Veiko Õunpuun elokuva Viimeiset kertoo nuoresta miehestä Rupista, joka tekee töitä Lapissa sijaitsevalla kaivoksella. Rupi näkee kaivoksessa sekä pillerikaupassa mahdollisuuden päästä elämässään pidemmälle kuin perheen harjoittamalla poronhoidolla. Kaivos ja sen manipulatiivinen omistaja tarvitsevat kuitenkin Rupin isän maat, jolloin Rupin on valittava puolensa.

Viimeiset tavoittaa monia ajankohtaisia aiheita. Lapin maankäyttöoikeudet, luonnon tuhoaminen nopean voiton saavuttamiseksi ja työntekijöiden julma hyväksikäyttö tuon saman tavoitteen vuoksi. Yksi elokuvan koskettavimmista kohtauksista on, kun Rupin yksinkertaiseksi kuvattu veli kysyy Rupilta ”Miten susta tuli tollanen?”, Rupi nostaa katseensa ja vastaa hämmästyneenä ”Musta?”

Viimeiset on käsikirjoittanut Eero Tammi, Heikki Huttu-Hiltunen sekä Õunpuu, jonka ohjauksessa käsikirjoitus on elänyt ja muuttunut paljon. Pääosissa nähdään eturivin näyttelijöitä. Kaivoksen omistajana Tommi Korpela, elokuvan ainoana naisena ja kaikkien miesten kiinnostuksen kohteena Riittana Laura Birn sekä Rupin roolissa virolainen Pääru Oja. Laura Birn on kertonut Õunpuun improvisaatioon perustuvan ohjauksen olevan näyttelijälle vapauttavaa. Se näkyy myös valkokankaalla. Ihan kuin Õunpuu olisi saanut tutuista näyttelijöistä esiin jotain uutta.

Viimeisissä huudetaan, kiroillaan ja ryypätään, kuten kaivoksella ja eristäytyneessä yhteisössä voi olettaa tapahtuvan. Kapakassa kerrotaan kännisiä totuuksia elämästä ja kohtalosta, kaivosmiehet painostetaan syvemmälle sortumisvaaraan vetoamalla talvisodan henkeen. Kohtaukset ovat niin aitoja, että ne ahdistavat. Samalla ne tuntuvat liian pitkiltä ja hieman liian tutuilta, jopa kliseisiltä. Kieli ja lokaatio voivat pettää katsojan. Viimeiset ei ole suomalaisesta näkökulmasta tehty elokuva. Kaivoskylä ei vaikuta eksoottiselta, ei edes maailman viimeiseltä paikalta.

Õunpuu on kertonut pitävänsä elokuviaan komedioina, ja Viimeisetkin sisältää useita absurdin hauskoja kohtauksia. Rupin lisäksi myös Riitta näkee kaivoksen omistajassa Karissa mahdollisuuden päästä pois. Hän käy hysteerisesti läpi, mitä kaikkea he voisivat tehdä Lapin turistikohteissa. Pois ei näyttäisi olevan maantieteellisesti kauas, mutta kaivoskylän siivoojasta Lapin turistiksi on pitkä matka. Viimeisten hahmot ovat loukussa omassa elämässään. Ihan kuin Lapista olisi oikeasti vaikea lähteä Italiaan, jonne Riitta tilaa kyydin hajonneessa bussissa.

Päällimmäiseksi jää silti kysymys, miksi Rupin ja muiden tarina tapahtuu Lapissa. On kiinnostavaa nähdä, miten suomalainen yleisö ottaa vastaan Lappiin sijoitetun elokuvan, jossa saamelaiset sivuutetaan täysin.