Rakvere ja Narva ovat esihistoriallisten ja keskiaikaisten kulkuväylien solmukohtiin kasvaneita kaupunkeja, joiden itseoikeutettuja katseenkääntäjiä ovat ikivanhat ja vankat linnat. Kummallakin Virumaan kaupungilla on ollut oma roolinsa niin Tanskan, Saksan, Ruotsin kuin Venäjän historiassa. Nykyään linnat tarjoavat hienot puitteet historiaa tallentaville, elämyksiä tarjoaville ja ehdottomasti vierailun arvoisille museoille.
Rakvere – Tarvanpäästä Wesenbergiksi
Rakveren kaupungin syntymä ja kehitys kytkeytyy tiiviisti kulkuväyliin ja sotareitteihin. Sen kautta kulki kauppatie Tallinnasta Narvaan, sieltä pääsi Tarttoon, Paideen ja Viljandiin. Ensimmäiset tiedot Rakveren esihistoriallisesta puulinnoituksesta vievät 400–500-luvulle. Teiden risteyspaikan lähistölle rakennettu linna mainittiin Henrikin Liivinmaan kronikassa vuonna 1226 nimellä Tarvanpää. Nimeä Wesenberg (alasaksan kielen sana wesent tarkoittaa härkää) käytti ensimmäistä kertaa Tanskan kuningas Kristoffer I vuonna 1252. Virolais- ja venäläisperäinen muoto Rakvere (Rakovor) puolestaan mainittiin ensi kerran Novgorodin kronikassa vuonna 1267 linnoituksen piiritystä kuvailtaessa.
Kun Virumaa siirtyi Tanskan kuninkaan hallintaan Stensbyn rauhansopimuksella vuonna 1238, kuninkaan käskynhaltija Rakveressa ryhtyi rakennuttamaan muinaislinnan paikalle omaa linnoitustaan. Kalkkikivestä ja graniitista pystytettiin seitsemän metriä korkea ja kaksi metriä paksu ympärysmuuri, joka pinnanmuotoja mukaillen muodosti epäsäännöllisen nelikulmion.
Kuningas Eerik VI Menved antoi linnoituksen naapuriin, nykyiselle teatterimäelle ja Pikk-kadun tienoille kehittyneelle taajamalle 12.6.1302 Lyypekin kaupunkioikeudet, joista Tallinna oli päässyt nauttimaan jo aiemmin.
Narva – itäisin Lyypekin oikeudet saanut kaupunki
Narvan kaupunki syntyi Peipsijärvestä alkavan ja Suomenlahteen laskevan Narvajoen vasemmalle rannalle. Itämeri tarjosi vuosisatojen ajan venäläisille Novgorodin ja Pihkovan kaupungeille luontevan väylän kaupankäyntiin Länsi-Euroopan maiden kanssa. Narvajoki taas ei ollut pelkästään Narvan ja muun maailman välistä kauppaa edesauttava vesitie, vaan myös luonnollinen valtionraja. Tämä seikka saneli kaupungin monivaiheisen kohtalon historian pyörteissä. Narvasta tuli kerta toisensa jälkeen sotatanner ja kaupunki on ehtinyt kokea niin alennustiloja kuin kukoistuskausia.
Noin kilometrin päässä Narvan linnasta ylävirtaan sijaitsee kivikautinen Joaorun asuinpaikka. Tanskalaisessa väestönlaskenta-asiakirjassa mainittiin 1240-luvulla ensimmäistä kertaa pieni Narvia-niminen kylä ja 1200-luvun lopussa ryhdyttiin rakentamaan kivistä Narvan linnaa. Tanskan kuningas Valdemar IV Atterdag antoi vuonna 1345 Narvalle Lyypekin kaupunkioikeudet. Samalla Narvasta tuli itäisin Lyypekin oikeudet saanut kaupunki.
Ritarikunnan aika (1347–1558)
Yrjön yön kapinan jälkeen Tanskan kuningas myi nykyisen Pohjois-Viron alueet 19 000 hopeamarkalla Saksalaiselle ritarikunnalle, joka luovutti hankintansa pian eteenpäin: Tallinnan, Rakveren ja Narvan kaupungit sekä niitä ympäröivät maakunnat – Harjumaa, Virumaa ja Alutagune – siirtyivät vuonna 1347 Saksalaisen ritarikunnan Liivinmaan-haaran hallintaan.
Rakveren linnasta tuli voutikunnan keskus. Ritarikunnan kaudella linnaa laajennettiin: suorakaiteen muotoisen sisäpihan pohjoispuolelle pystytettiin konventtirakennus, eteläpuolelle jäi uusi etupiha. Samankaltainen ratkaisu oli myös samoihin aikoihin rakennetuissa Toompean ja Narvan ritarilinnoissa.
Samaan aikaan Narva alkoi nopeasti kehittyä kauttakulkukaupan keskuksena. Novgorodin ja Pihkovan kanssa käydyn kaupan kannalta keskeisessä roolissa oli Hansaliitto, johon Narva ei Tallinnan kauppiaiden vastustuksen vuoksi voinut liittyä. Narvalaiset kauppiaat onnistuivat kuitenkin kääntämään tilanteen edukseen: hansaliitto pyrki aika ajoin ajamaan venäläisiä kauppiaita ahtaalle kauppasaartojen avulla, ja tällöin Narvasta tuli salakaupan keskus.
Liivinmaan sotien aikana, vuosina 1558–1581, Narva kuului Moskovan Venäjään ja siitä tuli Venäjän suurin satamakaupunki Itämeren alueella.
Venäläiset saivat Rakveren linnan haltuunsa ilman vastarintaa melkein heti Liivinmaan sotien sytyttyä, heinäkuun 1558 lopussa. Kronikoitsijat Johann Renner ja Balthasar Russow väittivät kuin yhdestä suusta, että Rakveren linna ei ennen Liivinmaan sotia ollut järin vankka puolustusrakennelma, sillä sen vahvistus- ja linnoitustyöt oli jätetty tekemättä ajallaan. Russow tosin totesi toisaalla omassa kronikassaan, että Rakveren linna oli Narvan ohella paras venäläisten haltuun joutuneista linnoista: ”Moskovan suuriruhtinas alkoi nyt vahvistaa ja lujittaa sodan varalta Rakveren linnaa, joka oli Narvan ohella tärkein ja paras niistä linnoituksista, jotka olivat joutuneet hänen käsiinsä.”
Sisämaassa sijaitseva Rakveren linna oli ritarikunnan aikana ollut lähinnä Narvaan matkanneiden joukkojen kokoontumis- ja muonituspaikka, mutta venäläisille se oli tärkeä rajalinna. Russowin mainitsemat vahvistus- ja lujitustyöt käsittivät muun muassa kivilinnan ympärille rakennetun laajan suojavyöhykkeen. Etulinnoitukseen pystytettiin satoja taloja tuhansien miesten majoittamista varten, kivilinnaan tehtiin vankila, ammusvarasto ja voivodien asuintilat.
Rakveren linnan alamäki Ruotsin aikana
Ruotsin ja Venäjän sodan aikana (1570–1583) ruotsalaiset piirittivät linnaa tammikuusta maaliskuuhun 1574, mutta eivät onnistuneet valtaamaan sitä. Isäntä vaihtui vasta 4.3.1581, kun Ruotsin joukot saapuivat Pontus De la Gardien johdolla jäitä pitkin Viipurista Viron alueelle ja piirittivät linnoituksen. Venäläiset pitivät heidän ilmestymistään Rakvereen ihmeenä ja päällikköä epäiltiin jopa noidaksi.
Kun 1500-luku alkoi Ruotsin vallan alla kääntyä lopuilleen, linna oli taas varsin rappeutuneessa kunnossa eikä se enää soveltunut nykyaikaisen sodankäynnin tukikohdaksi. Puolan sodan tuiskeissa (1600–1611) linna siirtyi hetkeksi puolalaisten haltuun, mutta ruotsalaiset ottivat sen takaisin jo kolme vuotta myöhemmin. Kumpikin oli hyökätessään tuhonnut linnaa niin pahoin, ettei jäljelle jääneillä raunioilla ollut enää puolustuksellista merkitystä. Vuonna 1629 kuningas Kustaa II Aadolf antoi linnan läänityksenä Rakveren kartanon omistajalle Reinhold von Brederodelle kiitoksena tämän Ruotsin kruunulle suorittamista palveluksista. Hieman myöhemmin, vuonna 1635, ruotsalaiset poistivat Rakveren linnan sotilaallisten linnoitustensa luettelosta.
Narva – Ruotsin kuningaskunnan helmi
Ruotsalaiset valloittivat Narvan kaupungin vuonna 1581. Ruotsin vallan aikaa voi hyvällä syyllä pitää Narvan historian kultakautena. Kuningatar Kristiina antoi 1640-luvulla koko joukon käskykirjeitä, joiden myötä kaupunki sai taas jalansijaa kansainvälisen kaupankäynnin keskuksena. Narva jälleenrakennettiin arkkitehtonisesti ainutlaatuisella tavalla, paikallisia perinteitä gotiikan, renessanssin ja barokin elementteihin yhdistellen. 1600-luvun loppuun mennessä kaupunki oli ympäröity vahvalla bastionijärjestelmällä ja Narva oli yksi Pohjois-Euroopan lujimmin linnoitetuista kaupungeista. Puolustusrakennelmien sekä kauniiden asuintalojen ja julkisten rakennusten muodostaman kokonaisuuden ansiosta Narvaa alettiin kutsua Ruotsin kuningaskunnan helmeksi.
Tsaarin Venäjästä Viron tasavaltaan
Suuren Pohjan sodan vuosina (1700–1721) Narvasta tuli taas kerran sotatanner, ja kaupungin herruudesta taistelivat Ruotsin kuningas Kaarle XII ja Venäjän tsaari Pietari Suuri. Venäjän valtaan päädyttyään Narva alkoi menettää merkitystään kaupankäynnin keskuksena. 1900-luvun alussa kaupungin kehityksen veturiksi tulivat tekstiiliyritykset, joista tärkein ja tunnetuin oli Kreenholmin tehdas. Suuressa Pohjan sodassa pahanpäiväisesti tuhotuneesta Rakveresta taas sukeutui keisarillisen Venäjän loppuaikoina yksi valtakunnan kehittyneimmistä maakuntakeskuksista.
Viron tasavallan itsenäisyysjulistusta 24.2.1918 seurasi syksyllä syttynyt vapaussota (1918–1920), jonka ensimmäinen taistelu käytiin juuri Narvassa.
Barokki-Narvan tuho
Narvan historiallinen rakennuskanta tuhoutui käytännöllisesti katsoen kokonaan vuonna 1944 puna-armeijan ilmavoimien pommituksissa ja niitä seuranneissa ankarissa taisteluissa. Myös Rakveresta pyyhkiytyi maan tasalle melkein yksi neljäsosa. Sodan päättyminen ei tuonut Virolle pitkään odotettua vapautta ja itsenäisyyttä. Tämän saattoi nähdä myös kaupunkikuvasta. Ruotsin vallan aikaisen Narvan rauniot murskattiin Neuvostoliiton miehityshallinnon päätöksellä lopullisesti 1950-luvulla ja tilalle rakennettiin toinen toisensa kaltaisia kerrostaloja.
Rakveressa Vallimäeltä kaupungin suuntaan avautuneet idylliset näkymät peittyivät niin ikään elementtikerrostalorivistöjen taakse.
Linnasta museoksi
Euroopan unionin ja Venäjän rajalla sijaitseva Narva on nykyään väkiluvultaan Viron kolmanneksi suurin kaupunki. Narvan tunnusmerkki ja tärkein nähtävyys on ainutlaatuinen arkkitehtoninen kokonaisuus, jonka muodostavat joen vastakkaisilla rannoilla seisovat pohjoiseurooppalainen Narvan linna ja vanhavenäläinen Jaanilinnan eli Ivangorodin linna. Toisen maailmansodan aikana pahasti vaurioitunut Narvan linnan Pitkän Hermannin torni sekä linnan länsi- ja eteläsiivet avattiin yleisölle joulukuussa 1986 pitkällisten kunnostustöiden jälkeen. Täysin restauroidussa konventtitalossa avattiin kesäkuussa 2020 Narvan museon uusi ja nykyaikainen pysyvä näyttely, joka esittelee linnan historiaa ensimmäisten tanskalaisten saapumisesta Narvajoen rannalle aina nykypäivään saakka.
Rakveren Vallimäestä ja romanttisista linnanraunoista tuli ajan mittaan suosittu kaupunkilaisten ulkoilu- ja ajanviettopaikka. Raunioita on konservoitu ja rekonstruoitu vuodesta 1975 lähtien, ja vuonna 1988 linna avattiin vierailijoille. Nykyään linnassa on Virumaan museosäätiön ylläpitämä varhaisen uuden ajan linnan elämää esittelevä teemapuisto, jossa voi viettää hauskan päivän, pukeutua ritariksi ja sotilaaksi, rentoutua ja samalla oppia yhtä ja toista keskiajan ja varhaisen uuden ajan ihmisten elämästä.