Julkaistu: 4. toukokuuta 2009

Odensholm - Itämeren helmi

 

Viron Osmussaar ja Suomen Hankoniemi vartioivat yhdessä Suomenlahden porttia. Vuosisatojen kuluessa lukemattomat merenkyntäjät ovat kulkeneet siitä – kaupankäynnin, sodan, merirosvouden ja salakuljetuksen mutta myös maastamuuton tai maahanmuuton ja huviveneilyn merkeissä.

Ruotsalaisen mytologian mukaan viikinkien jumala Oden olisi käynyt saarella ja siksi saari olisi ruotsiksi saanut nimen Odensholm. Sen vanhin esiintymä löytyy tanskalaisesta purjehdusväylän kuvauksesta noin vuodelta 1250 muodossa Hothensholm. Mistä vironkielinen Osmussaar on sitten peräisin? Senkin tulkinnassa on nojauduttu mytologiaan. Viitataan muun muassa suomen kielen sanaan osmo ”ahma” tai Kalevalan etunimeen Osmo ”nuori mies”. Kansanomainen tulkinta Virossa on Otsmaasaar eli ”maanlopunsaari”. Senniminen saari, tosin paikantamaton, mainitaan Riian asiakirjoissa 1300-luvulta.

Pysyväisluonteista asutusta Osmussaari alkoi saada varhaiskeskiajalla, todennäköisesti Tukholman saaristosta. Muuan vanha saarelainen tietää kertoa, että hänen sukunsa oli asunut saarella ison vihan jälkeen kymmenen sukupolven ajan kunnes perhe kesäkuussa 1940 häädettiin pois Viron ja Neuvostoliiton tukikohtasopimuksen nojalla.

Kalastus ja luotsaus olivat asukkaiden tärkeimmät toimentulon lähteet tällä kalkkikalliolla, jota eräs kävijä on kuvannut litteäksi kuin aalloilla kelluva tarjotin. Jääkauden insinöörien rakentama, on toinen väittänyt. Ja lisäksi: saari on Itämeren helmi, jolla voi kokea unohtumattomia elämyksiä, kuten punavarpusen laulua pensaikoista ja telkkäparvien vinkuvaa lentoa. On jännittävää päästä Odensholmille ensimmäistä kertaa!

Kylätalojen lukumäärä oli vuosisatojen ajan seitsemän, ja ne olivat nimeltään Erkas, Nybondas, Brus, Nygårds, Marks jne. Nimet olivat samantyyppisiä kuin Suomen vanhoilla ruotsinkielisillä seuduilla. Talojen erikoispiirre oli, että niiden päädystä nousivat tukevat katon tason ylittävät tikapuut. Niiltä asukkaat tähystelivät monta kertaa päivässä mahdollisia luotsausta tarvitsevia laivoja, haaksirikkoja tai hylkeitä.

Tähystäjä kiipeä tikkailla

Taiteilija Albert Engströmin piirros vuodelta 1905 osmussaarelaisen talon tähystäjästä.

Kylän rakennuksista ovat tänä päivänä jäljellä vain Marksin riihi ja Erkasin navetta, jotka osaltaan kertovat, että tällä karulla ”tarjottimella” on myös viljeltyä maata. Korjattiin ruista ja ohraa, juureksia ja kaalia. Hevoset, lehmät ja lampaat liikkuivat saarella vapaasti, vain possut pidettiin aitojen suojassa.

Osmussaari kuului ennen Viron itsenäisyyttä Haapsalun lähellä olevan Neuendorfin kartanon alaisuuteen. Vallasväki häiritsi harvoin saarelaisia, hankala merimatka kun piti heidät loitolla. Pappi uskaltautui kerran vuodessa meren yli, perinteen mukaan heinäkuun viimeisenä sunnuntaina. Silloin mentiin ripille, kihlaparit vihittiin ja kuluneen vuoden vainajat siunattiin. Viime vuosina Ruotsissa asuvat saarelaisten jälkeläiset ovat kesäisin alkaneet kunnostaa vuonna 1766 valmistuneen kappelin raunioita talkoovoimin.

Saarelaiset ovat vuosisatojen kuluessa nähneet paljon vieraita. Kesällä 1905 kolme purjehtivaa taiteilijaa, nimittäin Anders Zorn, Albert Engström ja Akseli Gallen-Kallela, jättivät jälkeensä hauskoja muistoja. He saivat yllin kyllin nauttia talojen antimista: sianrasvassa paistettua kampelaa, savustettua turskaa ja jumalallisen maittavaa olutta. Valpas emäntä täytti nopeasti tyhjentyvät lasit, kunnes kylläiset vieraat katsoivat aiheelliseksi vanhan ruotsalaisen tavan mukaan kääntää lasit nurin. Tyytyväiset vieraat maksoivat tarjoilusta – ei kopeekoissa, niin kun ujosti oli pyydetty, vaan isäntä löysi vieraiden lähdettyä taskustaan myös kultaisia ja hopeisia ruplia!

Vesivärityö Osmussaaren läheisyydessä elokuussa 1914 karille ajaneesta risteilijä Magdeburgista

Osmussaaren majakan läheisyydessä elokuussa 1914 karille ajanut saksalainen risteilijä Magdeburg.

Yllätysvieras saapui paikalle sumuisena yönä elokuussa 1914 ensimmäisen maailmansodan alkuviikkoina. Saksalainen kevyt risteilijä Magdeburg ajoi karille Osmussaaren majakan pohjoispuolella! Venäjän keisarillisen laivaston sotalaivojen lähestyessä Magdeburgia sen päällikkö Habenicht katsoi parhaaksi räjäyttää laivansa ja antautua viholliselle. Paniikissa tärkeä asia unohtui: salaisten koodien hävittäminen! Väitetään että Britannian laivasto sai koodit haltuunsa ja löysi niille hyvää käyttöä.

Venäläisessä aluksessa oli ainakin yksi - joko venäläinen tai suomalainen - laivaston taiteilija, joka ikuisti tapahtuman vesiväreillä. Huutokaupasta hänen työnsä siirtyivät 94 vuotta myöhemmin tämän kirjoittajalle.


4. toukokuuta 2009