talven keskikohta, sydäntalvi, josta sitten vähitellen edetään kohti kevättä.
Suomen helmikuun selitetään johtuvan kauniista luonnonilmiöstä eli puiden oksilla kimaltavista jäähelmistä. Myös virossa on tunnettu helmekuu (Vko) helmi- tai maaliskuun nimenä. Nykyään tavallisempi küünlakuu (Vko) juontuu kynttilänpäivästä, ja arkaainen radokuu (EV) lienee merkinnyt myrskyä tai tuiskua. Võronkielinen Vikipeediä selittääkin, että ”sjoon kuun on sussõ radoaig” eli että helmikuussa on susien juoksuaika. Eri selitykset saattavat sivuta toisiaan, kun muistaa kuvitelman talvikaudella tuulta syövistä nälkäisistä susista.
Suomen maaliskuun selityksenä on Kustaa Vilkunan mukaan ”maalliskuu” eli ajanjakso, jolloin maa paljastuu, ”maaliskuu maan avaa”. Kevään heräämisestä kertoo myös urbõkuu (EV), puiden kukintojen ”urpukuu”, kun taas paastukuu (Vko) liittyy pääsiäisjakson paastonaikaan.
Suomessa huhtikuu viittaa kielellisesti suuriin havupuukaskiin eli huhtiin (nom. huhta), jotka kaadettiin juuri huhtikuussa. Viron mahlakuu (EV) kertonee sekin kevään alkamisesta, kun puista on voinut juoksuttaa mahlaa. Naapuriemme jürikuu (Vko) taas kantaa Pyhän Yrjänän muistoa: heillä nimi on vääntynyt Jyriksi, kun se meillä on tunnettu paimenten huutoyön ja keväisten kokkotulien aikaan ainakin Jyrkinä, Jyrinä ja Yrjönä.
Suomen kesäkuu ei, toisin kuin luulisi, liity kesä-sanaan, vaan kesänajoon eli kesantopeltojen kyntämiseen, joka kuului alkukesän välttämättömiin tehtäviin. Viron jaanikuu (Vko) puolestaan sisältää viittauksen juhannukseen ja tietysti itse päivänsankariin eli Johannekseen (vir. Jaan). Piimäkuun (EV) piim (’maito’ ym.) lienee balttilainen laina. Itse sana esiintyy jo Wiedemannin sanakirjassa (1893), mutta sen yhteys kuukauden nimitykseen jää epäselväksi.
Suomen lokakuutakin selvemmin syksyn kurjistuviin keleihin viittaavat vanhat synonyymit lika- ja ruojakuu; virolaisittainkin tunnetaan roojakuu ja porikuu. Viinakuu (Vko) on kulttuurilaina saksan kielestä. Se on viitannut kartanoissa harjoitettuun viinanpolttoon, kun taas rehekuu (EV) on viitannut vielä syksylläkin jatkuneeseen riihenpuintiin.
suomi
tammikuu, helmikuu, maaliskuu, huhtikuu, toukokuu, kesäkuu, heinäkuu, elokuu, syyskuu, lokakuu, marraskuu, joulukuu
yleisviro
jaanuar, veebruar, märts, aprill, mai, juuni, juuli, august, september, oktoober, november, detsember
viron tavallisimmat kansanomaiset nimitykset
näärikuu, küünlakuu, paastukuu, jürikuu, lehekuu, jaanikuu, heinakuu, lõikuskuu, mihklikuu, viinakuu, talvekuu, jõulukuu
eteläviron tavallisimmat kansanomaiset nimitykset
vahtsõaastakuu, radokuu, urbõkuu, mahlakuu, lehekuu, piimäkuu, hainakuu, põimukuu, süküskuu, rehekuu, märtekuu, joulukuu