Ei ole aivan jokapäiväistä, että suurten päivälehtien pääkirjoituksissa kiitetään maan hallitusta suunnitelmasta säätää uusia veroja. Virossa näin kävi, kun puheena oli ensi vuonna voimaan tuleva turvallisuusvero. Eikä soraääniä kuulu.
Turvallisuusvero ei tosin ole itsenäinen verolaji, vaan sen nimissä korotetaan kahta olemassa olevaa veroa ja otetaan uudelleen käyttöön yksi aiemmin lakkautettu vero. Arvonlisäverokanta nousee 1.7.2025 lukien kahdella prosenttiyksiköllä, ja yksityishenkilöiden 20 prosentin tuloveroon tulee samaten kahden prosenttiyksikön korotus vuoden 2026 alusta. Samaan aikaan herätetään henkiin yritysten tulovero, joka on määrältään kaksi prosenttia. Yritysten ei ole Virossa tarvinnut maksaa jakamattomasta voitosta veroa viimeiseen 25 vuoteen.
Sota ei ole satu
Virolaisilla ei ole enää pitkiin aikoihin ollut sinisilmäisiä illuusioita Venäjän suhteen. Viron puolustusvoimien komentajan Andrus Merilon mukaan meidän täytyy valmistautua sotaan. Kyse ei hänen mukaansa ole siitä, tuleeko sota, vaan siitä, milloin se tulee.
”Myös historiaa tarkastelemalla sekä tiettyjä poliittisia ja taloudellisia kehityskulkuja seuraamalla tiedämme, että todennäköisesti olemme matkalla jo käynnissä olevan suursodan seuraavaan eskalaatiovaiheeseen. Siinä mielessä meidän ei kannata huijata itseämme ja sanoa, että sitä ei tule koskaan tapahtumaan. Pikemminkin meidän pitäisi sopeutua ajatukseen, että se tapahtuu, ja kyse on siitä, milloin. Meidän pitäisi valmistautua estämään se, kun aika on tullut”, kesäkuun lopussa virkaansa astunut Andrus Merilo totesi Viron yleisradiolle.
Merilon edeltäjän Martin Heremin mantra oli, että Viron on investoitava nykyistä enemmän aseisiin ja ammuksiin. Herem ei pitänyt vakan alla käsitystään siitä, etteivät poliitikot ota hänen puheitaan kovin vakavasti. Reserviin siirtynyt komentaja esitti, että Viron tulisi nostaa puolustusmenonsa viiteen prosenttiin BKT:sta.
Samaan aikaan kun puolustusvoimien komentaja puhui puolustusmenojen lisäämisestä, poliitikot alkoivat pohdiskella ajatusta turvallisuusverosta. Ensimmäisissä julki lausutuissa kommenteissa korostettiin, että veron täytyy olla väliaikainen ja verotulot on käytettävä nimenomaan maanpuolustukseen eikä esimerkiksi katujen korjaamiseen tai virkamiesten palkkoihin. Kysymys oli ennen kaikkea siitä, miten vero toteutettaisiin. Pitäisikö verotus kohdistaa esimerkiksi kuluttamiseen tai varallisuuteen?
Tilastotiedot osoittavat, että Virossa kerätään muihin EU-maihin verrattuna suhteellisen vähän voitto- ja varallisuusperusteisia veroja. Vuonna 2022 pääomaverot muodostivat Virossa vain 2,7 prosenttia BKT:sta. Tämä oikeutti viimeistä edelliseen sijaan EU-maiden vertailussa – keskiarvo oli 8,9 prosenttia.
Mitä pitäisi verottaa?
Poliitikoilla ei siis ollut epäilystä eikä erimielisyyttä turvallisuusveron tarpeesta. Aihe nousi esiin tietyssä mielessä sopivalla hetkellä: kun pääministeri Kaja Kallas siirtyi EU:n ulko- ja turvallisuuspolitiikan korkeaksi edustajaksi, Viro sai heinäkuussa uuden hallituksen, ja verosta voitiin sopia jo hallitusneuvotteluiden yhteydessä.
Keskustelun ytimeksi muodostuikin se, mitä pitäisi verottaa. Ennen kaikkea kiisteltiin siitä, pitäisikö myös yrityksiä verottaa, ja jos pitäisi, niin millä tavalla – uudelleenitsenäistyneessä Virossa pääosin vallan kahvassa olleet liberaalit ovat aina pitäneet yhtenä valttikorttinaan veropolitiikkaa, joka jättää yritysten tulot rauhaan.
Turvallisuusverosta haluttiin laaja-alainen ja useasta osasta muodostuva kokonaisuus. Eri osapuolet esittelivät julkisuudessa mitä moninaisimpia ajatuksia, ja kansan suussa ideapaljous ristittiinkin ”verofestivaaliksi”.
Tilanne äityi niin kummalliseksi, että jopa presidentti Alar Karis joutui ojentamaan poliitikkoja: ”On selvää, että emme voi neuvotella ja keskustella loputtomiin. Muistutan, että olemme puhuneet verokysymyksestä kohta vuoden. Kansa odottaa mitä ilmeisimmin tekoja. On tehtävä jotain, ja jos jokin menee hieman vikaan, on myönnettävä, että tämä meni vikaan ja pyrimme korjaamaan tilanteen. Mutta loputon keskustelu ja pohdiskelu jonkin aiheen ympärillä, vaikkapa sitten verojen, uuvuttaa ihmisiä vielä enemmän.”
Presidentin repliikistä ”jos jokin menee hieman vikaan” voi aistia epäilyksen siitä, toimiiko yritysten voittojen verollepano. Myös valtiovarainministeri Jürgen Ligi on suhtautunut kriittisesti yritysten voiton verottamiseen, ja hän olisi mieluummin korottanut työnantajamaksuja. Tästä ei kuitenkaan päästy sopimukseen. Valtiovarainministeri pelkää, että edessä on ”kirjanpitofestivaali”, jossa yritykset alkavat kikkailla huonontaakseen viivan alle jääviä tuloksiaan.
”Joka tapauksessa syntyy houkutin esittää tulos huonompana, ja sitä emme todellakaan tarvitse. Turvallisuusveron moraalinen ajatus on se, että kaikki maksavat ja turvallisuus on kaikille tärkeää. Ei ole oikeudenmukaista, jos jotkut voivat luistaa velvoitteistaan”, Ligi sanoi Viron yleisradion haastattelussa.
Paljonko turvallisuusvero tuottaa?
Pääministeri Kristen Michal totesi syyskuun lopussa valtion talousarviota esitellessään, että turvallisuusvero tuo ennusteiden mukaan vuosina 2025–2028 valtion kassaan yhteensä 2,47 miljardia euroa. Vertailun vuoksi: puolustusmenot samalla ajanjaksolla ovat 5,6 miljardia ilman sisäiseen turvallisuuteen tehtäviä investointeja. Puolustusmenojen mittakaavasta saa käsityksen, kun vertaa edellä esitettyjä lukuja Viron valtion vuoden 2025 budjettiin, jossa tuloja on 17,7 miljardia ja menoja 18,2 miljardia euroa.
Maanpuolustukseen käytettävät summat ovat siis todella suuria. Mutta kukaan ei valita. Kaikki ymmärtävät, miksi tämä on tarpeen. Puolustusministeriön kansliapäällikkö Kaimo Kuusk, joka sodan alkaessa oli Viron Ukrainan-suurlähettiläs, kiteytti taannoin havainnollisesti Viron maanpuolustustarpeet. Hänen mukaansa asiaa voi tarkastella monitahoisesti. ”Yksi osa on proaktiivinen maanpuolustus, eli me tiedämme, kuka on vastustajamme. Ukrainan avustaminen on proaktiivista puolustusta: autamme Ukrainaa taistelemaan päivästä toiseen samaa vastustajaa vastaan, jonka valmistaudumme itse kohtaamaan. Eli autamme ukrainalaisia auttamaan meitä itseämme. Toinen osa puolustusta on se, mitä teemme itse, eli itsenäinen puolustuskyky: että meillä olisi ammuksia, koulutus olisi huippuluokkaa, reserviläiset motivoituneita, nuoret pojat ja tytöt haluaisivat tulla puolustusvoimien palvelukseen. Lisäksi yhteistyö liittolaisten kanssa: Viro on kautta historian saavuttanut suuret voittonsa yhteistyössä. Vapaussodasta kertoessamme unohdamme Britannian laivaston Itämerellä, unohdamme Tanskasta, Suomesta, Ruotsista, Latviasta tulleet vapaaehtoiset, jotka taistelivat kanssamme.”
Eivätkä kiistat ole vieläkään kokonaan ohi. Pääministeri vakuuttelee, että turvallisuusvero on luonteeltaan väliaikainen, ja sen jälkeen maahan tulee ”verorauha”. Toisaalta jo vanha virolainen sananparsikin tietää, että mikään ei ole niin pysyvää kuin väliaikainen. Kenelläpä ei olisi kotonaan jotain tilapäisesti korjattua asiaa, johon ei olla kajottu vuosikausiin. Tähän viisauteen viittaa itse asiassa myös pääministeri Kristen Michal muistuttaessaan edellisen talouskriisin aikana tilapäisesti korotetusta ja korotetulle tasolleen jääneestä arvonlisäverosta, tai Saksojen yhdistyessä voimaan tulleesta solidaarisuusverosta, jota ei koskaan ole lakkautettu. Viron sosiaalidemokraattien johtaja Lauri Läänemets onkin sanonut suoraan, että turvallisuusvero on tullut jäädäkseen.
Toisaalta maailma muuttuu tällä hetkellä niin huimaavalla vauhdilla, että kinastelu siitä, mitä tapahtuu vuonna 2028, tuntuu ajanhaaskaukselta.
Euroopan viimeinen
Vaikka turvallisuusverosta päästiin sopimukseen ja virolaiset suhtautuvat siihen myötämielisesti, Viron taloudessa on ongelmia vaikka muille jakaa. Hunningolle ajautunut valtiontalous (väittely siitä, mikä hallitus päästi talouden hunningolle, jatkuu ilmeisesti aikojen loppuun saakka) edellyttää säästöjä, jotka kohdistuvat kaikkiin. Vain maanpuolustus ja sisäinen turvallisuus välttyvät leikkauksilta. Kaikkialla muualla on kiristettävä kukkaronnyörejä.
Eivätkä pelkät leikkaukset edes riitä, vaan tarvitaan myös lisää tuloja. Yksi keinoista on moottoriajoneuvovero, jota tavallisesti kutsutaan yksinkertaisemmin autoveroksi. Turvallisuusverosta poiketen autovero on kansalaisten parissa hyvin laajasti vihattu vero – siitä huolimatta, että Viro on viimeinen EU-maa, jossa auton hankintaa ja omistamista ei tähän saakka ole verotettu.
Autoverovihan leimahtamista edesauttoi osaltaan se, että veroa alettiin markkinoida täysin väärästä tulokulmasta. Poliitikot keskittyivät selittämään, että autovero tukee ympäristötavoitteiden saavuttamista ja on alusta loppuun saakka ”vihreä vero”, eivätkä rehellisesti myöntäneet, että taustalla on polttava tarve löytää uusia keinoja budjettivajeen tasapainottamiseksi.
Autovero tulee voimaan vuoden 2025 alusta. Vero jakautuu vuosimaksuun sekä uuden auton rekisteröinnistä maksettavaan veroon. Esimerkiksi uudesta Toyota Corollasta ostettaessa maksettava autovero on noin 800 euroa ja vuosittainen vero sata euroa. Kymmenvuotiaasta pikkuautosta perittävän vuosittaisen veron määrä on noin 75 euroa.
Hallitus suunnitteli myös sokeripitoisten juomien verotuksen korottamista, mutta tästä luovuttiin, sillä turvallisuusveroa kerätään nousevan arvonlisäveron muodossa myös juomista.
Nyt päätetyt veronkorotukset jäävät toivottavasti viimeisiksi vähään aikaan. Keskeisenä uudistuksena tullaan varmasti muistamaan turvallisuusvero. ”Harvat ovat riemumielin valmiita maksamaan autostaan tai limsapullostaan entistä enemmän ilman hyvää syytä. Viron valtion olemassaolo on sellainen”, totesi pääministeri Kristen Michal.