Tallinnassa asuva seismologi Heidi Soosalu on kahden maan kansalainen, jonka juuret ovat syvällä Viron maaperässä. Tiedenaisen urasta hän haaveili jo lapsena.
Heti alkuun Heidi Soosalu toteaa, että hän puhuu mieluummin Eestistä kuin Virosta.
”Viro kuulostaa vähän niin kuin sanoisi Suomesta Finlandia.”
Seismologina Tallinnassa työskentelevä Heidi Soosalu on aito kahden maan kansalainen, jonka juuret ovat syvällä Viron maaperässä. Soosalun isoisä oli virolainen, joka löysi morsiamen 1910-luvulla Savosta.
”Ukkini oli parikymppisenä Kuopiossa maatalousharjoittelijana, jolloin tutustui meijerin konttoristina työskennelleeseen suomalaiseen mummooni.”
Sitten Soosalun isoisä joutui tsaarin armeijaan ja päätyi upseeriksi aina Irkutskiin asti. Kun Venäjän vallankumous syttyi, hän katsoi parhaaksi lähteä tulemaan kotiin päin. Useamman vuoden eron aikana he olivat koko ajan kirjeenvaihdossa, Soosalu kertoo.
Itsenäistyneeseen Viroon palannut isoisä haki 1920-luvulla morsiamensa Suomesta. Nuoripari meni Kuopiossa naimisiin ja asettautui pitämään maatilaa Rakveressa.
Suomi astui perheen elämään uudestaan vuonna 1944, kun kaikki sen jäsenet joutuivat pakenemaan Suomeen. Mukana oli tällä kertaa myös Heidi Soosalun isä. Perhe sai jäädä Suomeen asumaan, toisin kuin moni muu Suomeen paennut virolainen. Heidi Soosalu syntyi ja vietti lapsuutensa Joroisissa. Hän kertoo olleensa lapsena ”outolintu”. Pelkkä erilainen sukunimi riitti herättämään huomiota koulussa.
”Soosalu taittui soppakauhaksi ja soppaluuksi”, hän muistelee.
Viroa ei lapsuudenkodissa puhuttu, eikä Viroa muutenkaan juuri mainittu. Virolaisuudesta muodostuikin pienelle lapselle mystinen asia.
”Eestiläisyys oli koko ajan olemassa, mutta samalla se oli kipeä asia.”
Hänen mukaansa virolaiset olivat tuohon aikaan kummajaisia Suomessa. ”Ei heitä ollut missään.” Vasta myöhemmin aikuisiällä moni asia loksahti paikalleen. Viron itsenäistyttyä uudelleen Soosalu huomasi yhtäkkiä, että koko Viro on täynnä sukulaisia, joista hän ei ollut tiennyt mitään.
Soosalu itse kokee olevansa niin suomalainen kuin myös virolainen.
”Eesti on minulle isänmaa, Suomi äidinmaa.” Hän kertoo, että suomalaisuutta hänessä on luonteen sisukkuus. ”Ja tasa-arvoasiat.”
”Vieläkin huomaan täällä, miten naiskollegat vähättelevät itseään. Ja on ihan luonnollista, että Virossa samasta työstä maksetaan miehille enemmän palkkaa.”
Virolaisuutta ja suomalaisuutta yhdistävät hänen mielestään tietynlainen yhteen hiileen puhaltaminen sekä hyvässä mielessä isänmaallisuus.
Virolaisuudessa hän ihailee kekseliäisyyttä, jonka avulla selvitään hankalistakin tilanteista. ”Kui kuidagi ei saa, siis kuidagi ikka saab. Hätä keinot keksii!”
Viron kieli tuli Soosalun elämään vasta opiskeluaikoina. Sattuman kautta.
”Tapasin uudella ylioppilastalolla nuoren miehen, joka kuultuaan sukunimeni kysyi: kas sa räägid eesti keelt?”
”Häpeissäni jouduin vastaamaan, etten osaa. Tuo nolo kokemus antoi sysäyksen lähteä työväenopiston kursseille.” Myöhemmin viron kielen taito mahdollisti työpaikan saannin Virosta.
Islannin ja Englannin kautta Viroon
Viroon Heidi Soosalu muutti vuonna 2008, kun sopiva työpaikka oli tarjolla Viron geologian tutkimuskeskuksessa.
”Isäni oli vuonna 1944 pakko lähteä Virosta. Minä palasin Islannin ja Englannin kautta takaisin.”
Heidi Soosalu kertoo etiäisestä, joka hänelle tapahtui nuorena tyttönä.
”Olin 13-vuotiaana ekaa kertaa Virossa syksyllä 1980. Katselin upouudessa hotelli Olümpiassa ikkunasta ja ajattelin, että mitä jos jäisikin tänne asumaan.”
”Elämä kulkee merkillisiä teitä”, hän sanoo ja katselee samalla kahvilan ikkunasta näkyvää Olümpia-hotellia.
Tällä hetkellä Soosalu työskentelee seismologina Viron geologian tutkimuskeskuksessa. Hänen tehtävänään on seurata, missä maa järisee Virossa ja tutkia, mikä voisi olla järistysten syy. Kaiken kaikkiaan maassa on kymmenen seismistä asemaa, joiden avulla seurataan maanjäristysten, räjäytysten ja muiden syiden aiheuttamia seismisiä aaltoja. Asemien havainnot ovat yleensä kaivosräjäytysten aiheuttamia, mutta on Virossakin havaittu ihan oikeita maanjäristyksiä. Esimerkiksi vuonna 2018 Haapsalussa, jossa järistyksen magnitudiksi mitattiin 1,7.
”Silloin sain todella paljon yhteydenottoja tavallisilta ihmisiltä. Järistys aiheutti selvästi kiinnostusta.”
Viron historian tiettävästi suurin maanjäristys oli lokakuussa 1976 Osmussaarella, jossa järistyksen voimakkuudeksi arvioitiin noin 4,5. ”Itämeren alueella se on jo varsin suuri maanjäristys. Todella monet virolaiset muistavat tuon järistyksen.”
Seismologin työnkuvaan liittyy toki paljon muutakin kuin maanjäristykset. Soosalun mukaan erittäin tärkeää on myös strateginen valvonta.
”Jos naapurissa puuhastellaan, näkyy se heti meille.”
Hänen mukaansa Suomessa oli kylmän sodan aikaan seismologien työn keskeisenä osana juuri strateginen seuranta.
”Kukaan ei voi salaa räjäytellä ydinpommeja. Jos Pohjois-Koreassa räjähtää, tietää sen koko maailma.”
Mittausasemien värähdykset voivat johtua muistakin asioista. Soosalu muistelee Koillis-Viron rantatörmän romahtamista, joka näkyi selvästi seismisillä asemilla.
Tiedenaisen ura haaveena jo lapsena
Miten Savossa lapsuutensa viettäneestä naisesta tuli kansainvälisesti arvostettu seismologi? Heidi Soosalu vastaa, että hänellä oli jo pienenä tyttönä kaksi urahaavetta: kotiapulainen tai tiedenainen.
Myös geologia kiinnosti Soosalua jo lapsena. Hän muistaa, kun katseli 6-vuotiaana mannerlaatoista kertovaa tiedeohjelmaa telkkarista ja tokaisi: ”Mä ymmärrän tuon.”
Ei siis ihme, että tiedenaisen ura vei pidemmän korren. Soosalu on työskennellyt Suomen, Viron ja Englannin Cambridgen lisäksi muun muassa Islannissa.
Ensimmäinen Islannin tulivuori, jonka laavakentille hän kapusi oli Hekla vuonna 1991. Myöhemmin hän teki Heklasta väitöskirjansa. Islannissa Soosalua kiehtoo saaren ainutlaatuinen ja väkevä luonto.
”Tulivuori purkautuu, halusitpa tai et. Islannin luonto ei piittaa ihmisistä. Siellä voi kokea ihmisen pienuuden, mikä on upeaa.”
Hänen mukaansa Islannissa luonnon edessä ollaan myös nöyrempiä. ”Siellä ajatellaan, että luontoa vastaan on turha tapella.”
Tietoa tulivuorista suurelle yleisölle
Tulivuoret ovat työllistäneet Heidi Soosalua viimeisen kymmenen vuoden aikana moneen otteeseen. Tuorein tapaus on La Palman tulivuorenpurkaus, josta Soosalu kävi kertomassa syyskuussa ETV:n aamutelevisio-ohjelmassa. La Palman purkauksen kestoa hän ei uskalla tarkkaan arvioida. ”Usein purkaus alkaa näyttävästi ja hiipuu sitten pois.”
Hänen tähänastisen uransa hektisin viikko oli keväällä 2010, kun Islannissa purkautui Eyjafjallajökull-tulivuori.
”Esiinnyin silloin vuorotellen Helsingin ja Tallinnan televisiostudioilla”, hän muistelee.
Kiivaasta tahdista huolimatta hän on iloinen, että sai olla hyödyllinen ja välittää oikeaa tietoa.
”Ihmiset olivat silloin aidosti kiitollisia, että joku tuntee Islannin tulivuoret ja osaa kertoa niistä suomen kielellä.”
Televisioesiintymiset ja haastattelut ovat Heidi Soosalun arkipäivää nykyäänkin. Yllättäviä yhteydenottoja voi tulla täysin varoittamatta.
Hän on tyytyväinen, että saa kertoa suurelle yleisölle tulivuorista. Työhön kuuluu myös esiintymisiä seminaareissa ja kouluissa. Lisäksi hän opettaa geologiaa Tallinnan teknillisessä yliopistossa.
Seismologien yhteistyö Suomen ja Viron välillä on tiivistä, hän kertoo. ”Kaikki tuntevat toisensa ja yhteistyö on luontevaa.”
Hän iloitsee siitä, että yhteistyötä on nykyään myös muilla rintamilla. Suomi ja Viro ovat muuttuneet tasavertaisiksi kumppaneiksi.
”Silloin voittavat kaikki”, hän sanoo ja lisää: ”Tunnelia odotellessa.” Soosalu kertoo liputtavansa avoimesti tunnelin puolesta. Tehtävä ei ole mahdoton.
”Siellähän on vakaata kallioperää porata. Tämä Viron pää on vähän hankalampi. Onhan tunneli pitkä, mutta teknisesti täysin mahdollinen.”