Edgar Savisaarin aikakausi päättyi, nuoresta vironkorealaisesta uusi ääniharava, keskustapuolueen ylivalta Tallinnassa säilyi. Kansalliskonservatiivien vaalitulos jäi laihaksi.
See aasta tuleb kevad teisiti, tiu-tiu! ja teisiti, see aasta teisiti… eli ”tänä vuonna kevät tulee toisin”, virolainen runoilija Henrik Visnapuu kirjoitti aikanaan.
Viron kuntavaalien kohdalla tällä värssyllä ei ole ollut pahemmin käyttöä. Enkä tarkoita sitä että Virossa kuntavaalit pidetään syksyisin, vaan että niissä ei ole aikoihin tapahtunut mitään kovin järisyttävää.
Lokakuun 15. päivänä pidettyjen kuntavaalien perusteella voi kuitenkin todeta, että tänä vuonna syksy tuli toisin.
Ensinnäkin kuntavaalit kytkeytyivät tiukasti Virossa meneillään olevaan kuntauudistukseen. Kuntien ja kaupunkien lukumäärä vähenee uudistuksessa yli kahdestasadasta 79:ään ja kuntavaalit itse asiassa sinetöivät koko uudistuksen.
Vaalithan järjestettiin muodostamalla vaalipiirit uusia kuntarajoja noudattaen ja kun uudet kunnat ja kaupungit saavat äänestystuloksen perusteella valtuustonsa, kuntauudistus on viety virallisesti päätökseen. Ei muuta kuin hihat ylös ja töihin.
Omavalitsusten (eli kuntien laajemmassa, hallinnollisessa merkityksessä) määrän väheneminen tarkoitti toki myös valtuustopaikkojen vähenemistä. Yksinkertainen jakolasku osoittaa, että jos paikkoja on vähemmän, kilpailu on kovempaa.
Niinpä kohtadel, ”paikan päällä” (kuten Viron poliittisessa jargonissa nimitetään isompien kaupunkien ulkopuolisia paikkakuntia) nähtiin tällä kertaa tiukkaa vääntöä, joka hetkittäin meni rumaksi asti. Esimerkiksi Koillis-Virosta kantautuneet väitteet äänten ostamisesta ovat vieläkin poliisitutkinnassa.
Keskerakond säilytti ehdottoman enemmistön Tallinnan valtuustossa Mihhail Kõlvartin johdolla.
Kuva: Erik Prozes/Postimees/Scanpix
Tallinnassa jännitysnäytelmä
Virolaisen keskustapuolueen Keskerakondin valta-asemaa Tallinnassa on pidetty jo yli kymmenen vuoden ajan sellaisena itsestäänselvyytenä, ettei siihen ole kilpailijoiden ärhentelystä huolimatta kiinnitetty toimittaja- ja tutkijapiireissä pahemmin huomiota. Keskerakond voittaa aina, katsotaan, kuka tulee kakkoseksi.
Tänä syksynä sekään ei enää pitänyt paikkaansa. Puolueen entisen itsevaltaisen johtajan Edgar Savisaarin jouduttua syrjään vuosi sitten Keskerakondin aseman Tallinnassa saattoi epäillä horjuvan. Olihan nimenomaan Savisaaren henkilökohtainen kymmenientuhansien vironvenäläisiltä saatujen äänten vyöry pönkittänyt keskustapuolueen kerta toisensa jälkeen vaalivoittoon.
Syrjäyttämisestään katkeroitunut Savisaar yritti vielä viimeisenä temppunaan kiristää puoluetta uhkaamalla lähteä vaaleihin omalla listallaan. Näin lopulta kävikin, kun puolueen nykyjohto ei suostunut taipumaan. Totuus paljastui – vironvenäläiset ovat pragmaattisesti ajattelevaa porukkaa ja nyt kun batuška ei ole enää vallan kahvassa, se hylkäsi aiemman idolinsa.
Toki Savisaarin reilun 3 000 äänen saalis riitti nostamaan hänet henkilökohtaisesti Tallinnan valtuustoon, mutta se on yli kymmenen kertaa vähemmin kuin mihin entinen mahtimies on tottunut. ”Savisaarin aika on lopullisesti ohi”, todettiin jo vaalipäivän illan lähetyksissä.
Keskerakond todisti vaaleissa, ettei sota yhtä miestä kaipaa, vaikka tämä olisi kuinka elävä legenda. Puolue nimittäin säilytti ehdottoman enemmistöasemansa Tallinnan valtuustossa. Tiukille tosin meni – vielä puoli kahden aikoihin vaaliyönä se oli kiinni yhdestä valtuustopaikasta, jonka ratkaisi yhden äänestysalueen tulos.
Lopulta saatoin kuitenkin julistaa Viron yleisradion suorassa lähetyksessä, jota olin juontamassa, että keskusta on voittanut 40 valtuustopaikkaa 79:stä ja jatkaa pääkaupungin hallitsemista.
Merkittävä rooli tässä saavutuksessa oli Keskerakondin venäjänkielisillä poliitikoilla. Mikäli uudeksi ääniharavaksi 23 000 äänellä noussut apulaiskaupunginjohtaja Mihhail Kõlvart ja europarlamentin jäsen Yana Toom olisivat lähteneet mukaan Savisaarin viimeiseen ristiretkeen, tulos olisi ollut rumempi kummankin osapuolen kannalta: keskusta olisi varmasti menettänyt absoluuttisen valta-asemansa Savisaarin listan sitä kuitenkaan saavuttamatta.
Keskusta laski, Reformipuolue nousi
Viron toiseksi suurimmassa kaupungissa Tartossa parhaan tuloksen teki entinen pääministeripuolue Reformierakond, joka valtakunnallisesti istuu tätä nykyä oppositiossa. Samoin Pärnussa, jossa Reformierakondin voitto on tosin suositun entisen kaupunginjohtajan Toomas Kivimäen karismaattisuuden ansiota. Mikäli Kivimägi ei olisi siirtynyt uudistuspuolueen riveihin, voittajaksi olisi todennäköisesti taas kerran merkitty Toomas Kivimägi valimisliit.
Viron kolmanneksi suurimmassa kaupungissa Narvassa vaalitulos oli keskustapuolueen murskavoitto: Keskerakond keräsi siellä jopa 67 prosenttia äänistä. Edgar Savisaarin nimi ei ollut enää kovin arvokasta valuuttaa rajakaupungissakaan: hänen listansa äänisaalis jäi alle viiden prosentin.
Kuntavaalien valtakunnallinen tulos on aina hieman harhaanjohtava, mutta antaahan se jonkinlaista osviittaa siitä, mihin maa on menossa.
Keskusta menetti viime kuntavaaleihin verrattuna kannatustaan viisi prosenttiyksikköä (32 prosentista 27:ään), Reformierakond puolestaan lisäsi kuusi prosenttiyksikköä (13,7:stä 19,5:een). Viron demarit putosivat parin prosenttiyksikön verran (12,5–10,3). Vaalien ”suurin pudottaja” oli uuskonservatiiviseksi itsensä luokitteleva IRL, joka menetti viime vaalien 17,2 prosentin kannatuksesta peräti yhdeksän prosenttiyksikköä ja joutui tyytymään kahdeksaan prosenttiin äänistä.
Merkillepantavaa on myös, että vaikka ”Viron perussuomalaiset” eli kansalliskonservatiivinen EKRE-puolue paransi tulostaan viime kuntavaaleihin verrattuna, sen 6,7 prosentin äänisaalis jää kauas valtakunnallisista kannatusmittauksista. Puolueen populistinen sekä muukalais- ja seksuaalivähemmistöjen vastainen politiikka ei ole vakuuttanut äänestäjiä niin paljon, että he haluaisivat EKRE:n hoitamaan heidän kotikontujensa arkea.
Viron kuntavaaleissa valtuustopaikkaa tavoitteli myös yhdeksän suomalaista. Heistä läpi pääsi vain Harri Aaltonen Viljandissa IRL:n riveistä.