Inga Radikaisen värikkäät ja hyvin jalkaan istuvat kengät luovat iloa ja hyvinvointia arkeen. Hän haluaa myös luoda jokaiseen kenkäpariin yllätyksen, josta asiakas saa nauttia keskellä arjen harmautta. Radikaista voikin kutsua ilon ja hyvinvoinnin käsityömestariksi.
Hiertää ja puristaa ovat sanoja, jotka moni kenkäkauppias on kuullut, kun etsitään asiakkaalle sopivaa kenkäparia. On mahdollista, että oikeaa numeroa ei löydykään, silloin päädytään tavallisesti kompromissiin ja ostetaan kengät, jotka ovat joko liian pienet tai liian suuret. Juuri näin Inga Radikaisesta tuli kenkien tekijä – hänen oli lähes mahdotonta löytää sopivia kenkiä itselleen.
Virossa nahkatöiden perinne on säilynyt ja nahan työstämistä opetetaan Viron taideakatemiassa sekä useissa muissa taiteen oppilaitoksissa. Viron taideakatemian nahkataiteen opinnot vetivät Inga Radikaista puoleensa. Opiskelijoille luvattiin, että opinnoissa perehdytään materiaalien lisäksi laukkujen ja jalkineiden erityispiirteisiin. Opetuksen keskiössä olivat nahkataide, laukut ja korut, mutta ei kengät. Virossa ei voi opiskella varsinaisesti kenkäsuunnittelijaksi – opiskelijat, joita jalkinemuotoilu kiinnosti, lähtivät opiskelemaan useimmiten joko Suomeen tai Venäjälle. Radikainen teki valinnan Tšekin ja Venäjän välillä. Opintopaikaksi valikoitui Pietari kahdesta syystä: hän osasi venäjää, joten aikaa ei tarvinnut käyttää kieliopintoihin ja toiseksi Ingan isovanhemmat asuivat Pietarissa, joten majapaikkakin oli olemassa.
Inga Radikainen syntyi ja kävi koulunsa Jõhvissa. Äiti oli opettaja ja isoäiti räätäli, joka teki vapaa-aikanaan käsitöitä, joiden pariin hän opetti Ingan ja tämän kaksoissiskon. ”Käsitöiden tekeminen oli itsestäänselvyys, jos meillä sattui olemaan vapaata. Tylsää tai tekemisen puutetta ei ollut koskaan”, kertoo Radikainen.
Opiskelu Venäjän valtiollisessa teknologian ja designin yliopistossa ei ollut helppoa. Inga Radikainen luuli osaavansa venäjää, mutta kieli osoittautuikin aivan toisenlaiseksi venäjäksi kuin Jõhvissa ja Tallinnassa. Radikainen oli suurkaupungissa, jossa uudet ja vieraat asiat saivat nuoren opiskelijatytön ihmettelemään yhtä jos toista. Hän huomasi tulleensa aivan toisenlaiseen maailmaan. Inga Radikaisen isoäiti on inkerinsuomalainen ja isoisä kotoisin Karjalasta. Heidän tiensä oli kulkenut Siperian kautta Pietariin. Isovanhempien luona asuminen osoittautui raskaaksi, sillä koulumatkoihin kului valtavasti aikaa – aamulla 2,5 tuntia kouluun ja illan ruuhkissa kotimatkaan 3,5 tuntia. Viikkoon mahtui vain yksi vapaapäivä, sillä koulua oli kuutena päivänä viikossa.
”Mutta nuorena sitä jaksaa”, nauraa Radikainen iloisesti. Hänelle oli yllätys, että Venäjällä muotoilualan opintojen lähestymistapa oli niin erilainen kuin Virossa. Venäjällä opintojen keskiössä olivat teknologia ja tuotanto, Virossa luovuus.
”Oli opettavaista, mutta erityisesti opintojen alussa myös hieman hämmentävää huomata, että samaa luovaa alaa ja kohdetta voidaan lähestyä niin erilaisista näkökulmista”, toteaa Radikainen.
Pietarissa kului vuosi, jonka jälkeen Radikainen palasi Tallinnaan viimeistelemään opintonsa. Hänelle tarjottiin mahdollisuutta valmistua Venäjälläkin, mutta hän kaipasi kotiin. Pietarin harmaa ja kylmä syksy ei houkutellut jäämään. Inga Radikainen sai Tallinnan kaupungin stipendin opintoihinsa, joten taloudellinen puolikin oli hetkeksi turvattu. Vuonna 2012 hän sai maisterin paperit Viron taideakatemiasta. Valmistuttuaan hän on hankkinut leipänsä kenkiä valmistamalla jo yli kymmenen vuoden ajan.
Opiskeluaikana Inga Radikainen kokeili ja etsi omaa tyyliään. Ensimmäiset kengät hän teki itselleen. Lopputyönä valmistui kokoelma, jossa oli kahdet kengät miehille ja kahdet naisille, materiaalina hän kokeili kalannahkaa. Opiskelujensa loppuvaiheessa Inga osallistui ahkerasti erilaisiin vaatetusalan muotoilukilpailuihin erityisesti Venäjällä ja Ukrainassa. Hong Kongissa Radikainen voitti kilpailun laukullaan, joka oli osa hänen lopputyötään. Hänen meriaiheinen kenkien ja laukkujen kokoelmansa menestyikin kilpailuissa hyvin, ja se kannusti nuorta suunnittelijaa etsimään uusia inspiraation lähteitä. Kansainvälisiin kilpailuihin Radikainen loi uusia kokoelmia. Menestystä tuli mukavasti ja oma käsiala alkoi löytyä. Tie kenkien tekijäksi ja oma muotokieli vahvistui jokaisen kokoelman ja kilpailun myötä.
Inga Radikainen valmisti aluksi myös nahkakintaita mutta nykyään hän keskittyy jalkineisiin, laukkuihin ja rahakukkaroihin. Hän kuvaa jalkineitaan värikkäiksi retroiksi. Radikainen ihmetteli jo nuorena, miksi lähes kaikki kengät olivat mustia tai harmaita – värejä, joita hänen kengistään ei löydy. Hänen kotiverstaansa on täynnä herkullisen värisiä nahkoja.
Kenkäsuunnittelun esikuvakseen Radikainen mainitsee Nicholas Kirkwoodin, jonka kenkämallistoja hän on seurannut opiskeluajoista tähän päivään. ”On seurattava, mitä muut tekevät ja minkälaisia trendejä ilmassa liikkuu, mutta tärkeintä on kuitenkin pysyä uskollisena sille, minkä itse on todennut hyväksi”, Radikainen toteaa.
Inga Radikainen ostaa kenkien nahat pääasiassa Saksasta ja Italiasta, osan myös Turkista. Alku§aikoina materiaaliostoksille piti mennä paikan päälle, mutta nykyisin tilaukset hoituvat verkon kautta. ”Kenkiin käytettävän nahan pitää olla riittävän paksua ja venyvää, mutta nahka ei saa olla liian paksua ja sen pitää hengittää”, kertoo Radikainen. Hän valmistaa kengät lehmän, vuohen tai lampaan nahasta. Kengänpohjat Radikainen ostaa valmiina. Aluksi hän teki enemmän korkokenkiä, mutta nykyisin naisilla on kiire, ja moni nainen on vaihtanut korot mataliin kenkiin. Radikainen tekee myös miesten kenkiä, mutta selvä enemmistö asiakkaista on naisia, jotka haluavat värikkäät ja hyvin istuvat kengät. Kenkien valmistaminen alkaa lestistä, jonka päälle teipataan malli. Tämän jälkeen otetaan käyttöön kaavat ja yksityiskohdat. Jos kyseessä on tilaustyö, piirretään kaava asiakkaan jalasta, josta otetaan myös mitat. Sen jälkeen työ on ompelua ja liimaamista, ja lopuksi päällinen sekä pohja kiinnitetään toisiinsa. Työvaiheita on useita ja välillä työn pitää saada kuivua tai levätä. Radikaisella onkin useampi kenkä- tai saapaspari työn alla samanaikaisesti. Valmistusprosessi vie noin kuukauden tai kaksi. ”Kiirehtimällä ei synny hyviä kenkiä”, sanoo Radikainen napakasti.