Viro on Suomea edellä paitsi talouskasvussa myös parlamenttivaalien ajankohdassa. Etelänaapurissa vaalit on nimittäin pidetty jo 3. maaliskuuta. Tulos oli jossakin määrin yllätys, vaikka se osin noudattikin vaalia edeltäneiden kannatuskyselyjen mukaisia suuntaviivoja.
Suomessa vaalivoittajana puhutaan toisinaan vaalien suurimmasta nousijasta. Virossa tuloksia käsitellään lähinnä absoluuttisina lukuina eli se voittaa, joka saa eniten paikkoja maan parlamenttiin Riigikoguun. Tässä mielessä vaalien voittajasta ei ole epäilystäkään – se oli keskustaoikeistolainen talous- ja arvoliberaali Reformierakond, jonka johtajasta Kaja Kallaksesta alettiin jo vaalipäivän jälkeisenä yönä leipoa Viron ensimmäistä naispääministeriä.
Tulos oli karvas pettymys viime kesästä lähtien gallupeja johtaneelle pääministeripuolueelle, Jüri Ratasin johtamalle Keskerakondille. Viime vaaleihin verrattuna se tosin menetti vain yhden paikan ja pari prosenttia kannatuksestaan, mutta kovien ennakko-odotusten takia puolueen vaalijuhlassa nähtiin lähinnä pitkiä naamoja. Varsinkin kun vaalien alla tehdyissä pääministerikyselyissä Ratas oli ollut ylivoimainen suosikki.
Vaalien kovimmasta noususta eli ”Viron jytkystä” vastasi suomalaisen esikuvansa mukaan kansallis-konservatiivinen, rasistisesta kielenkäytöstä ja populismista syytetty EKRE. Se yli kaksinkertaisti kannatuksensa ja nousi parlamentissa kolmanneksi suurimmaksi ryhmäksi, mikä ei tosin ollut yllätys, sillä siihen suuntaan olivat osoittaneet kaikki kyselytutkimukset.
EKRE:n parlamenttiryhmä paisui seitsemästä yhdeksääntoista, ja mukaan mahtuu monenlaista kulkijaa, Suomessa upseeriksi opiskelleesta sotilasasiantuntijasta, everstiluutnantti evp. Leo Kunnaksesta natsismisympatioista ja nettitrollauksesta tunnettuun Ruben Kaalepiin, joka on johtanut puolueen nuorisojärjestöä.
Suurin putoaja oli aika lailla tiedossa etukäteen sekin. Viime vaalien yllättäjä Vabaerakond jäi tähdenlennoksi. Se menetti neljässä vuodessa kaiken uskottavuutensa äänestäjien silmissä ja kaikki kahdeksan paikkaa riigikogussa.
Kipeää vaalitulos tekee myös sosiaalidemokraateille. Varsinkin EKRE:n kanssa tukkanuottasilla olleen puolueen suvaitsevaisuussanoma ei oikein nykyajassa toiminut ja demarit kuihtuivat Riigikogun kolmanneksi suurimmasta ryhmästä pienimmäksi. Sen sijaan poliittisesti Suomen sinisiä muistuttava Isamaa-puolue voi onnitella itseään hyvästä vaalityöstä, vaikka pari paikkaa lähtikin. Kyselyt nimittäin ennustivat pitkään Isamaalle jopa putoamista parlamentista, joten neljäs sija oli näissä olosuhteissa riemun aihe.
Kuka petti ja kenet?
Heti vaalien jälkeen asetelma näytti selvältä. Riehakkaat reformierakondilaiset (joita Virossa kutsutaan puolueen logoeläimen perusteella oraviksi) olivat varmoja, että heidän johtajastaan tulee seuraava pääministeri. Kyse olisi vain siitä, kenet Kaja Kallas valitsisi seuraavaan hallitukseen: vaihtoehtoina olisi kahden suuren hallitus Keskerakondin kanssa (yhteensä 60 paikkaa) tai Reformierakondin, Isamaan ja demareiden koalitio (56 paikkaa).
Hallitustunnusteluja ehdittiinkin käydä muutaman päivän ajan odotetusti, kunnes tapahtumat saivat Vallan linnake -tv-sarjan veroisen käänteen. Keskerakondin puoluehallitus päätti yllättäen olla jatkamatta neuvotteluja Reformierakondin kanssa, jolloin Kallas joutui kääntymään kakkosvaihtoehdon eli sosiaalidemokraattien ja Isamaan puoleen. Demareiden vastaus oli selvä – parlamentin pienimmälle puolueelle hallitukseen pääsy olisi kova sana. Vaa’ankieliasemassa olikin siis Isamaa, joka haistoi tilaisuutensa tulleen. Sen sijaan että se olisi lähtenyt itsevarman ja sanelunhaluisen vaalivoittajan kyytiin, se räväyttikin yhdessä Keskerakondin ja EKRE:n kanssa uutispommin – nämä kolme puoluetta (yhteensä 57 paikkaa) oli päättänyt pelata oravapuolueen paitsioon ja ryhtyä kokoamaan Viron seuraavaa hallitusta keskenään. Tätä kirjoittaessani neuvottelut ovat vielä kesken.
Nopeiden käänteiden jälkeen Virossa on kuumeisesti selvitetty, kuka petti kenet ja mistä syystä. Eesti Ekspress -lehdessä 13. maaliskuuta ilmestyneen analyysin voi kiteyttää lauseeseen, jota aina toisinaan Viron politiikasta on käytetty: pääministerin tuolissa on syvät kynnenjäljet eikä niitä ole saanut aikaan [takavuosien pääministerin] Juhan Partsin kissa. Eli valta ja pääministeriys ovat sen verran makeita, että kun niihin on käsiksi päästy, niistä pidetään kiinni kynsin hampain.
Tämänhetkinen tilanne olisi siis seurausta vaalien jälkeistä toimitusministeristöä johtavan Jüri Ratasin vallanhimosta.
On totta, että Keskerakond joutui olemaan Virossa lähes vuosikymmenen oppositiossa Reformierakondin johtaessa maata – ainakin opposition mielestä aika lailla omistajan elkein. Vasta vuonna 2016 valtaan ja hallitusta johtamaan päässyt Ratas siis saattaa kokea, että olisi pienempi paha johtaa hallitusta, johon kuuluu äänestäjiä voimakkaasti jakava ja Keskerakondin ydinkannattajille vastenmielinen EKRE kuin olla kakkosmiehenä Reformi- ja Keskerakondin hallituksessa.
Parisuhdelaki ja maahanmuutto tulilinjalla
Kuten sanottu, tätä kirjoittaessani hallitusneuvottelut ovat vielä kesken eikä mikään ole kirkossa kuulutettu. Mitään kamalan isoja kompastuskiviä ei Keskerakondin, EKRE:n ja Isamaan tunnusteluissa ole kuitenkaan paljastunut, joten yhä useampi virolainen yrittää totuttaa itseään ajatukseen tästä venäläisvähemmistön voimakkaasti tukeman keskustavasemmistolaisen puolueen ja kansallis-konservatiivisen siiven liitosta.
Mitä tämä sitten voisi tuoda tullessaan? Ainakaan Viron jäsenyys EU:ssa eikä Natossa ei ole uhattuna. Yhtä lailla maa ei ole siirtymässä enemmän Kremlin vaikutuspiiriin.
EKRE:n voitonriemuinen sapelinkalistelu on koskenut lähinnä arvokonservatiivisia muutoksia, joissa kolmella puolueella on myös eniten yhteistä: puhetta on ollut samaa sukupuolta olevia pareja koskevan parisuhdelain purkamisesta, maahanmuuton rajoittamisesta, aborttirajoituksista. Myös Virossa kiistoja aiheuttanut Rail Baltic -rautatieyhteys Tallinnasta Puolaan saattaa joutua vastatuuleen.
Sen sijaan esimerkiksi EKRE:lle ja Isamaalle tärkeä pelkästään vironkieliseen koulujärjestelmään siirtyminen saattaa olla kova pala Keskerakondin venäjänkielisille äänestäjille. Yhdistävä tekijä saattaa kuitenkin olla esimerkiksi maanpuolustuksen rakentaminen entistä enemmän Suomen kaltaiseksi. Onhan EKRE:n ehdokas puolustusministeriksi nimenomaan Leo Kunnas, joka on aina pitänyt Suomea maanpuolustuksellisena esikuvana.
Puolueenvaihdotkin mahdollisia
Entä jos keskustakonservatiivinen koalitio kuitenkin syystä tai toisesta kaatuu? Siinä tapauksessa riippuu paljon Kaja Kallaksen kyvystä nostaa sivuun loukattu ylpeytensä ja palata neuvottelupöytään Keskerakondin ja Isamaan kanssa. Kumpaakin voi – hyvin perustein – pitää Reformierakondin kannalta petturina.
Jos veikata pitää, niin Kallaksen on vaikeampi antaa anteeksi Jüri Ratasille ja tämän henkilökohtaisesta kunnianhimosta lähteneelle ratkaisulle tehdä niin sanotusti oharit kuin Isamaalle. Isamaa toki luikerteli hallitusmahdollisuudesta oravapuolueen ja demareiden kanssa konservatiivisempaan ”poikakerhoon”, mutta pieni niljakkuus on helpompi nielaista kuin isompi kataluus.
Mahdollisia hallituskoalitioita ovat Keskerakond + EKRE + Isamaa, Reformierakond + Isamaa + sosiaalidemokraatit tai vähemmän todennäköisenä muttei mahdottomana Reformierakond + Keskerakond. Mikäli ensiksi mainittu vaihtoehto toteutuu, sekä Keskerakondin että Isamaan riveistä saattaa lähteä vironvenäläisiä ja liberaalimpia poliitikkoja. Jotkut heistä eivät pysty jo tähän mennessä esitettyjen lausuntojen mukaan hyväksymään tätä epäpyhäksi katsomaansa liittoa.