Eräässä saksalaisessa sananlaskussa kehotetaan menemään sinne, mistä kuuluu laulua, sillä siellä on hyviä ihmisiä. Niin uskovat myös Silver ja Annika Lumi. He tekevät kutsumustyötään Suomessa musiikin ja lasten parissa.
”Äidinkielinen harrastus on rikkaus, jonka merkityksen ulkomailla asuvat ihmiset ymmärtävät usein vasta aikuisena”, toteaa Silver Lumi, toinen Helsingin virolaisen musiikki- ja tanssikoulun perustajista. Lumin mukaan juuri musiikki voikin sitoa virolaisia nuoria yhteen Suomenlahden molemmin puolin.
Silverin ja hänen puolisonsa Annika Lumin perustama ja johtama musiikkikoulu on oleellinen osa monien perheiden elämää pääkaupunkiseudun suomenvirolaisten yhteisössä.
Virolaisen musiikkikoulun yksi tärkeimmistä tehtävistä on mahdollistaa, ylläpitää ja säilyttää Suomeen muuttaneiden virolaisten kiinnostus omaa äidinkieltään ja kulttuuriaan kohtaan. Erityisen tärkeää se on niille lapsille ja nuorille, jotka muuttavat lähitulevaisuudessa takaisin Viroon. ”On tärkeää, että vironkielistä musiikkia harrastetaan viikoittain, jotkut oppilaat useitakin kertoja viikossa. Kulttuurimme ei säily vain sitä ajattelemalla, se säilyy ainoastaan, kun aktiivisesti käytämme sitä”, Silver Lumi toteaa.
Silver ja Annika Lumi päätyivät Suomeen työn ja opintojen vuoksi, ja vaikka alun perin tarkoitus ei ollut jäädä kokonaan, ovat he päätyneet perustamaan Suomeen sekä oman perheen että suuren muusiikkiperheen. Suomeen jäämistä he eivät kadu. ”Siellä, missä on perheeni, on myös kotini”, Silver Lumi sanoo. Suomea hän kutsuu nykyään kotimaakseen ja Viroa isänmaakseen.
Lumit ovat ammattilaulajia, he ovat molemmat laulaneet oopperaa ja esiintyneet ympäri maailmaa. Musiikkikoulun perustaminen liittyy juuri Suomessa asumiseen, sillä Virossa he eivät kokeneet tarvetta tehdä mitään erityistä virolaisen kulttuurin ylläpitämiseksi. Silver Lumi vertaa tilannetta uimataitoon. ”Oman kulttuurin ylläpitäminen ulkomailla asuessa on kuin taito pysyä veden pinnalla. Tärkeintä on, ettemme painuisi pohjaan ja haihtuisi pois. Ammattiteatterissa tai -kuorossa laulaminen taas on kuin huipputasolla uimista, jolloin veden pinnalla pysyminen ei ole kovin mainittava tulos. Suomeen muutettuamme ja hetken ympärille katseltuamme huomasimme, mitä suomenvirolaisten yhteisöstä puuttui. Tunsimme hyvin selvästi, mikä on tehtävämme Suomessa.”
Motivaatio virolaisen musiikkikoulun perustamiseen löytyi ulkovirolaisten yhteisöistä Yhdysvalloissa, Australiassa ja Kanadassa. Silver Lumi kertoo, että esiintyessään valtamerten takana, he huomasivat, miten tärkeä rooli paikallisilla kokoontumispaikoilla Eesti Majoilla oli. Kulttuuritoiminnan lisäksi kohtaamispaikat sitoivat virolaisten välille koko elämän kestäviä ystävyyksiä. ”Tuo kulttuurin ja ystävyyden symbioosi oli jotain, mitä ei kotimaassa huomaa. Siitä syntyi idea luoda itsekin jotain vastaavaa täällä Suomessa. Koska olemme molemmat ammattimuusikoita, päätimme toteuttaa sen musiikin kautta.”
Musiikkikoulun tarkoitus on tarjota jatkuva mahdollisuus harrastaa musiikkia, osallistua synnyinmaan musiikkielämän suurtapahtumiin ja saada ihmiset rakastamaan sitä, mistä he pitävät. Koska musiikista kiinnostuneita virolaisia löytyy Suomesta sekä nuorista että vanhoista, ovat Lumit pyrkineet luomaan erilaisia musiikkiryhmiä osallistujien taitojen ja iän mukaan.
Helsingin virolaisen musiikkikoulun ero moniin suomalaisiin musiikkikouluihin näkyy juuri tässä. Suomessa lasten lauluopetuksen katsotaan tavallisesti olevan sopivaa aloittaa vasta teini-iässä. ”Me uskomme, ja olemme omassa toiminnassamme nähneet, että mitä aikaisemmin lapsissa herätetään kiinnostus musiikkia kohtaan ja kehitetään heidän taitojaan, sitä suurempi on mahdollisuus, että laulamisesta tulee tärkeä osa lapsen elämää pitkäksi ajaksi. Teini-ikään mennessä heillä on jo lihasmuistissa niin paljon taitoja, että lauluopetus voi olla syvällisempää.” Lisäksi Helsingin virolaisessa musiikki- ja tanssikoulussa esiinnytään paljon, sillä Lumit pitävät konserteista ja kilpailuista saatua esiintymiskokemusta tärkeänä. Ne ovat samalla jännittäviä ja avartavia kokemuksia lapsille ja nuorille.
Lasten opettaminen on Silver Lumin mukaan inspiroivaa, sillä lapset ovat vilpittömiä, aitoja ja avoimia kaikelle uudelle. ”Kiinnostuksen laulamiseen ja musiikkiin voi herättää vain olemalla itse esimerkkinä. Tärkeintä on ollut laskeutua lasten kanssa samalle tasolle, muokata lauluja heille kiinnostaviksi ja herättää eloon lauluissa seikkailevat hahmot. Tämä prosessi on ollut äärettömän kiinnostava, kehittävä, hauska ja tietenkin välillä vaativakin.”
Silver Lumi uskoo, etteivät monetkaan paikalliset virolaiset mieti kulttuurista identiteettiään. ”Se onkin vaikea aihe. Ehkä identiteetin tunnistaminen tapahtuu vasta silloin, kun ihminen liittyy johonkin paikalliseen vironkieliseen harrastustoimintaan”, Lumi pohtii. Toisaalta osa Suomeen muuttaneista on halunnut liittyä virolaiseen kuoro- tai kansantanssiryhmään heti. ”Vain niin he tuntevat olevansa olemassa”, Lumi toteaa. Kolmantena ryhmänä hän mainitsee suomenvirolaiset, joille virolaisuuden tunteeksi riittää, että he tekevät Viron itsenäisyyspäivänä kiluleipiä ja pistävät niihin pystyyn pienen sinimustavalkoisen lipun.
Musiikkikoulun ryhmissä Lumit ovat nähneet paljon erilaisista taustoista tulevia lapsia ja aikuisia. ”Joillain on todella hyvä viron kielen taito, mutta on paljon myös sellaisia, joiden äidinkielen taito on vaatimaton. Tässä näkyy ehkä selvimmin se tosiasia, ettei monissa kodeissa kiinnitetä huomiota viron kielen opettamiseen eikä oikeakielisyyteen.” Tällaisissa tapauksissa Helsingin virolainen musiikki- ja tanssikoulu on perheiden tukena. Laulutunneilla puhutaan viroa ja lauletaan viroksi, minkä lisäksi pohditaan yhdessä, mistä ohjelmistoon kuuluvat laulut kertovat. Siten lapset oppivat sellaisiakin sanoja, joita jokapäiväisessä kielenkäytössä ei esiinny. ”Joidenkin sanojen selitykset jätämme kuitenkin tahallamme vanhemmille”, Silver Lumi paljastaa.
Joskus lapset ovat lauluryhmään liittyessään ujoja ja hiljaisia. Syynä on usein heikko viron kielen taito. Kaikki ovat kuitenkin jonkin ajan kuluttua ryhtyneet puhumaan viroa ja ilmaisemaan itseään rohkeammin.
Helsingin virolainen musiikki- ja tanssikoulu aloitti toimintansa jo vuonna 2010, tuolloin mukana oli kuusi vironkielistä lasta. Aikuisten ryhmät aloittivat vuonna 2017. Nykyään musiikkikoulussa musisoi vauvaryhmiä, eri ikäisten lasten kuoroja, naiskuoro, käsikelloyhtye, ukuleleyhtye sekä yksityisoppilaita pianossa ja laulussa.
Musiikkikoulu on ulottanut toimintaansa myös Tampereen suuntaan, kun vuonna 2017 Tallinnan Nuorten laulujuhlille valmistautuessa joukkoon liittyi myös Tampereella asuvia virolaislapsia. Samalla perustettiin Tampereen virolainen kuoro, joka myöhemmin onnistui jo itsenäisesti pääsemään Laulujuhlille.
”Kaksitoista vuotta on mennyt kuin hujauksessa. Näihin vuosiin mahtuu lukuisia konsertteja, esityksiä ja kilpailuita ja tietenkin uskomaton määrä yhdessä vietettyjä tunteja. Pyrimme tekemään kaikkemme, jotta musiikkikoulussa harjoittelu olisi enemmän kuin vain oikeiden nuottien ja sävelten opettelua. Joskus laulamisen tai pianon soiton harjoittelun sijaan onkin tarve vain jutella ja jakaa surun ja ilon aiheita”, Silver Lumi kertoo ja jatkaa, että joskus taas kadonneen rohkeuden tai motivaation löytämiseksi riittää vain kaverin rohkaiseva katse.