P. I. Filimonov on virolainen prosaisti, lyyrikko ja näytelmäkirjailija, joka kirjoittaa teoksensa venäjäksi. Häneltä on ilmestynyt kaksi runokokoelmaa ja yksi romaani. Tuotantoa on luettavissa myös internetissä, esimerkiksi Ugly-ryhmän nettisivuilla www.uglyest.net. Filimonovin kirjoittamia näytelmiä on esittänyt tallinnalainen teatteri Drugoi Teatr.
Kirjailijan teoksissa on viittauksia länsimaiseen populaarikulttuuriin, venäläisiin rokkibändeihin, lastenkirjoihin ja korkeakulttuuriin. Kirjailija leikittelee kirjallisuuden perinteellä ja kokeilee erilaisia kirjoittamisen muotoja. Hänen tuotannossaan on haikuja, riimillistä runoutta ja esimerkiksi balettiesitystä jäljittelevä runo Ozero L. Balet v vos’mi kartinah (Järvi L. Baletti kahdeksassa näytöksessä). Viimeksi mainittu viittaa Tšaikovskin Joutsenlampeen. Runokokoelma Mantry tret’ego porjadka (2007, Kolmannen järjestyksen mantrat) voitti ilmestymisvuonnaan Kultuurkapitalin venäjänkielisen kirjallisuuden palkinnon.
Filimonovia voi verrata venäläiseen 1900-luvun alussa eläneeseen avantgardekirjailijaan Daniil Harmsiin. Kirjailijoiden tuotantoa yhdistävät kuvaukset arkisista ihmisistä ja tilanteista, jotka muuttuvat absurdeiksi. Molemmat kuvaavat elämän mielettömyyttä ja käsittämättömyyttä. Filimonovin teosten maailmankuva ei kuitenkaan ole yhtä julman kyyninen kuin Harmsin. Hänen teoksissaan on omalaatuista huumoria ja komiikkaa. Ne kuvaavat usein joutilasta elämää, alkoholinkäyttöä ja ikävystymistä. Runot ovat katkelmallisia ja toisinaan vaikeasti tulkittavia. Säkeiden ja säkeistöjen yhteydet toisiinsa ovat usein epäloogisia.
Romaani Zona neevklidovoj geometrii (2007) on käännetty myös viroksi. Aare Pilvin kääntämä Mitte-eukleidilise geomeetria tsoon (2010) on saanut Virossa hyvän vastaanoton. Romaani kertoo Tallinnan venäjänkielisistä nuorista, jotka istuvat iltaa ja yrittävät kommunikoida siinä onnistumatta. Päähenkilö seuraa tapahtumia syrjästä ja tekee teräviä huomioita kanssaihmisten käyttäytymisestä.
Venäjänkielisessä Postimees-lehdessä (9.8.2006) kirjailija kuvaa itseään näin: ”Kuka on P. I. Filimonov? Hän on sellainen törkeä ukko venyneissä verkkareissa. Hän vetelehtii sohvalla, kittaa kaljaa, katsoo jalkapalloa ja vartinpituisen tauon aikana miettii laiskasti kaiken olevaisen merkitystä. Alkukirjaimet yhdistyivät aluksi nimiin Pjotr Ivanovitš, mutta nykyään niitä ei yhdistetä enää mihinkään ja P. I. on vain P. I.” Kirjailija ei kirjoita oikealla nimellään. Salanimen käyttö on osa ironista leikkiä kirjailijaidentiteetillä.