Viron ja suomen kielisukulaisuuden ja siitä johtuvan samankaltaisuuden vuoksi on paljon pohdittu, missä määrin viro on suomalaiselle ja suomi virolaiselle ymmärrettävissä ilman sukulaiskielen opiskelua tai pitempää oleskelua naapurimaassa. Suurlähettiläs Jaakko Kalela, joka Viron uudelleenitsenäistymisen aikaan toimi presidentti Mauno Koiviston kansliapäällikkönä, on kertonut Suomen presidentin vastauksesta sen ajan lukuisiin kysymyksiin viron ja suomen samankaltaisuudesta: ”Me ymmärrämme kolmanneksen, kolmanneksen ymmärrämme väärin ja kolmannesta emme ymmärrä ollenkaan.” Presidentin silloinen arvio perustui toki vain sukukielen käyttökokemukseen, mutta viime aikojen tutkimukset viron ja suomen puhujien keskinäisestä ymmärtämisestä ovat osoittaneet, että arvio pitää pääpiirteittäin paikkaansa.

Virolaisten suomen ja suomalaisten viron ymmärtämistä on tutkittu yksittäisten irtosanojen ja pitemmän kokonaisen tekstin tasolla. Irtosanojen ymmärtämisen tutkimukseen osallistuivat lukiolaiset, kokonaisen tekstin ymmärtämiseen opintojensa alkuvaiheessa olevat opiskelijat. Tutkimustulosten pohjalta ilmeni, että lähisukukielisistä irtosanoista molemmat osallistujaryhmät ymmärsivät noin kolmanneksen: virolaiset oppilaat hieman enemmän, suomenkieliset oppilaat hieman vähemmän. Sekä virolaiset että suomalaiset oppilaat ymmärsivät odotuksenmukaisesti parhaiten suomessa ja virossa kirjoitusasultaan samankaltaisia sanoja, joilla on sama merkitys (esimerkiksi kurss − kurssi, tädi − täti), toiseksi parhaiten lainasanoja ja vierasperäisiä sanoja (esimerkiksi suomen historia, viron kostüüm). Eniten hankaluuksia aiheuttivat kirjoitusasultaan samankaltaiset, mutta merkitykseltään erilaiset sanat (esimerkiksi hallitus ’home’ − hallitus, viiner ’nakki’− viineri), niin sanotut ”petolliset ystävät”. Virolaiset ymmärsivät paremmin virossa ja suomessa kirjoitusasultaan samankaltaisia samamerkityksisisä sanoja sekä laina- ja vierasperäisiä sanoja. Suomalaiset puolestaan ymmärsivät paremmin sanoja, joiden jokin merkityskomponentti on kahdessa kielessä läheinen. Esimerkiksi viron vihmavari ’sateenvarjo’ oli suomalaisille ymmärrettävä suomessa lähimerkityksisen sanan vihma avulla, koska molemmissa tapauksissa on kyse vesisateesta.

Kokonaisen tekstin ymmärtämistä käsittelevässä tutkimuksessa pyydettiin osallistujia lukemaan Viron ja Suomen suhteita käsittelevä kohdekielinen teksti, vastaamaan tekstiä koskeviin kysymyksiin, kääntämään tekstiä niin paljon kuin tiedot ja taidot mahdollistivat sekä kuvailemaan, miten tekstin ymmärtäminen tapahtui. Tuloksista kävi taas ilmi, että suunnilleen kolmasosa tai jopa puoletkin lähisukukielisestä tekstistä on virolaisille ja suomalaisille ymmärrettävä vain äidinkielen, muiden aikaisemmin opittujen kielten ja yleistiedon pohjalta.

Suomalaiset ymmärsivät kuitenkin lähisukukielistä kokonaista tekstiä virolaisia paremmin, silla heitä auttoivat suomen yleiskielen lisäksi myös suomen murteet, puhekieli, slangi ja vanhempi suomen kieli. Esimerkiksi vironkielinen sana esialgu muistutti monelle osallistujalle hieman vanhahtavansävyistä suomenkielistä ilmaisua ensi alkuun.

Lähisukukielen ymmärtäminen pohjautuu kieltenvälisen samankaltaisuuden havaitsemiseen: kielenkäyttäjä ymmärtää äidinkielensä pohjalta sukukielestä, mitä hän havaitsee samankaltaisena. Äidinkielen eri muodot kuten murteet, puhekieli, slangi, vanhempi kieli tarjoavat vertailuun ja samankaltaisuuden havaitsemiseen enemmän mahdollisuuksia ja tukevat siten ymmärtämistä. Kieltenvälisen samankaltaisuuden havaitseminen on kuitenkin paljolti henkilökohtaista ja riippuu kielenkäyttäjän aikaisemmista tiedoista ja kokemuksista. Esimerkiksi viron kalad ja suomen kalat voivat olla toiselle kielenkäyttäjälle erittäin samankaltaisia, sillä vain yksi kirjain on erilainen, mutta toiselle erilaisia, sillä yksi kirjain on erilainen. Virolaisten ja suomalaisten keskinäisen ymmärtämisen määrä saattaa siis vaihdella henkilöittäin, mutta joka tapauksessa lähisukukieliselle keskustelukumppanille on äidinkielen pohjalta ainakin osa keskustelusta ymmärrettävää. Virolaiset ja suomalaiset voisivatkin käyttää keskinäisessä vuorovaikutuksessa rohkeammin äidinkieliään, sillä niin tuemme kahden suomalais-ugrilaisen kansalliskielen säilymistä.

Kirjoitelma pohjautuu tekijän aikaisempiin artikkeleihin sekä lukuun Viron ja suomen samankaltaisuuden vaikutus lähisukukielen oppimiseen ja virolaisten ja suomalaisten kanssakäymiseen pian ilmestyvässä Suomen Siirtolaisinstituutin antologiassa Liikkuvuus, muutto­liike ja ylirajaiset suhteet Viron ja Suomen välillä.