Virossa on jo 1800-luvulta alkaen vaikuttanut useita menestyviä naistaiteilijoita, jotka ovat suuresti rikastaneet paikallista kulttuurielämää. Esimerkiksi baltiansaksalaista Julie Hagen-Schwarzia (1824–1902) voi pitää ensimmäisenä paikallisena naispuolisena taidemaalarina. Maininnan ansaitsee myös baltiansaksalainen Lilly Walther (1866–1946), todellinen monilahjakkuus, joka toimi niin taidemaalarina ja muotoilijana kuin restauroijana. Viron ensimmäisessä korkeampaa taidekoulutusta tarjonneessa taidekoulussa Pallaksessa noin puolet opiskelijoista oli naisia, heidän joukossaan esimerkiksi legendaarinen Karin Luts (1904–1993). Neuvostoaikana esille nousivat mm. Malle Leis (1940–2017), Mare Vint (1942–2020), Sirje Runge (1950) ja Mare Mikoff (1941).
Aivan viimeaikoihin saakka näyttelyjen järjestäjien tilastot ovat kuitenkin osoittaneet, että naisille on kautta historian annettu vähemmän mahdollisuuksia itsensä toteuttamiseen – heille ei ole tarjottu yhtä paljon mahdollisuuksia osallistua näyttelyihin, järjestää yksityisnäyttelyjä tai julkaista teoksiaan käsittelevää materiaalia kuin samanikäisille miehille. Tänään uskaltaa sanoa, että Viron taidekentän ovat valloittaneet naiset, jotka säteilevät kirkkaasti ja himmenemättä. Eike Eplik (1982), Edith Karlson (1983), Flo Kasearu (1985), Kristi Kongi (1985) ja Kris Lemsalu (1985) ovat vain viisi Viron nykytaiteen ehdotonta huippua hallitsevista huikeista taiteilijoista.
Eike Eplik on Viron nykytaiteen merkittävimpiä kuvanveistäjiä ja installaatiotaiteilijoita, jonka taiteessa on keskeistä omien ideoiden ja kertomusten välittäminen luontoaiheiden kautta. Hän käyttää teostensa ns. rakentamiseen sekä perinteisiä että nykytaiteen tekniikoita ja materiaaleja, mm. klassista kipsivalua, keramiikkaa, assemblaasia ja valmisesineitä. Hänen näyttelynsä pystyvät olemaan samalla kertaa visuaalisesti vaikuttavia, teknisesti mestarillisia ja konseptuaalisesti puhuttelevia – Eike Eplikin maailmaan astuessa löytää itsensä eräänlaisesta omituisesta nykyaikaisesta runsaslajisesta luontotarinasta.
Eplik on opiskellut kuvanveistoa Tarton taidealan ammattikorkeakoulussa (BA 2007) monien niin ikään tunnustusta saaneiden kollegojen kanssa (Jass Kaselaan, Jevgeni Zolotko, Art Allmägi). Kriitikot kuvaavat heitä kuvanveistäjien sukupolveksi, joka on valloittanut virolaisen taiteen. Maisterintutkinnon hän suoritti Viron taideakatemiassa 2010 pääaineenaan kuvanveisto. Eplikin tuotannosta antaa kattavan kuvan 2021 ilmestynyt Jagatud territoorium ja teised näitused aastatest 2011–2021 -teos.
Edith Karlson on kuvanveistäjä, jonka taiteelle on ominaista kyky säväyttää groteskilla muotokielellä ja usein myös massiivisilla, koko tilan valloittavilla mittasuhteilla – silloinkin, kun taiteilija työstää pienempää työtä. Hänen tärkeimpiä aiheitaan ovat eläimet ja ihmiset, mutta eivät naturalistisella, vaan edithkarlsonmaisen mytologisella ja mielikuvituksellisella tavalla. Karlsonin taiteesta löytyy runsaasti symboleita ja allegorioita, ja hänen läpäisevänä perusteemanaan ovat taiteilijan työhön ja yhteiskunnassa toimimiseen liittyvät pelot.
Karlson suoritti Viron taideakatemian installaatio- ja kuvanveisto-osastolla alemman korkeakoulututkinnon 2006 ja maisterintutkinnon 2008. Vuonna 2021 Noblessnerin aukiolla paljastettiin Karlsonin suurikokoinen Vanhat hyvät ajat -veistos, joka esittää dinosaurusta. Karlson sai viime vuonna Viron kulttuurirahaston pääpalkinnon taiteellisesta toiminnasta mm. Viron nykytaiteen museossa järjestetystä Viattomuuden paluu -näyttelystään (kuraattori Eero Epner). Siinä eläimet, linnut, ihmiset ja historialliset esineet eri museoiden kokoelmista sulautuivat yhdeksi etäännyttäväksi kertomukseksi.
Flo Kasearu näyttelyssään Elust välja lõigatud Tallinnan taidehallissa 2021.
Kuva: Renee Altrov
Flo Kasearu on monialainen taiteilija, joka toteuttaa taidettaan (usein samanaikaisesti yhdessä installaatiossa tai näyttelyssä) video-, maalaus-, piirustus-, kuvanveisto- tai readymade-taiteen keinoin. Taiteilija pystyy tekemään konseptuaalisesta taiteesta puhuttelevaa, ymmärrettävää ja oikeasti elämyksellistä jokaiselle – Kasearulla on kyky käsitellä valitsemiaan aiheita empaattisesti, paikoin myös humoristisesti tai hauskan ironisesti. Hän ei kuitenkaan aseta yhtään vakavaa teemaa naurunalaiseksi, vaan ohjaa yleisön analysoimaan käsiteltävää aihetta syvällisesti ja samaistumaan siihen. Kasearun taiteen pääaiheita ovat viime vuosina olleet perheväkivalta, pienyrittäjät, työttömyys, sukupuoli, identiteetti ja monet muut yhteiskunnalliset (kipu)kohteet.
Flo Kasearu suoritti Viron taideakatemiassa alemman korkeakoulututkinnon maalaustaiteessa (2008) ja maisterintutkinnon vapaissa taiteissa (2013). Vuonna 2012 hän perusti nimeään kantavan kotimuseon, joka on ajassa elävä paikka- ja aihesidonnainen näyttely taiteilijan tuotannosta hänen kotonaan. Se käsittää hänen kotinsa kellarin, asuintilat, ullakon ja pihan Tallinnassa.
Kristi Kongi teoksensa vierellä näyttelyssä … ja teised valguse varjundid Tallinnan Taidehallissa.
Kuva: Mark Raidpere
Kristi Kongi on taidemaalari, jonka taide on luonteeltaan abstraktia ja värikylläistä. Hänen teoksensa ovat usein esillä sekä yksittäisinä taulumaalauksina että koko tilan käsittävinä installaatioina. Kun Kongi ryhtyy tekemään näyttelyä, on odotettavissa, että taiteilija valjastaa taiteelleen niin seinät ja lattian kuin katonkin – ja tietysti katsojan näköaistin miltei kokonaisuudessaan. Klassisen maalaustekniikan lisäksi Kongi käyttää maailmansa luomiseen usein myös muita materiaaleja kuten kangasta, vaneria ja muovia, sekä valojen ja varjojen vaikutusta väriin ja tilaan. Tärkein väline hänen taiteessaan ovat kuitenkin värit, joiden voi ajatella välittävän taiteilijan tunnemuistoja. Kongi on samaan aikaan sekä runollinen että harkitseva ja analyyttinen.
Kristi Kongi on opiskellut maalaustaidetta Tarton taidealan ammattikorkeakoulussa (BA 2008) ja sen jälkeen Viron taideakatemiassa, josta valmistui maisteriksi 2011. Nykyään hän toimii opettajana Viron taideakatemian maalauksen laitoksella.
Kris Lemsalu on veistos- ja installaatiotaiteilija, jolla on keraamikon tausta. Hänen taiteensa käsittelee usein ajattomia, yleisinhimillisiä aiheita kuten rakkautta, syntymää, kuolemaa, kipua, surua, intohimoa – olemassaoloa sen laajimmassa ja inhimillisimmässä merkityksessä. Hän yhdistää teoksissaan perinteistä keramiikkatekniikkaa erilaisiin materiaaleihin kuten tekstiiliin, silikoniin, villaan ja turkikseen, mutta myös veteen ja ääneen. Lemsalun taide on varsin dramaattista ja vaikuttavaa, visuaalisesti kiehtovaa, ja runsaan symboliikan vuoksi se vaikuttaa maagiselta tai surrealistiselta. Tuntuu, että hän pohjaa paljossa intuitioon ja spontaanisuuteen, ja hänen työnsä ovat prosesseja tulvillaan impulsseja.
Kris Lemsalu on opiskellut keramiikkaa Viron taideakatemiassa (BA 2008) ja Danmarks Designskolesssa (2009–2010) sekä kuvanveistoa Wienin taideakatemiassa (2010–2014). Lemsalu on edustanut Viroa 58. Venetsian biennaalissa näyttelyllä Birth V – Hi & Bye (2019).