Savvusanna sõsarad on ensimmäinen virolainen dokumenttielokuva, joka on saanut ensi-iltansa maineikkaan Sundance-elokuvafestivaalin kilpasarjassa. Eikä siinä vielä kaikki: Anna Hintsin ensimmäinen kokopitkä elokuva palkittiin festivaalilla parhaasta dokumenttielokuvan ohjauksesta.
Menestyselokuvan syntyhistoria yltää itse asiassa peräti seitsemän vuoden taakse. Idea sai alkunsa Hintsin omista sukujuurista Etelä-Virossa ja hänen henkilökohtaisista savusaunakokemuksistaan. ”Savusaunat ovat vuosisatojen ajan olleet paikkoja, joissa naiset ovat synnyttäneet, hoitaneet sairaita ja voineet olla alasti niin fyysisesti kuin henkisesti. Tästä inspiroituneena elokuvani kertookin naisista, jotka kokoontuvat savusaunan suojaisaan pimeyteen, jakavat syvimpiä salaisuuksiaan ja pesevät itsensä puhtaaksi kehoihinsa kertyneestä häpeästä ja kivusta”, Hints kertoo.
Hänen mukaansa Savvusanna sõsarad käsittelee laajimmillaan ymmärrettynä naisen kehossa olemisen kokemusta. Ohjaaja on useissa haastatteluissa kertonut siitä, miten naiselle on jo syntyessä annettu tiettyjä yhteiskunnan ja perheen luomia odotuksia: ”Alkaen siitä, miten sinun äitisi katsoo sinun kehoasi, miten äiti katsoo omaa kehoaan – koko yhteiskunnan katse, perheen katse. Uskon, että monet naiseksi syntymiseen kytkeytyvät paineet juontavat juurensa siihen, että meillä on tällainen keho ja tätä kehoa on seksualisoitu, objektisoitu, nöyryytetty, raiskattu ja niin edelleen.”
Hints on elokuvasta kertoessaan usein maininnut vihan, jota hän tuntee paljon kärsimystä aiheuttanutta patriarkaalista ajatusmaailmaa kohtaan. Ajattelu ei riipu sukupuolesta – elokuvassa puhutaan muun muassa äideistä, jotka ovat omaksuneet tämän ajatusmaailman. Väkivaltaisia tekoja analysoitaessa ne on kuitenkin hyvä asettaa kontekstiinsa ja miettiä, miksi jotkut ihmiset satuttavat toisia. Mistä nämä teot kumpuavat ja mikä on niiden tausta? Hyvin usein taustalla on tietämättömyyttä, taitamattomuutta, syvään juurtuneita ajattelumalleja, lapsena omaksuttuja käytöstapoja, aiheetonta häpeää tai muuta vastaavaa.
Traumat, etenkin lapsuusajan traumaattiset kokemukset kulkevat mukanamme läpi elämän, vaikuttavat kiintymyssuhteisiin ja selviytymiseen myös aikuisena. Parantuminen on pitkä prosessi, jonka yhden olennaisen osan muodostaa mahdollisuus puhua kaikesta juurta jaksaen. ”Me kaikki tarvitsemme turvallisen tilan, jossa tulemme kuulluiksi ja nähdyiksi, jossa niin sielu kuin ruumis voivat tervehtyä. Olen todella liikuttunut ja otettu siitä, miten monia tämä elokuva on koskettanut”, Hints korostaa.
Elokuva terapiana
Savvusanna sõsarad on rohkea, rehellinen ja intiimi. Olen pannut merkille, että sitä luonnehditaan usein sanalla terapeuttinen. Elokuva toden totta vaikuttaa tervehdyttävästi. Hämärässä teatterisalissa minusta alkoi nopeasti tuntua siltä, että istun saunan lauteilla yhdessä elokuvan naisten kanssa, heitän löylyä, hikoilen, peseydyn, kuuntelen, nauran, itken ja puhdistun yhdessä heidän kanssaan. Elokuva tarjoaa mahdollisuuden kokea savusaunan intiimi tila, kuulla naisten kertomuksia ja tunnistaa heissä oma itsensä.
Saunassa ihmisten on helpompi avautua – siellä on tavallisesti hämärää ja viihtyisää eikä siellä tarvitse katsoa suoraan toista päin, mikä sekin suosii avomielisyyttä. Keskustelukumppanit voivat kyllä välillä katsahtaa toistensa suuntaan, mutta hyvin luontevaa on myös pitää katse tiukasti kiukaassa ja yksinkertaisesti vain puhua, purkaa sydäntään, samalla kuitenkin tietäen ja tajuten toisten ihmisten läsnäolon. Olen havainnut, että jossain määrin samankaltainen, luottamuksellinen tunnelma saattaa kehittyä esimerkiksi pitkillä automatkoilla, joilla katsotaan edessä olevaa tietä ja puhutaan.
Meille näytetään itse asiassa paljon myös kuuntelemista – ymmärtävää, myötätuntoista, hiljaista ja arvottamatonta kuuntelemista. Tarinoiden väliin jää taukoja, jolloin näemme vuodenaikojen kierron ympäröivässä luonnossa: avautuvia kukkia, sadetta ja paistetta, lunta, putoavia lehtiä… Luonnon vuodenkierto vaikuttaa tarinoiden taustalla rauhoittavasti, suorastaan hypnoottisesti, ja vertautuu kauniisti ihmiselämään: entisaikoina savusaunoissa niin synnyttiin kuin kuoltiin.
Puolitoistatuntisen elokuvan aikana katsoja saa tutustua muun muassa Etelä-Viron savusaunojen tapakulttuuriin (”savvusanna kombõ”), jonka Unesco on listannut ihmiskunnan aineettoman maailmanperinnön luetteloon. Savusauna ei yleensä ole ihmisille pelkkä peseytymispaikka, vaan sillä on laajempi ja kokonaisvaltaisempi merkitys. Savusaunassa käydään puhdistamassa myös sielua ja hakemassa henkistä tasapainoa.
Audiovisuaalinen saunareissu
”Mietin pimeää elokuvateatteria ja sitä, miten hämärän savusaunan kokemus käännetään elokuvan kielelle”, Anna Hints on kertonut. Koko elokuvassa onkin läpeensä lumoava, hämärä ja savuinen valo, jota täydennetään varjoilla, heijastumilla ja ulkoilmasta pienen ikkunan lävitse ajoittain kajastavalla kirkkaudella. Savvusanna sõsarad on kuvattu lähes kokonaisuudessaan saunassa, pikkuruisessa tilassa, poikkeuksina vain lähellä olevat järvi ja metsä. Koko elokuvan tapahtumapaikat sijaitsevat muutaman metrin säteellä savusaunasta.
Valkokankaalla on vain naisia, miehiä elokuvassa ei näy lainkaan. Yksi mies oli kuitenkin koko kuvausjakson ajan saunassa naisten kanssa – kuvaaja Ants Tammik, joka on kyennyt loihtimaan epätavallisen vahvan, välittömän ja herkän kuvakielen. Sekä ohjaaja että kuvaaja ovat vakuuttaneet, että heille oli alusta pitäen tärkeää miettiä perusteellisesti sitä, millä tavalla naisten kehoa on elokuvissa esitetty. Miten asia tehtäisiin niin, ettei kehoa olisi seksualisoitu; ettei sitä tarjottaisi katsottavaksi viettelyksenä. Jonkin aikaa kokeiltuaan he löysivät oikean kuvakielen. Tätä varten oli ensiarvoisen tärkeää luoda turvallinen ja luottamuksellinen ympäristö ja nähdä pikemminkin tekstuureja, muotoja, etsiä sitä, miten keho puhuu. Ohjaajan ja kuvaajan tiivis yhteistyö, luottamus ja rohkeus kokeiluihin eivät jää elokuvaa katsoessa huomaamatta.
Yhtä mestarillisesti on toteutettu elokuvan äänimaailma. Äänisuunnittelusta vastasi kokenut islantilainen Huldar Freyr Arnarson. Musiikki syntyi islantilaissäveltäjä Edvard Egilssonin ja Eeter-yhtyeen yhteistyönä. Anna Hints itse on yksi tämän kolmihenkisen elektrofolk-yhtyeen jäsenistä.
Savusauna on äänimaailmaltaan omalaatuinen ja tunnistettava paikka. Ohjaaja olikin vakuuttunut siitä, että elokuvalle ääniä luovien ihmisten on ensin koettava savusauna omin nahoin. Niinpä Edvard Egilssonin Võrumaan-matka alkoi käynnillä savusaunassa. Hän sai heti erittäin hyvän otteen saunakulttuurista ja Islantiin palattuaan perehdytti autenttisen lopputuloksen varmistamiseksi myös äänisuunnittelijan savusaunan ääniin.