Tapasin Jaan Kaplinskinensi kerran kesällä 1970 Tallinnan fennougristikongressin yhteydessä, ja haastattelin häntä Suomen radioon. Hänen runonsa olivat tehneet minuun suuren vaikutuksen, ja halusin esitellä niiden kirjoittajaa suomalaisille.
Ensimmäinen käännökseni syntyi vuonna 1977. Kaplinski oli julkaissut Loomingissa esseen Mis on luule?, suomensin sen ja tarjosin sitä kirjallisuuslehti Parnassoon, jota voi kutsua Suomen Loomingiksi. Päätoimittaja Tuomas Anhava, runoilija ja aikakauden johtava kirjallisuusmies, innostui ja julkaisi esseen heti. Jatkoin esseiden suomentamista, ja valikoima Olemisen avara hiljaisuus ilmestyi vuonna 1982. Otin mukaan myös pari Virossa julkaisematonta kirjoitusta, jotka sain Kaplinskilta helposti salakuljetettavassa muodossa, ohuelle silkkipaperille tiheällä rivivälillä kirjoitettuina. Neuvostoviranomaisten VAAP valvoi kirjallisuuden ulkomaisia käännöksiä, ja suomalainen kustantaja Otava oli tehnyt sen kanssa tavanmukaisen kustannussopimuksen. Nämä luvattomat käännökset olivat kirjassa mukana, mutta sitä ei Moskovassa huomattu.
Kaplinskin runoja oli ilmestynyt suomeksi antologiassa 20 nykyvirolaista runoilijaa (1969) Pirkko Huurron kääntämänä, mutta hänen varsinaisen ensiesiintymisensä runoilijana Suomessa oli vuonna 1984, kun vaimoni Anja Salokannel suomensi laajan valikoiman Kaplinskin runoja. Kirjan nimeksi tuli säe Sama meri kaikissa meissä – hyvä valinta ilmeisesti, koska seuraavina vuosina ruotsiksi, norjaksi ja englanniksi ilmestyneet valikoimat saivat saman otsikon.
Kaplinskin nopeaa läpimurtoa kirjallisten piirien ja pian myös laajemman yleisön tietoisuuteen auttoi varmasti silloisten merkittävien auktoriteettien tuki. Tuomas Anhava innostui Kaplinskin runousnäkemyksistä, Paavo Haavikko otti esseevalikoiman Otavan kustannusohjelmaan ja Hannu Mäkelä ehdotti Anja Salokantelelle kokonaisen runovalikoiman kääntämistä muutaman näyterunon perusteella.
Nykyisin Jaan Kaplinski on Suomessa hyvin tunnettu ja arvostettu kirjailija. Häneltä on julkaistu suomeksi 11 teosta. Itse olen kääntänyt Kaplinskin runollista proosaa ja Anja Salokannel mm. esseevalikoiman ja muistelmateoksen Kirje isälle. Viimeisimmät Kaplinskin suomeksi julkaistut teokset ovat romaani Sama joki Kaisu Lahikaisen kääntämänä sekä Arto Lapin runosuomennokset.
Kaplinski on myös oleskellut pitkiä aikoja Suomessa, julkaissut kirjoituksiaan suomalaisissa lehdissä ja esiintynyt televisiossa. Tampereen yliopistossa hän piti 90-luvulla erittäin suosittua kulttuurihistoriallista luentosarjaa. Vuonna 1992 Kaplinski sai arvostetun Eino Leinon palkinnon ensimmäisenä – ja tähän mennessä ainoana – ulkomaalaisena.
Kun Kaplinski sai vuonna 1988 vihdoin luvan matkustaa ulkomaille, hänen ensimmäinen matkansa suuntautui Suomeen. Minä odotin häntä Helsingin satamassa, ja kun tämä esteetikko, runoilija ja Kauko-Idän filosofian tuntija istuutui autooni, hän katsoi ensimmäiseksi matkamittarin kilometrilukeman: oliko minulla vanha vai uusi auto. Odotettu vieraamme osoittautui siis myös käytännön mieheksi. Mutta hänhän on Mutikun aitovirolaisen talon isäntä, jolla pysyy kyllä viikate ja kirves kädessä.