Virolaisella huonekaluteollisuudella ja -muotoilulla on pitkät perinteet.
Puu on se materiaali, jonka ympärillä niin suomalainen kuin virolainen huonekalutuotanto on aina ollut vahvimmillaan. Vuonna 2017 Virossa oli 712 huonekaluja valmistavaa yritystä (Suomessa 840), ja ne työllistivät kaikkiaan 6 935 virolaista. Vuonna 2018 Viron huonekalutuotannon myyntitulot olivat 553 miljoonaa euroa, joten kyseessä on valtion talouden kannalta merkittävä teollisuudenala. Virolaiset ovat uskollisia oman maan tuotteiden kuluttajia, mikä on omiaan vahvistamaan kotimaista tuotantoa. Virolaiset ovat ilmeisesti myös parempia myyntimiehiä kuin suomalaiset, sillä vuonna 2018 Viron huonekaluteollisuuden vientitulot olivat 288 miljoonaa euroa. Suomessa vielä tavoitellaan Viron huonekaluteollisuuden nykytilaa, jossa vienti on kolme kertaa suurempaa maahantuontiin verrattuna. Suomi on Viron huonekaluviennin selkeä ykkösmaa, mutta jos tarkastellaan vientiä kokonaisuutena, nousee Skandinaviaan suuntautuva vienti merkittävään asemaan. Muita tärkeitä vientimaita ovat Saksa ja Venäjä.
Huonekalujen valmistamiseen liittyvä kehitys kulkee melko samoja polkuja kaikissa Euroopan maissa, käsi kädessä 1800-luvun alun teollisen, taloudellisen ja yhteiskunnallisen vallankumouksen kanssa. 1800-luvun toisella puoliskolla yksittäisten huonekaluverstaiden tuotanto alkoi kasvaa ja teollistua, näin tapahtui myös Virossa. Tallinnassa sijaitsevan A. M. Lutherin huonekalutehtaan tarina on hyvä esimerkki ajan ilmiöstä. Perinteikkään kauppiassuvun vesa Alexander Martin Luther perehtyi poikiensa Christianin ja Carlin kanssa uudenlaisen materiaalin vanerin valmistamiseen. Samalla he tutustuivat alan uusimpaan tietoon ja tekniikkaan ja aloittivat Tallinnassa huonekalujen teollisen valmistamisen. Lutherin vaneri- ja huonekalutehtaan loistokas tarina kesti 63 vuotta. Tehtaan kultakausina 1900-luvun alussa Tallinnassa työskentelivät myös suomalaiset arkkitehdit Armas Lindgren ja Eliel Saarinen, jotka saivat tehtäväkseen suunnitella Lutherin tehtaan työntekijöille kerhotalon. Nykyisin kerhotalossa voi aistia häivähdyksen menneistä ajoista ja nauttia samalla kahvit, sillä vuodesta 2017 rakennuksessa on toiminut Pagaripoisid-leipomo ja kahvila. Tehtaan huippukauden 1920-luvun tuotannosta parhaan kuvan saa astuessaan Kadriorgissa sijaitsevaan kirjailija Edurd Vilden museoon, jota leikkisästi kutsutaan myös Lutherin minimuseoksi.
Neuvostoaikana huonekaluja tuotettiin massatuotantona koko Neuvostoliiton alueelle. Virossa toimi tuolloin yksi suuri huonekalukombinaatti, johon kuului viisi tehdasta. Yksi tehtaista oli nimeltään Standard, ja sen tarina jatkuu edelleen. Neuvostoaikana Stadardissa työskenteli parhaimmillaan 1 000 työntekijää. He valmistivat moderneja huonekaluja uusien asuinalueiden pieniin asuntoihin. Koteihin alkoi ilmestyä mm. lattiasta kattoon ulottuvia kirjahyllyjä ja suosittuja RINGO-sarjan koottavia huonekaluja. Lähes jokaisesta virolaisesta kodista löytyy Standardin tuotantoa ja melko todennäköistä on, että Virossa yöpyessäsi olet nukkunut Standardin valmistamassa hotellisängyssä. Standard yksityistettiin vuonna 1994, ja sen jälkeen tehdas on erikoistunut mm. hotellien ja konttoreiden sisustamiseen. Myös Viro-keskuksen pöydät ja kaapit ovat Standardin tuotantoa. Yhtä pitkän matkan virolaisten huonekalujen tuotannossa ovat tehneet myös mm. Võrussa sijaitseva Wermon huonekalutehdas sekä konttorihuonekaluihin erikoistunut Thuleman tehdas Tallinnassa.
1970-luvulla Viron valtion taideakatemiaan perustettiin Bruno Tombergin johdolla muotoiluosasto. Samaan aikaan alettiin järjestää näyttelyitä, joihin muotoilijat saivat suunnitella uusia uniikkihuonekaluja. Vaikka harva yksittäiskappale pääsi tuotantoon asti, huonekalusuunnittelijoille yksittäiskappaleiden suunnittelumahdollisuudella oli suuri merkitys. Virolaiset suunnittelijat ovat aina seuranneet eurooppalaisia huonekalutrendejä, myös neuvostoaikana. Maile Grünbergiä voidaan pitää virolaisen sisustussuunnittelun ja huonekalumuotoilun grand old ladynä. Hänen uransa on erinomainen esimerkki siitä, miten virolainen sisustaminen on kulkenut omaa vahvaa polkuaan tämän päivän kestävän kehityksen vaatimukset täyttäviin designhuonekalujen tuottamiseen. Maile Grünberg aloitti Standardissa nuorena suunnittelijana. Hän on pystynyt vastaamaan kaikkina vuosikymmeninä ajan tuomiin haasteisiin ja luomaan samalla merkittävän uran sisustussuunnittelijana. Viro-keskuksessa on käytössä Grünbergin Wing-tuoleja.
Virolaisilta huonekalumarkkinoilta löytyy niin massatuotantoa kuin yksittäiskappaleita tuottavia valmistajia. Joskus nämä myös yhdistyvät, sillä yksittäiskappaleet saatetaan valmistaa joiltakin osin massatuotantoon keskittyvässä tehtaassa, siellä mistä löytyy riittävästi tietoa ja erikoisosaamista. Huonekalumarkkinoilla käydään tällä hetkellä kovaa kilpailua, laadukkaan suunnittelun lisäksi teknologia ja älyhuonekalut tekevät tuloaan markkinoille. Huonekalu on asiakkaalle usein pitkäaikainen, jopa elinikäinen investointi, siksi ennen ostopäätöstä tuotteseen tutustutaan huolella. Ekologiset seikat vaikuttavat vuosi vuodelta yhä enemmän asiakkaiden valintoihin.
Tämän päivän virolaisen huonekalutuotannon merkittäviä vientituotteita on niin paljon, että niiden luetteleminen on mahdotonta. 4Roomin valaisimet, Radisin kaapit ja laatikostot sekä Oot-Ootin nojatuolit ja sohvat ovat tuotteita, joille löytyy ostajia kaikkialta Euroopasta. Ei pidä unohtaa myöskään Jaanus Orgussaarin COMB-kirjahyllyä tai Maria Rästan Tibu-tuolia, joita voidaan pitää tämän päivän virolaisen muotoilun klassikoina. Valaisimien suunnittelijoita on monia, mutta Tarmo Luisk on valontuojien joukossa se, joka on keskittynyt valaisimien muotoiluun pisimpään. Luiskin suunnittelukieli kulkee omia polkujaan, ja valaisin saattaa valaista huumorilla tilan lisäksi myös siellä olijat. Tarmo Luiskin kädestä syntyy yhtä lailla perinteistä kuin hauskaa ja nokkelaa, kuten Bubble Boy- tai Crane-valaisimet, jotka olivat klassikoja jo syntyessään. Tõnis Vellaman valaisimet edustavat perinteisempää muotoilukieltä, hänen tuotteitaan löytyy useista julkisista tiloista tai hotelleista. Laatu kertoo siitä, että tuotekehityksellä on onnistuttu optimoimaan tuotteeseen tietyt piirteet, jotka täyttävät asiakkaan vaatimukset. Yksittäisen tuotteen takana saattaa olla vuosien työ, ja useita kymmeniä prototyyppejä. Yksilölliset tarpeet ja tuotteiden kokoaminen osista juuri omiin tarpeisiin on tällä hetkellä yksi selvä trendi kaikilla designin eri aloilla. Hyvä esimerkki on 4Roomin valaisimet, jotka kuluttaja voi koota eri osista. Samalla periaatteella kuluttajat valitsevat nojatuolien kankaan värin ja sen, ovatko istuimen jalat metallia vai puuta. Uudet toimintatavat ja uusi teknologia luovat samalla uusia välineitä markkinointiin ja viestintään.